Olen 28-vuotias nainen enkä ole koskaan erityisemmin pitänyt liikunnasta. En liikuntaa vihaa, mutta se ei vain tuo minulle sellaista nautintoa kuin joillekin.
Olen koko ikäni liikkunut aina jonkin verran, koska niin kuuluu tehdä. Jokainen varmasti on lukenut miten monilla eri tavoilla liikunta auttaa kaikeen mahdolliseen joten tunnollisesti olen tätä harrastanut.
Oma liikkumisen on vuosien varrella ollut hyötyliikunnan lisäksi reipasta kävelyä, jumppaa ja uintia.
En pidä hikoilusta enkä hengästymisestä ja yleensä hidastankin vauhtia kun tulee kuuma.
Olen joutunut sellaiseen tilanteeseen, että paino on noussut ja kunto heikentynyt jolloin liikunta kiinnostaisi vielä vähemmän kuin ennen. Mikä tähän avuksi? 5 kiloa pitäisi saada pois, ensi alkuun riittäisi 2-3kg.
Olen yrittänyt vähentää syömistäni, mutta se ei tunnu auttavan. Se ei poista myöskään takapuoleen ja reisiin kertynyttä selluliittia.
Mistä saisi voimaa ja innostusta liikkumiseen?
Olen koko ikäni liikkunut aina jonkin verran, koska niin kuuluu tehdä. Jokainen varmasti on lukenut miten monilla eri tavoilla liikunta auttaa kaikeen mahdolliseen joten tunnollisesti olen tätä harrastanut.
Oma liikkumisen on vuosien varrella ollut hyötyliikunnan lisäksi reipasta kävelyä, jumppaa ja uintia.
En pidä hikoilusta enkä hengästymisestä ja yleensä hidastankin vauhtia kun tulee kuuma.
Olen joutunut sellaiseen tilanteeseen, että paino on noussut ja kunto heikentynyt jolloin liikunta kiinnostaisi vielä vähemmän kuin ennen. Mikä tähän avuksi? 5 kiloa pitäisi saada pois, ensi alkuun riittäisi 2-3kg.
Olen yrittänyt vähentää syömistäni, mutta se ei tunnu auttavan. Se ei poista myöskään takapuoleen ja reisiin kertynyttä selluliittia.
Mistä saisi voimaa ja innostusta liikkumiseen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei se liikunta ole mikään must juttu laihdutuksessa. Suosittelen että ensiksi keskityt ruokavalioosi ja näläntuntemuksiesi miettimiseen ja sitten pikku hiljaa alat harrastaa jotain liikuntaa. Tulet pettymään varmasti jos nyt muka alat käymään vaikka salilla ja se ei onnistu. Aluksi kannattaa edetä pienin askelin.
Ehkäpä et vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa lajia. Voisit kokeilla useita lajeja, ehkä niistä löytyisi sinulle oikea. Haluaisitko liikkua ohjatusti vai omin päin? Ryhmässä vai yksin? Sisällä vai ulkona? Pitäisitkö ehkä pyöräilystä, luistelusta, kuntosalilla käynnistä tai jostain joukkuepelistä?
Toisaalta elämässä joutuu joskus tekemään asioita, joista ei pidä. Minäkään en pidä ikkunanpesusta tai kissanvessan siivouksesta. Ei niitä silti voi jättää tekemättä. Löytyisikö joku keino, jolla liikunnasta tulisi siedettävämpää? Oikeanlaiset varusteet, ettei tulisi hiki niin helposti? Mp3-soitin, josta kuuntelet lempimusiikkiasi kävelylenkin ajan?
siis miten voit verrata liikuntaa ja kissan vessan siivousta samana???
kissan vessa ON siivottava päivittäin jotta kissallasi olisi mukava käydä asioillaan ja asunto pysyy näin ollen siistinä kissin pissistä ja kakasta.. mutta jos ei halua liikkua niin eipä siinä asunto juurikaan likaannu ulosteista.. vai likaantuuko??
aloittaja on samanlainen kuin minäkin.. ainoana erona et itse vihaan liikuntaa ylikaiken.. ja kyllä olen myös ylipainoinen.. mutta kuitenki päivittäin siivoan kissojen vessan ihan mielelläni koska se on niiden parasta..
hikoileminen silloin tällöin olisi tietenkin jo sydämen vahvistumisen kannalta parasta
mutta
"liikuntaa" on myös vaikkapa museossa, kirpputoreilla tai sinulle uudella asuinalueella käyskentely, venesataman tai autokaupan tarjonnan katsastaminen (miehille??) ikkunashoppailu, käsityömessut, kissanäyttelyt.... jokaista varmaan kiinnostaa jokin, jonka yhteyteen voi lisätä edes jonkinlaista kävelynlompsutusta?
