Toisinaan, useinkin sitä kaipaisi jonkinlaista sydänystävää, naishenkilöä joka elää myös vaikeassa parisuhteessa, mutta ero ei ole mahdollista.
Sitä kaipaisi läheisyyttä ja tunnetta siitä että joku todella välittää. Mutta varattuna henkilönä on todella vaikeaa löytää sellaista henkilöä ja jos sellaisen löytäisikin, käy niin että kohta toinen on eronnut ja alkaa etsiä sinkkumiehiä jolloin koko ystävyyssuhde kariutuu.
Toinen asia mihin törmää usein etsiessä varattuna ystäviä on se että kuvitellaan että heti ollaan hakemassa seksiseuraa. Koskaanhan ei tiedä mihin ystävyyssuhde johtaa, mutta ei se välttämättä heti tarkoita sitä että varattu on hakemassa seksiä. Tähän tietenkin vastataan heti että "erotkaa ensin ja hakekaa sitten ystävää". Ero ei aina ole niin helppoa toteuttaa. Jos vain löytyisi "ystävä" vielä nelikymppiselle miehelle, niin olisi se enemmän kuin kimppu kauniita ruusuja :)
Sitä kaipaisi läheisyyttä ja tunnetta siitä että joku todella välittää. Mutta varattuna henkilönä on todella vaikeaa löytää sellaista henkilöä ja jos sellaisen löytäisikin, käy niin että kohta toinen on eronnut ja alkaa etsiä sinkkumiehiä jolloin koko ystävyyssuhde kariutuu.
Toinen asia mihin törmää usein etsiessä varattuna ystäviä on se että kuvitellaan että heti ollaan hakemassa seksiseuraa. Koskaanhan ei tiedä mihin ystävyyssuhde johtaa, mutta ei se välttämättä heti tarkoita sitä että varattu on hakemassa seksiä. Tähän tietenkin vastataan heti että "erotkaa ensin ja hakekaa sitten ystävää". Ero ei aina ole niin helppoa toteuttaa. Jos vain löytyisi "ystävä" vielä nelikymppiselle miehelle, niin olisi se enemmän kuin kimppu kauniita ruusuja :)
Vastaukset 117
Vanhimmat
Hei ihan oikeasti, oletko sitä mieltä että tuollaiset "ystävät" ovat sopivia avioliitossa..?
Joko eroat tai sitten kaivat vaimostasi esiin sen ihmisen, jonka kanssa menit naimisiin. Olet kadottanut vaimosi, etsi hänet uudelleen. Olet ehkä kadottanut itsesikin.
Uskomatonta potaskaa, ero on AINA mahdollista toteuttaa.
Elämä on yksinkertaista - yksinkertaisille.
Miksi olla liitossa, jos "sydämmen" haluaa antaa toiselle, kuin vaimolleen????
Mun sydän pysyy kyllä ihan vaan mulla itselläni, sitä ei kukaan saa enkä sitä kenellekään anna. Pidän huolen siitä, että tunteita, lämpöä, hellyyttä ... riittää mahdollisimman moneen paikkaan, monelle jaettavaksi. Mun pumppu ei yhden kahleisiin mahdu, se on suuri eikä mieli ja sielukaan ole ahdas.
Tuommoiset Auervaarat saa loppupeleissä pitää aivan rauhassa senkin elimen, ei kiinnosta lain tuollaiset jakorasiat.
Juuri näihin moralisti p***oihin törmää näissä asioissa joka kerta.
kuule, oot vain raukkamainen, kun haluat pitää akkas, vaikka haaveilet rakastumisesta toiseen..
Kyllä se on mahdollista. Olisin itse ratkennut jo moneen kertaan ellei minulla olisi muutamaa hyvää ystävää, osa täällä virtuaalimaailmassa. Eikä yksikään ystävistäni ole edes tarjonnut itseään seksiseuraksi, en itse liioin ole ottanut asiaa edes puheeksi. Ero ei vain aina ole mahdollista, ja moralistip**skoilla on elämänkokemuksessa vielä suuria aukkoja. Elämä ei ole mustavalkoista, niinkuin nämä luterilaisella paatoksella elämänsä kaiken maailman sääntöihin kahlinneet besserwisserit luulevat.
