Hiljattain löytämäni kumppani käy lenkkeilemässä vastakkaista sukupuolta olevien työkavereidensa kanssa. Yleensä he ovat kaksin - joskus harvoin mukana on kolmaskin pyörä. En hetkeäkään usko että hän pettäisi minua, mutta jotenkin tämä kaksistaan lenkkeily ei tunnu sopivalta. Olenko outo? Mitä mieltä te olette? Mitä selitän kavereilleni jos he näkevät kumppanini vieraan kanssa juoksemasssa? Haittaisiko / haittaako teitä?
Lenkkeilyä vieraan kanssa
parilajiko?
12222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä lenkkeilyssä mielestäsi on sopimatonta? Et pelkää pettämistä, mutta mitä sitten? Pelkäätkö, että kumppanisi kertoo teidän juttujanne lenkkikaverilleen? Toisaalta, mitä tekemistä sukupuolella on siinä.
Mielestäni olet vähän outo, tai ainakin nämä kysymykset on. Mitä se kaverillesi kuuluu, kenen kanssa puolisosi lenkkeilee? Et todellakaan ole tilivelvollinen kaverillesi puolisosi lenkkiseurasta.
Lenkkeily on tylsää yksin, mutta porukalla jopa siedettävää. Miksi et menisi mukaan lenkille?
Sulle taitaisi olla katastrofi, jos "löytämäsi kumppani" kävisi vaikkapa kamppailulajien, tahi voimanoston varustetreeneissä...kamppaillessa kun ihan vieraatkin voi halia rajustikin hikoillen päälle(jopa samaa sukupuolta olevat), ja voimanostossa voi jopa kaksi miestä yhtä aikaa laittaa naiselle paitaa päälle-ja repiä päältä...;)
Ajatteles asia tällä tapaa: jos hän aikoisi pettää sinua, tarvitsisiko hänen käydä lenkillä-voishan se mennä suoraan sen toisen luo...ha-loo...
Kiitokset vaan kommentistasi. Kamppailulajit ja voimannosto ovat varmaankin hienoja asioita, mutta kuten sanoin, en edes pelkää että hän olisi pettämässä minua. En missään tapauksessa.
Olen vain aika konservatiivisesta perheestä ja halusin selvyyden siihen että onko kaksin jonkun vieraan ihmisen kanssa lenkkeily SOPIVAA.
On se todellakin sopivaa, pariltakin kantilta katsottuna. Ensinäkin siksi, koska se ON sopivaa, ja toisekseen siksi että koska se ei SINUA loukkaa eikä nykyään enää ole yleisesti tapana ulkopuolisten työnnellä nokkaansa muiden asioihin ja ulkopuolisten määritellä mikä on kellekin sopivaa. Joku voi vielä yrittää ja asianhan saa aikaiseksi sitten vaikka kukkaruukusta halutessaan, mutta tällaisia ihmisiä pidetään melko yleisesti vähän tärähtäneinä. Jos se siis sopii sekä sinulle että puolisollesi niin se on sopivaa.
Vieraantumiseen johtavaa vainoharhaisuutta tai ainakin epätavallista omistamisen halua!
Ei tuosta muuta voi sanoa.
Pelkkä yhteinen harrastus johtaa helposti tuttavuuteen ja harrastuksen parissa yhdessä viihtymiseen.
Tuo asenteesi on omiaan edesauttamaan vieraantumista ja siten tilanteeseen jota tunnut pelkäävän mutta et vielä usko, perustellustiikaan.
Kyllä! Olet outo!
Mitä selittämistä kavereille on?
Jos sattuvat kysymään niin on helppo kertoa asia kuten se on.
Meidän eukko ei taatusti saanut migreeniä vaikka parhaassa "peli-iässäni" valmensin sprintteri ja hyppääjä tyttöjä 17 - 23v.
Toimin myös yhden SM:n voittaneen tytön henkilökohtaisena voimavalmentajana.