Siivoaminen, puutarhatyöt ja lumityöt parantavat myös liikkuvuutta ja tasapainoa ja hidastavat kangistumista ja "vanhenemista." Säilyttävät toimintakykyä siis.
Ei mitään varsinaista "liikuntaa" ole siis kenenkään, laihduttajankaan, pakko harrastaa paremman kunnon saavuttaakseen. Työikäisillä liikkuvuutta, tasapainoa ja yleistä toimintakykyä säilyttää kaikenlainen normaali arkiaktiivisuus :)
Kun et tykkää hikiliikunnasta niin mene kuntosalille koska siellä ei tule hiki jos ei kuntoile isoilla painoilla niin saat takapuolen ja teidet kuntoon. Jalkakyykky, maastaveto ja jalkaprässi ja risipenkin liikkeet saa puolessa vuodessa ryhtiä noihin paikkoihin mistä kerroin. Muuten et saa kiinnteyttä mihinkään ilman liikuntaa. Uiminen on hyvä kuntoilulaji ja kun et tykkää kun tulee kunnolla hiki ja kuuma johtuu siitä että on huono hapenottokyky ja se johtuu liikkumisest. Tossä iässä 3 kertaa viikossa tunti juoksua ja pulssi 120-150 kertaa minuutissa niin kunto kehittyy ja osta sykemittari ettet kuntoile aloittelijaksi liian kovalla sykkeellä.
Jos ei mitään huvita tehdä kropan hyväksi niin silloin olet plosö.
Sanot että olet "yrittänyt" vähentää syömistäsi.
Mutta kun yritys ei riitä,sitä täytyy vähentää jos
meinaat laihtua.
Ihan varmaa on että vaikuttaa jos puolitat ruoka annoksesi.
Liikunnalla pelkästään on luja ottaa kiloja pois.Silläkin
kilot lähtevät kyllä mutta sitten pitää maantien maistua.
En ole myöskään koskaan välittänyt liikunnasta. Nyt olis pakko, polvet pettää jne.. Ostin sykemittarin, etten ota liian suuria sykkeitä ja tule turhan väsyneeksi. Sitten ei ole kiva lähteä uudestaan, kun on edellisestä kerrasta ikävät kokemukset. On auttanut minua aloittamaan liikunnan. Huonokuntoisena 60% maksimisykkeestä aloittajalle hyvä. Voi sitten nostaa myöhemmin. :) Kesällä pyöräilin, nyt olen aloittamassa jopa sen typerän jumpan ja ollut ihan kohtuu, sillä en ole niin huonossa kunnossa kuin joskus olen ollut.
Vähensin lisäksi ruokavalioista pois selkeän sokerin ja venhäjauhot. Paino on laskenut. Nyt on tosin tasannetta ollut pitkään. Liekö johtuu siitä, että vehnäjauhot (ja siis herkut) ovat tulleet takaisin ruokavalioon.
Kaikille omat tapansa liikkua, itseä ei salit kiinnostanut ikinä, ja jotenkin tyhmänä oletin että en siis voi liikkua :p
Keksin tavan joista pidin.
Tässä tulee nörteille hyvä tapa, joka toimi minulla, lihoin (siis hyvällä tavalla) parhaimmillani 25 kiloa tällä tekniikalla, laiheliinistä yli normaalikokoiseksi, jolloin baareissakin alettiin olla yllättävän kohteliaita :D
Pelailin yhtä vuoropohjaista tietokonepeliä ystäväni kanssa sähköpostin välityksellä, vuorot kestivät puolituntisesta viiteen minuuttiin.
