Kirjoitin tästä jo tuonne yhdelle toiselle palstalle, mutta kirjoitan vielä tähänkin kun on pakkopurkaa ajatuksiaan.
Olen ollut tähän asti rehellinen ja selkärankainen ihminen, jolla on ollut tietyt periaatteet ja elämääni olen pyrkinyt elämään sydämelläni ja oikein.
Joku aika sitten kävi kuitenkin niin, että eksyin pariksi minuutiksi varatun miehen sänkyyn.
En edes halunnut sitä, vaan kielsin pari kolme kertaa mutta sitten jostain kumman syystä annoin periksi vaikka tuntui tosi pahalta. Toimitus kesti sen reilun minuutin. Olo on ollut syyllisen ja likaisen lisäksi myös hämmentynyt. Sen lisäksi että suostuin varatun miehen patjaksi, tein vastoin omia periaatteitani siinä tilanteessa. Olen ollut ihan hirveän ahdistunut ja tuntuu että MILLÄÄN ei ole enää merkitystä.
Tuo pieni likainen hetki muutti minut toiseksi, pahaksi ihmiseksi, joka joutuu elämään valheessa ja huonolla omallatunnolla.
Olen niin pettynyt ja vihainen itselleni, miksi annoin sen tapahtua.
Olen vihainen miehelle ,miksi hän ei uskonut kun kielsin ja työnsin kerran hänet poiskin. Hän vain tuli siihen uudestaan. Miksi en suuttunut kunnolla ja lähtenyt menemään...
Yritän järkeillä että tämä oli vain yksi virhe enkä enää ikinä toista sitä.
Kuitenkin vähän väliä minuun iskee kuin leka semmoinen tunne ja ajatus että minulla ei ole enää oikeutta elää. Miksi olisi? Olen tehnyt jotain niin pahaa että en yksinkertaisesti enää ansaitse elää.
Tämä on varmasti pahimpia asioita enkä ymmärrä kuinka oikeasti syyllistyin näin kamalaan asiaan. Luulin olevani parempi ihminen.
Voiko minusta vielä tulla hyvä ihminen joka ansaitsee elää?
Voiko tämän jotenkin korvata?
Tuntuu että en enää tiedä mitä tekisin. Elämäni pysähtyi tuohon alhaiseen hetkeen, jonka poispyyhkimisestä olisin valmis maksamaan aika paljon.
Olen vuosia sitten tullut itsekin petetyksi ja se tuska oli niin kova, että en sitä toivo kellekään.
Tämmöisiä ajatuksia päässä pyörii...
Olen ollut tähän asti rehellinen ja selkärankainen ihminen, jolla on ollut tietyt periaatteet ja elämääni olen pyrkinyt elämään sydämelläni ja oikein.
Joku aika sitten kävi kuitenkin niin, että eksyin pariksi minuutiksi varatun miehen sänkyyn.
En edes halunnut sitä, vaan kielsin pari kolme kertaa mutta sitten jostain kumman syystä annoin periksi vaikka tuntui tosi pahalta. Toimitus kesti sen reilun minuutin. Olo on ollut syyllisen ja likaisen lisäksi myös hämmentynyt. Sen lisäksi että suostuin varatun miehen patjaksi, tein vastoin omia periaatteitani siinä tilanteessa. Olen ollut ihan hirveän ahdistunut ja tuntuu että MILLÄÄN ei ole enää merkitystä.
Tuo pieni likainen hetki muutti minut toiseksi, pahaksi ihmiseksi, joka joutuu elämään valheessa ja huonolla omallatunnolla.
Olen niin pettynyt ja vihainen itselleni, miksi annoin sen tapahtua.
Olen vihainen miehelle ,miksi hän ei uskonut kun kielsin ja työnsin kerran hänet poiskin. Hän vain tuli siihen uudestaan. Miksi en suuttunut kunnolla ja lähtenyt menemään...
Yritän järkeillä että tämä oli vain yksi virhe enkä enää ikinä toista sitä.
Kuitenkin vähän väliä minuun iskee kuin leka semmoinen tunne ja ajatus että minulla ei ole enää oikeutta elää. Miksi olisi? Olen tehnyt jotain niin pahaa että en yksinkertaisesti enää ansaitse elää.
Tämä on varmasti pahimpia asioita enkä ymmärrä kuinka oikeasti syyllistyin näin kamalaan asiaan. Luulin olevani parempi ihminen.
Voiko minusta vielä tulla hyvä ihminen joka ansaitsee elää?
Voiko tämän jotenkin korvata?
Tuntuu että en enää tiedä mitä tekisin. Elämäni pysähtyi tuohon alhaiseen hetkeen, jonka poispyyhkimisestä olisin valmis maksamaan aika paljon.