Ei aviopuoliso vastaa kaikkiin tarpeisiin.Olen itse naimisissa tekniikan miehen kanssa, jonka emotionaaliset tarpeet ovat minimaaliset. Silti tarvin sielunkumppanin, sydänystävän, jonka kanssa olemme samalla taajuudella romantiikan ja elämän syvien kysymysten äärellä. Rakastan myös häntäkin.
No seksihän se siellä taka-alalla kuitenkin kummittelee... mikset etsi miespuolista ystävää, joka haluaa jutella ja välittää susta? Mulle ainakin omassa vaikeassa tilanteessa oli apua naispuolisista ystävistä, jotka auttoivat ja jaksoivat kuunnella.
Sorry nyt vaan, mut kyllä teidät miehet tunnetaan :/
Sitäpaitsi ero on AINA mahdollista.
Elämä on yksinkertaista - yksinkertaisille.
Taidat olla todella itse se yksinkertaisuuden perikuva? :O
Itse otin eron, kun aloin haaveileen uudesta ja nyt on eukko, joka tyydyttää senkin tarpeen.
Voi, miten mielelläni tarttuisin tähän. Miten hyvältä tuntuisi, jos löytäisin sinusta "sielunkumppanin". Mutta olen realisti ja tunnen itseni. Tiedän, että jos kemiamme natsaisi, ihastuisin ja rakastuisin. Tiedän myös sen, että se loukkaisi aivan tavattomasti aviomiestäni, jos hän tietäisi minulla olevan tälläinen ystävä.
Vaikka avioliitto on mitä on, sitä on turha enää rasittaa tämän tapaisella ystävyydellä.
Oikeat ystävyyssuhteet eivät kariudu sinkkumiehiin eivätkä mihinkään muuhunkaan. Vain parisuhteet kariutuvat, mutta niin niiden kuuluukin; "ahdasta", sanoi kukko kanakopissa.
Vastaan sinulle henk.koht. Onko mahdollista? En halua erota. Mutta puhutaan myöhemmin lisää?
...ja kukahan kumma edes kiinnostuisi tuollaisesta plösöstä??
Jos ulkonäkö olisi edes hieman kohdallaan, mutta kun tietää siellä löhöävän sellaisen pullanmuruja suupielestä tursuilevan valaan, joka ei viitsi kaljunalkuineen edes kuntoaan hoitaa, vaan tuijottaa illat pitkät kauniita ja rohkeita ja kuvittelee itsestään liikoja, vaikka näkee oman eukon naamastakin, kuin vastenmieliseksi turjakkeeksi on muuttunut keski-iän myötä.
Kyllä ne on kuule vähän eri kuosissa ne miehet, joita sydän-seksiseuraksi kelpuutetaan.
Kuulkaapas ihmiset, yksikin hyvä ystävä riittää antamaan potkua elämään ja se on samaa sukupuolta oleva ihminen, olen saanut pitää sellaisen ystävän, hänellä todella on ihminen jonka kanssa elämä voittaa aina, ukot on yhdessä purnattu maan rakoon ja toisaalta keskusteltu, että on heissä jotain hyvääkin. On hyvä mennä lenkin jälkeen kotiin, on kuin uusi ihminen, eikä ukolle tarvitse enää marmattaa mitään.
Hyvä ystänä on kultaakin kalliimpi, panosta siihen, niin muukin elämä maistuu hyvältä.
Molempia tarvitaan, hyviä naisystäviä sekä miehiä. Ja pahaa siinä seksissä on? Tekee hyvää terveelle aikuiselle!
..siis pettäminen??
Joo, mitäs väärää siinä, heh heh... ;)))
Ero ei ole helppo toteuttaa, mutta erittäin mahdollinen. Sen huomaat löydettyäsi sydänystävän. Mikään ei enää pidättele liitossa, mutta eroaminen on entistä vaikeampaa. Etenkin jos ja kun vaimosi saa tietää sydänystävästä.
minulla on muutamia todella rakkaita miespuolisia ystäviä. nämä on pitkiä vuosikausien tarinoita joissa itsekukanenkin eletään omaa elämäämme eikä näiden suhteen meistä kukaan halua ottaa mitään menetyksen riskejä säätämällä mitään.