Latausajat ja sellaiset nostelin (aluksi) kevyitä painoja, ihan muuten vaan, tuli hyvä olo samalla kun pelaili ja teki jotain hauskaa. Siirryin painavempiin painohin ja punnerruksiin sun muuhun, siinä samalla tuli kaikki tehtyä, ja jos toisen vuoro venähti oikein pitkäksi, niin siinä ehti siivota kämpän, laittaa kunnon ruokaa, ja tehdä kaikenlaisia suunnitelmia samalla ja vuoro aina tuli tietyn ajan päästä postilla. Tällä keinoin pääsin tekemättömyyden kuopastani lähes kokonaan pois. Pitää vain löytää se oma tapa jotenkin :)
Nyt kuntoilen ihan muuten vaan, vaihtelevasti enemmän ja vähemmän.
Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa, itse en olisi ikinä uskonut harrastavani mitään liikkumista, ja parin nopeasti ohimenevän kuukauden jälkeen olinkin jo metsässä eräretkeilemässä yksin ja juoksemassa rinkka selässä.
Ei kannata ottaa liikaa paineita, sitten kun jotain alkaa tekemään, kaikki alkaa pienestä. Venyttely on todella hyvä tapa vain saada itseään vetreäksi jos ei muuten jaksa kauheasti liikkua joinain päivinä.
Eli lyhyesti, keksi jokin oma hauska tapa tehdä ihan vähän liikuntaa, jonkun muun toimen ohessa niin se tapahtuu kuin salaa. Se on helpompaa niin, ehkä se on pieni huijaus tai jotain, en tiedä miksi se toimii :) Pikkuhiljaa lisäät sitä, älä ota paineita, tee asioitasi ja elä elämääsi, ja lopulta se alkaa tuntumaan mukavaltakin ihan itsessään.
Syö niin että tulee hyvä olo, parin päivän salaatti- ja leipäkuurilla ei ole niin raskas olokaan enää, sitä voi päivän mittaa syödä aina vähän kaikkea kevyttä niin ei nälkäkään paina.
Toivottavasti keksit jotain mukavaa, tuo pelaaminen/liikkuminen teki minulle hyvää silloin joskus.
Liikunnalla ei aikuisten oikeasti mitään tekemistä laihtumisen kanssa (hyvän kunnon kanssa tietenkin on). Vain syödyn ja kututetun energiammäärä ero merkkaa.
Olen laihtunut liki 60 kiloa senkummemmin liikkumatta, osittain samoista syistä kuin aloittajakin. Runsaasti ylipainoinen ei edes pysty liikkumaan niin paljon, että laihtuisi ja sehän on suorastaan vaarallista!
Jos tarkailet ensin pari kuukautta mitä syöt, tee muistiinpanot, tutkit sitten syömistesi energiamäärät. Tutkit mistä tulee eniten energiaa. Mietit miten helpoiten pystyisit muuttamaan ruokalilujasi niin, että naisena pääset tuonne 1500 kcal paikkeille (miehet n 1700 kcal) niin alat laihtumaan varmasti. Ruoka-aineiden kalorimäärät löytyvät www.fineli.fi sivuilta.
Omalta kohdaltani tarvitsi vain jättää karjalanpiirakat pois ja vähentää kahvileipien käyttöä ja kahvin juontia muutenkin. Lisäsin kasviksia ja aloin syömään noin 6 kertaa päivässä ja niin lahtumista alkoi tapahtua. Parissa vuodessa paino putosi yli 50 kiloa ja söin enemmän kuin ennen. En ole kieltänyt itseltni mitään ruokia, kyse on vain määristä. Jos minulle tarjotaan läskisoosia, syön sitä, mutta korjailen siitä tullutta enrgiamäärää vähän seuraavina päivinä.
Kyse on pitkäaikaisesta elämäntapojen muutoksesta, siksi ei kannata kieltää itseltä ainakaan lempiruokia, koska silloin on vaikeampaa hallita muutosta.
Lautasmalli on lopultakin parempi kuin mitkään karppaukset ja muut "rajut" jutut. Jos joku vaivautuu kurkkimaan "karppauismin" taakse niin sekin perustuu lopulta kaloreihin, ainakin jos on tarkoitus laihtua.