Olen vuosia sitten tullut itsekin petetyksi ja se tuska oli niin kova, että en sitä toivo kellekään.
Tämmöisiä ajatuksia päässä pyörii...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kerran sanoit E I, eikä ukko uskonu nii sehä o RAISKAUS, Hop hop poliisille rikosilmoitus.
Ukoll kävi säkä, minuuttimies ku on, niin saa jonkin alle minimin. tuomion alentamista edesauttaa senttimäärä, et mitä onnettomapi kiku sitä pienempi tuomio.
No, tää on vähän semmonen ristiriitanen tilanne.
sanoin kyllä muutaman kerran ei ja että en halua sitä, mutta en suuttunut kunnolla ja lähtenyt. En ymmärrä vieläkään miksi.
Sitä olen itseltäni kysynyt vastausta saamatta.
Miksi annoin sen tapahtua.
Olet tavallinen ihminen eikä kaikkea tarvitse aina ymmärtää.
Turhaa siellä itseäsi syyllistät, ajattele tätä opiksi ja ojennukseksi tulevaisuutta varten, mennyttähän ei enää voi korjata.
Sorry nyt vaan, mutta kuulostaa auttamattomasti hurskastelulta... Sinä teit tietoisen teon - jollei sinua tosiaan PAKOTETTU sänkyyn, joka taas on rikos.
Jos asia ahdistaa sinua niin paljon kuin tuo kirjoituksesi antaa ymmärtää, ehkä kannattaisi hankkiutua terapiaan?
Joskus tekee ihan hyvää tipahtaa maanpinnalle ja huomata olevansa vain tavallinen kuolevainen haluine ja himoineen - jos nimittäin tuo tapahtui pakottamatta, niin on se ihme ja kumma, jollet minkäänlaista vetoa ko miestä kohtaan tuntenut..? No, vahingosta viisastuu ja kun asia on sinulle niin kova kolaus, varmasti jatkossa osaat pitää varasi.
Sun teki mieli SEKSIÄ! Ja vieraan kanssa...Unohda toi lapsellinen itsesäälissä rypeminen..mene oman kultasi luo ja vaikene..tai vaikene ja eroa..
Miksi sinun olisi tarvinnut suuttua? Ei olisi. Sanoit ei ja sanoit sen ääneen ja vielä monta kertaa.
Paha olosi johtuu raiskauksesta.
Oikeasti... Jos sulla on tollaiset ajatukset jatkuvasti mielessä pyörimässä, niin nyt hommaat itsesi ammattiauttajan juttusille!
Skeptiseksi kun tätä palstaa lukiessa olen tullut, niin jos tarkoituksesi on vain provoilla siitä, että näin käy, jos varattuun sekaantuu, niin samat sanat kuin "oikeasti" tilanteessa olevalle - hakeudu juttelemaan ajatuksistasi.
Sinua on käytetty hyväksi. Koska et rakasta miestä jonka annoit tehdä tekonsa koet itsesi likaiseksi. Kun annoit kaiken tapahtua voi johtua siitä että olet itse tullut petetyksi. Ymmärrä tekoasi ja ole lujempi. Kunnioita itseäsi enemmän ja anna virheesi itsellesi anteeksi.
Jokatapauksessa tunnusta tämä puolisollesi, siten näytät että sinulla on selkärankaa. Annat sitten hänen päättää oletko enää hänen luottamuksensa arvoinen, älä jätä kertomatta. Kaikki tulee muuten painamaan sinua. Periaatteessa olen rikkonut luottamuksen, ja olet siihen itse syypää, seuraamukset on kannettava. JOku syy siihen on ollut että et työntänyt ukkoa pois, itselleni on tapahtunut siten, että menin hotellille (olen sinkku), miehen kanssa, ja jus kun olimme siinä vaiheessa työnsin hänen pois, en vaan voinut, olen vielä niin sydän rikki suhteesta ja särkyneestä rakkaudesta toiseen mieheen. Hän ymmärsi, koko yön kyllä kerjäsi pipi pystyssä, mutta valitin että olen väsynyt, ja tämä oli todella oikien, olisi tuntunut pahalta antaa kun en sitä oikeesti halunnut. Eli mies tyydytti itse itsensä. Kaikki on mahdollista, ja sanaa EI pitää voida käyttää.
Et ole sen pahempi kuin kukaan muu, mutta nyt sun täytyy näyttää sitä selkärankaa, tunnusta. Et myöskään alitajunnassa ole täysillä avioliitossasi, sen kai tunnistat, jotakin on vialla tai puuttuu, tunnista se. Jos mielihalu toistuu, suosittelen eroamaan.
Kiitos kommenteista ja neuvoista.
Nyt en jaksa kirjoittaa enemmän, sanon vain kun en tullut aloituksessa maininneeksi, että olen kyllä itse sinkku.
YÖK.