En voi kieltää etteikö mielessä olisi käynyt mutta urheilija-valmentaja suhde on mielestäni ehdottoman platoninen.
Noh hämmennämpä soppaa, itse olen sen verran vanhollinen, että en sallisi moista kumppanilleni vaan lähtisin mukaan ehdottomasti - lisäksi uskoisin, että vaimoni ei sallisi moista minullekkaan.
Siksipä en harrasta moista vaan koetan keskittää tarmoni parisuhteeseen ja sen hoitamiseen.
Ja AP. puhu kumppanillesi tuosta, jos se tuntuu sinusta pahalta ja kummppanisi rakastaa sinua, kyllä hän ymmärtää ja lopettaa moisen, tai pyytää sinut mukaan.
Se on työpaikan oma juttu ja minä en voi enkä halua siihen sotkeutua. Enkä varmasti rupea häneltä moista kieltämään jos hän kerta haluaa sitä tehdä. Minua ei haittaisi yhtään jos porukka olisi isompikin - vaikka 5 toisen sukupuolen edustajaa kumppanini, mutta kaksin on aina kaksin.
Ja kun juuri hän on aina aloitteellinen tässä asiassa - siis kinuamassa muita juoksemaan.
Ahdas ja puutteellinen! Minun näkökulmastani.
Toivottavasti kemiat kohtaavat!
Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan.
Meidän arvomaailmassamme tuo olisi sairasta riippuvuutta vai olisiko orastavaa mustasukkaisuutta?
Entä muut henkilökohtaiset menot?
Työhön liittyvät koulutukset, ehkä viikkojen jaksoissa jossakin kylpylässä tai vastaavassa?
Työmatkat toisen sukupuolen edustajan parina?
Kerhojen, yhdistysten tai vastaavien menot?
Sitominen ja rajoittaminen on mielestäni heikkoa itseluottamusta ja epävamuutta kumppanin tunteista!
Ei hyvältä näytä tulevaisuus!
Toki meillä on kummallakin työmatkoja ja ne hyväksyn täysin koska ne ovat pakollisia ja kuuluvat työhön ja näin ollen arkeenkin.
Mutta tämä juttu ei ole pakollinen eikä kuulu pakollisena osana työhön etc.
Olen varma kumppanini tunteista ja omistanikin. Hän on ollut pitkään (teinistä asti) naimisissa eikä oikein aina ymmärrä mikä on sopivaa ja mikä ei. Siitä ovat maininneet hänelle jopa hänen ystävänsäkin. Mutta pahuuttaan tai petollisuuttaan hän ei koskaan ole tehnyt mitään mistä minun olisi pitänyt loukkaantua. Ja aina me puhumme kaikki asiat halki.
Mutta ymmärrän pointtisi. Olet ollut ilmeisesti pitkään naimissa ja oppinut luottamaan. Meillä on taas tilanne että toinen on ihan kokematon (yksi pitkä hajuton ja mauton avioliitto) ja minulla taas on takana kaksi pitempää suhdetta joissa minua on petetty. Eli on hankala oppia luottamaan. Mutta en ole heittänyt pyyhettä kehään.
Kullakin on sovitut sääntönsä suhteessa, niistä on pidettävä kiinni, jos takana on tuskaa ja pettämistä, tämä on entistä tärkeämpää.
Toki jos on työmatkoja ja kursseja niihin on mentävä, sieltä ei voi olla pois.
Samoin kerhot ja harrastukset, niitäkin pitää päästä harrastamaan, siinä ei ole mitään pahaa.
Meillä tämä ei ole sitomista, vaan olemme molemmat tyytyväisiä, mutta kukin tavallaan.
Tuo olisikin parempi jos porukka olisi suurempi, silloin asia tuskin häiritsisi sinua.
By the way, meillä työpaikan juttuihin jopa toivotaan puolisoakin mukaan, erilaisia ovat työpaikat.