Hieno homma, että olet saanut (itseni kokoisen naisen verran) ylimääräistä pois.
Normaalipainon tuntumassa keventäville liikkuminen on tärkeämpää - silloinhan mitään kovin rankkoja muutoksia ruokailuun ei tarvitsekaan tehdä (kun ylipainoa ei ole ja syömiset siis kunnossa) Aloittaja puhui muutamasta kilosta.
Kokeile raakaruokadieettiä. Google auttaa.
Ei se liikunta mihinkään auta, kun reippailun jälkeen olet vain nälkäisempi ja ahmit. Kyseessä on lapsellinen illuusio, jotta koe-eläimet pysyvät väsyneinä ja raukeina, eivätkä liikaa aktivoidu siis lenkkeilyn lisäksi.
Näe hiukan nälkää ja juo kivennäisvettä ja kevyesti. Kärsi 'nälän tunteesta', mutta pysy hengissä. Oletko niin mukavuudenhaluinen ja heikkotahtoinen, ettet osaa kärsiä hiukan. Oliko keskitysleirillä lihavia? Ei nälkää näkevissä valtioissakaan (paitsi tietysti proteiinipuutteessa marasmissa, joka tekee tuvotuksen.
Jos olet tosi tukeva, laihtuessa iho ei kutistu vaan jää ruttuisesti luokille (samoin kuten tietyn koirarodun nahka on luontaisesti).
el pitkä -hiilari 200g protsku 100g hyvä-rasva 50g.se 4 osaan vrk ja paino-27kg 6kk.varma ku pommi...
Liikunta ei laihduta tai jos laihduttaa niin aivan järjetön työ.
16 tuntia kävelyä kuluttaa yhden kg verran energiaa.
Puolita ruoka-annokset, se on siinä! Juo vettä usein ja varsinkin kun nälkä tuntuu.
Lopeta leivän syönti, samalla poistuvat levitteet ja leikkeleetkin! Tätä noudattaen olet 4vko päästä perjantaina 21.10 5kg kevyempi, haluatko sitä, toimi siis?
VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on ratkaisu.
Itse en ole koskaan pitänyt liikunnasta tai urheilusta ja olen laihtunut kuluneen vuoden aikana 30 kiloa.
VHH vaatii tiukkoja päätöksiä joissa sinun tulee pysyä.
Kyse ei siis ole mistään ihmedieetistä vaan siitä että päätät luopua perunasta, pastasta, riisistä, leivästä ja sokerista, ym. hiilihydraattipitoisesta ravinnosta ja korvaat sen rasvalla ja proteiinilla.
Kokonaan hiilarista ei pidä luopua, mutta vähennät sen määrää ravinnossasi alkuun minimaaliseksi, niin alkaa tapahtua.
Ilman liikuntaa ja ilman rehkimistä.
Lisäksi voit samalla suojautua diabetekseltä ja päästä eroon mahdollisista muista ikävistä vaivoista, joista aiemmin olet kärsinyt.
Itse pääsin ylipainon lisäksi korkeasta verensokerista, korkeasta verenpaineesta, närästyksestä ja päivittäin minua vaivanneesta liikaväsymyksestä.
Tämän kaiken lisäksi oloni on kevyempi ja päivittäinen liikkuminenkin (esim. kaupassa käynti) tuntuu mukavammalta kuin aikaisemmin.
Liikunta ei ole mikään ratkaiseva laihduttamisessa.
Se vain lisää ruokahalua.
Tärkeintä on vain se, mitä ja kuinka paljon suuhusi laitat.
Ellet saa ravintotottumuksiasi muutettua, voit unohtaa laihtumisen.
Se juju on siinä kun liikkumaton alkaa liikkua niin se mitä syödään ennen liikutaa ja sen liikunnan jälkeen juodaan vaan vettä niin varmaa laituu ja aineenvaihdunta lisääntyy ja niin edelleen. Itse jo 50v mies ja en olisi koskaan pysynyt hoikkana jos en olisi liikkunut ja jo -80 luvun puolivälissä rupesin syömään kerran päisässä eli lounaan töissä ja se on sitten siinä. Jos eulee joskus joku meno että joutuu syömään sen lounaan ja illallisen ja se kestää paripäivää niin heti huomaa vaa-assa ja niin edelleen. Jso en pääse liikkuamaan niin tueln kipeäksi ja heti huomaa että lihakset löystyy jos ei paase 2-6 kertaa viikossa punttisalille. Sen takia esim: laihduttajan pitää tehdä lihaskunto treeniä että se kropan lihakset tiukentuu eikä tule plösöä kun on 20-50 kg laihtunut. Kyllä semmoinen 30-70km pyöräily on hauskaa kun otertaan itsestä mittaa.
Luovut huonoista hiilihydraattilähteistä,kuten sokerista ja vaaleista jauhoista,silloin jo ruokavaliosi muuttuu terveellisemmäksi. Syö kuitenkin tummaa leipää,hedelmiä ja marjoja,valkuaista ja hyviä rasvoja kohtuudella. Kun vielä liikut riittävästi laihdut aivan varmasti ja lihaksistosi paranee ja sen myötä koko olemuksesi muuttuu ryhdikkääksi. Jos vain alat pelkästään jollekin dieetille,silloin yleensä menetät lihaksistoasi ja rasva ei katoa.
Liikunnalla parannetaan/ylläpidetään peruskuntoa. Se on eri asia kuin elopaino. Voit omata 15 kiloa ylipainoa mutta kuitenkin omata 2800 coopperi kunnon, eli kuntoilu ja laihduttaminen eivät ole synonyymejä. Laihtuminen on negatiivinen energiatasapaino, eli jos halua laihtua, vähemmän hiilihydraatteja suuhun. Karkit pois, limsat pois, sokeri pois kahvista, vähennä prosessoituja rasvoja, syö vain kevyt iltapala. Rasvattoman maidon käyttö on humbuugia. Ihon alle kertyvä rasva ei ole syödystä rasvasta peräisin.Se on liiasta sokerista joka on varastoitunut kehoon.
Kyseessä ei ole laihduttaminen vaan elämäntapa muutos, ja painon hallinta. Mutta muista että kohtuus kaikessa. Ja vanha painosääntö on mielestäni edelleenkin täysin pätevä, eli pituus-100 on tavoitepaino. Alipainossa ei ole mitään ihqua....
liikunnan vastemielisyys on ollut aina läskeille vaikeaa!ei ole mitään muuta keinoa laihtua kuin syödä vähemmän ja liikkua!niin se vain on!
Jätin pullat, jäätelöt, karkit ja muutenkin sokerin pois, limpsaa en ole juonutkaan ja kilo/viikko on lähtenyt painoa pois. "Oikeaa" ruokaa olen syönyt ihan normaalisti. Liikuntaa en ole lisännyt ja muutenkin liikun melko vähä. Kannattaa kokeilla.
Liiku ja leipäläpi kiinni, muuten kärsit hissukseen.
Itse olin varsinainen soffaperuna vielä vuosi sitten. Syksyllä 2010 aloin laihduttamaan ja sehän tapahtuu syömällä hyvin, ei liikkumalla eikä nälkää näkemällä.
Kun painoa oli lähtenyt 10kg niin aloin käydä kävelyllä. ensin 45min kävelylenkkejä ja sitten pikkuhiljaa aikaa ja vauhtia lisää. Lopulta kävin parhaimmillaan 2h reipasvauhtisia kävelylenkkejä ja huomasin että kunto on noussut niin että pystyn jopa juoksemaan. Ensin kokeilin juosta 3km, ei ongelmia, sitten 5km, 8km ja 10km.
Tämän jälkeen aloinkin lenkkeillä pääsääntöisesti juosten ja pidin siitä. On mahtavaa vetää itsensä hikeen ja juosta tunti putkeen. Nyt pisimmät lenkit on jo yli 20km ja puolimaratoni menee alle kahteen tuntiin.
Olen kyllä pitänyt kestävyysjuoksusta nuorempana, mutta harrastusjaksot ovat olleet kausittaisia, eikä ole kestäneet kovin pitkään. Joten kyllä sen hieman yllätti että innostuin tästä juoksemisesta näin keski-iän kynnyksellä, kai tämä on joku neljänkympin kriisi :)
Kävely on tosi hyvää liikuntaa, mutta älä hidasta kun tulee kuuma, vaan lisäät vain vauhtia. Hikoilu ei haittaa kun on pukeutunut oikein. Työmatkalla ei teitenkään kannata vetää itseään hikeen ellei pääse työpaikalla suihkuun ja vaatteita vaihtamaan.
Selänrikkoutuminen viimme vuosituhannella aiheutti paino-ongelman. Kävelemään pystyi, mutta juoksuaskelta ei ensimmäistäkään. Lihaskunto painui aika rappiolle. Ensimmäinen oli tienkin lihaskunto ja jonkinäköinen hapenottokyky johon sovelsin uintia. Rintauinti oli se mun juttu kun liike on selänsuhteen symmetriset. Ensin "kelluttiin" kilometri ja myöhemmin mitä tunnissa kerkis eli noin 3km. Seuraavaksi siirryinkin "välineurheilun" puolelle, hankin sykemittarin. Sykemittari oli aktiivikäytössä noin vuoden verran. Paras anti on nimeenomaa oikeat rajat liikkumisen suhteen. Ei vedä liian tiukkaan vaan sopivasti kunnonsäilyttämiseksi ja tarpeeksi löysästi läskin polttoon. Kiloista en kantanut huolta kun kuntoutuminen oli kesken. Painoa vastaan aloitin ohjelman tammikuussa 2009. Ohjelma on sovellettu syömällä solakaksi. Ei varmaankaan sovellu kaikille, mutta kohdallani alkupaino 130 on nykyään alle 100 lukemista päätellen toiminut. Painolukeman liikkeistä en ole kantanut huolta koska painoero saattaa saman viikonaika olla 5kg luokkaa. Tunnin uinti (allas aika) saattoi pudottaa painoa 2kg verran.
Oma ohjenuorani onkin painoa vastaan ei kanna TAISTELLA, se on stressin kautta hävitty taistelu, mutta opi elämään kehoakuunnellen. Se on aluksi vaikeaa, mutta ajanmittaan merkit oppii tulkitsemaan.
Tässä 20 askeleen tiivistetty opastus laihduttamisen saloihin. (likuntaa tai ei)
http://www.testiapina.fi/2011/09/16/20-askeleen-helpohko-laihdutusohjelma/
Artikkeli ei anna suoraan avainta onneen vaan listaa tärkeimmät asiat mitä järkevään laihdutukseen kuuluu . Nämä vinkit perustuvat omakohtaiseen kokemukseeni.
Olen laihduttanut yhteensä yli 100 kg viimeisen 7 vuoden aikana.
Kuulostaa hurjalta? Tarkoitan tällä, että olen lihottanut 10 kg useaan otteeseen ja tiputtanut sen jälkeen n.- 8 kg.En jaksa punnita ruokaa ja kaloreita jatkuvasti ja teinkin koosteen "laiskalle" laihduttajalle tärkeimmistä laidutuksessa huomioitavista asioista.
Hiki hommassa tulla pitää, muuten se ei toinna mitään. Ja hengästyminen.
Kyllä se liikuntakin tekee hyvänolon jos siinä on jotain mikä tekee sen hyvänolon. :D
Joillekkin se on ulkonäkö, itsensä voittaminen, kilpailemisen riemu tai jotain ihan muuta.
Kyllä himoliikkujillakin on liikuntamuotoja mistä eivät tykkää.
Minäkin olen tässä painoa tiputtelemassa, 10 kg pitäisi saada pois. Tai terveyden kannalta riittäisi että saisi vyötäröltä pari senttiä mutta mulle se ei riitä. Selluliittiä ei ole koskaan ollut, se on meillä perinnöllistä, äitini on todella lihava eikä hänelläkään ole koskaan ollut.
Mutta siihen liikuntaan. Lue tämä tarkasti. Liikunta on terveydelle yhtä välttämätöntä kuin syöminen ja nukkuminen. Et ehkä huomaa sitä vielä, koska olet nuori (olen saman ikäinen). Välillä oikein pelottaa kun mietin sitä terveyspommia joka muhii pinnan alla ja räjähtää silmille kun nykyiset alle kolmekymppiset saavuttavat keski-iän. Liikumattomuus sairastuttaa, se saattaa olla jopa vaarallisempaa kuin tupakointi. Terve vanhuus on sohvaperunalle täysi mahdottomuus.
Mutta sitten hyvät uutiset. Kaikki liikunta on hyväksi eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Jos ei halua hikoilla, älä hikoile. Tärkeintä on että liikkuisit puoli tuntia päivässä, vaikka sitten kahdessa pätkässä. Kävely riittää, tai pyöräily tai uinti. Harrasta vaikka paria eri lajia niin et tylsisty. Jos tämän jälkeen vielä intoa riittää, myös lihaskuntoon voi kiinnittää huomiota. Heikko lihaskunto on ehkä se joka tulee ensimmäisenä vastaan, kun selkä tai joku muu iso lihasryhmä pettää. Edes kerran-pari viikossa salilla tai vaikka kotona jumppaamalla auttaa ylläpitämään kohtalaista lihakuntoa.
En ole mikään kuntoilufriikki, enkä aina elä niin kuin opetan. Olen lähinnä tuuriliikkuja, joskus liikun monta tuntia päivässä, joskus voi mennä viikko sohvalla. En aina tykkää lähteä lenkille ja töihinkin olisi mukava hurauttaa autolla, mutta eihän elämässä aina kaikki ole kivaa.
Kannattaa herätä nyt, eikä vasta silloin kun kroppaa alkaa sanoa sopimusta irti...
Kiitos kaikille vastauksista!
On totta, että en ehkä ole löytänyt sitä omaa lajia vielä. Aloitan tammikussa GoGo:ssa käymisen joten sieltä ehkä löytyy itselle sopiva laji.
Monet kertoivat omista elämäntapamuutoksista ym, mutta omalta osaltani voisin sanoa, että syön jo melko terveellisesti ja kävelen töihin päivittäin mistä tulee päivälle 50 min kävelyä yhteensä. Tämän lisäksi käyn silloin tällöin uimassa ja lenkillä.
Joku sanoi, että pituus-100 on tavoitepaino. Olen 160cm pitkä ja painan 59 kg ja pidän itseäni normaalipainoisena, mutta en ole enää niin hoikka kuin ennen. Itselläni tuo kaava ei päde, koska 60kg minun pituiselle naiselle on jo todella paljon.
Joku ehdotti, että pitää jättää pois karkit ja limsat, mutta nykyään syön todella harvoin herkkuja. Ilmeisesti vanhetessa kalorien kulutus vähenee automaattisesti koska joskus 8 vuotta sitten sai syödä ja juoda ihan mitä haluaa ja ihan miten paljon halusi. Ja nyt lähemmäs kolmekymppisenä joutuu koko ajan vahtimaan syömisiään. Olen jo alistunut siihen, että tätä se tulee olemaan koko loppuelämän.
60 kg 160-senttiselle naiselle ei ole "todella paljon", vaan aivan normaali paino. Sinulla ei ole paino-ongelmaa, vaan itsetunto-ongelma. Mikä ihme siinä on, että kaikki haluavat näyttää luurangoilta? Usko minua, se EI ole kaunista! Lähes kolmekymppisen ei kuulukaan olla teinin mitoissa, vaan aikuisen naisen.
Mitä liikuntaan tulee, olet ilmeisesti harrastanut sitä pakon edessä, koska "se laihduttaa"? Mitä jos unohtaisit kaikki syyt, miksi on PAKKO liikkua, ja liikkuisit sillä tavalla ja sen verran kuin sinusta ON MUKAVA liikkua? Lopeta vaikka kaikkinainen liikunta vähäksi aikaa ja kuulostele, miltä se tuntuu.
Itse nuorempana liikuin vain laihduttaessani ja lopetin heti kun lopetin laihduttamisen. Tuossa neljänkympin korvilla tajusin, että voin liikkua ihan oman itseni vuoksi ja sillä tavalla, joka minua miellyttää. Siitä lähtien olen kokeillut useita eri lajeja, jotkut ovat kulkeneet mukana pitkäänkin, toiset jäivät ensimmäiseen kokeiluun. Nykyisin liikun tunnin päivässä ihan vapaaehtoisesti, en enää pakonomaisesti veren maku suussa.