Ymmärrän ap:n kaipuun täysin, miehen ja naisen välisessä ystävyydessä mä uskon että juttu on se toisenlainen näkökulma ja lähestymistapa asioihin _osittain_. ei naiset ja miehet loppuviimeksi niin erilaisia ole, paitsi miehet on suorempia ja reilumpia ;)
koen olevani erittäin onnekas että en ole fakkiutunut vanhakantaisiin ajatuksiin ettei nainen ja mies voisi olla ystäviä ilman mitään säätöjä -ja että olen tavannut samoin ajattelevia suurenmoisia miehiä
rakastan heistä jokaista, kuten veljiä rakastetaan
parisuhteissa mun mielestä sellainen omistamismentaliteetti on sieltä ja syvältä. jos puolisko ei kestä sitä että sillä "omalla" voi olla vastakkaista sukupuolta oleva _ystävä_ niin ko henkilön olis mielestäni ihan aiheellista katsella peiliin ja miettiä.
Minullakin on ollut vuosia muutama miespuolinen hyvä ystävä. Yksi heistä on rakkain. En kylläkään rakasta häntä kuten veljeä, vaan tavalla, joka tekee ystävyyden hankalaksi. Mutta ei se mitään. Koen kuitenkin itseni sinunlaillasi erittäin onnekkaaksi. Nämä miespuoliset ystäväni saivat minut parhaiten ymmärtämään ex-liittoni tilan ja lopulta eroamaan. Siitä olen heille iäti kiitollinen.
Omistamismentaliteetti on kyllä sieltä ja syvältä, mutta asia ei silti ole ihan niin yksinkertainen. Parisuhteessa pitää olla vapautta, mutta kuitenkin olisi huomioitava myös kumppanin tarpeet. Ex-mieheni oli erittäin epäsosiaalinen, erakkomaisuuteen taipuvainen ja minun suhteeni melkoisen välinpitämätön. "Sain" mennä ja tulla kuten huvitti - kunhan kotihommat hoidin (kaikki) kuten ennenkin.
Siispä tapasin paljon ystäviä vapaa-aikoinani. Huomasin jo vuosia sitten, että ystävien kanssa on paljon parempi olla kuin kotona exmieheni kanssa. Joskus myös yövyin miespuolisten ystävien luona. Exää se ei haitannut, mutta minua lopulta haittasi ja paljon. Parisuhde on sieltä ja syvältä, jos viihtyy paremmin ystävien kanssa ja käy kotona lähinnä huoltamassa kodin, täyttämässä jääkaapin ja moikkaamassa lapsia (silloin kun he nyt sattuivat kotona olemaan). Parisuhde on sieltä ja syvältä, kun puolison pelkkä (ainainen) läsnäolo ahdistaa, masentaa, turhauttaa, estää, hankaloittaa jne. Myös omistamismentaliteetti parisuhteessa on syvältä, mutta vielä syvemmältä on välinpitämättömyysmentaliteetti.
Ap sanoo, ettei voi erota, haluaa sydänystävän. Itseasiassa hän hakee sydänystävää päästäkseen eroon vaimostaan. Vain sydänystävä tekee ap:n nyt mahdottomasta erosta mahdollisen. Sydänystävän ei tarvitse olla edes hyvä sellainen ollakseen paljon parempi kuin huono suhde vaimon kanssa.
Jep, näin on.
Ap haluaa että palvelu pelaa kotona entiseen malliin ja säpinä haetaan muualta.
Jeees, ja homma pelittää ihan p-hanan hienosti ainakin täällä. Palvelut pelaavat molemmin puolin ja säpinät ovat kummallakin eri suunnissa.
Juu!
Meilläkin eukko kuvittelee sivusuhteensa olevan se "suuri salaisuus", mutta lentäis sekin räähkä perseelleen, kun tietäis, että kuksin sen parasta ystävätärtään joka viikko! ;D
Totta kai nussin sitten eukkoakin, vaikka tiedän toisen mällit sen sisällä olevankin. Mksi en kuksis?
Ainahan se tavara oikealle miehelle maistuu!
Taitaa tuo AP olla jotenkin homppeli, kun jotain "sydänystävää" hakee??
Akkojen jorinoita koko paska!
Onpa taas aivokääpiön pieru. Kuksi kuule ihan miten päin tykkäät ja vaikka itteäs, susta ei luultavasti mihinkään muuhun ole etkä käsitä edes sellaista seikkaa, että kaikille säpinä ei tarkoita sivusuhteita. Maailmassa on, tehdään ja tapahtuu paljon muutakin, mutta sitä sinä et luultavasti saa koskaan selville. Jotta jatka tyhjennystäsi.
Sinäkin voit jatkaa tuota typerää tuuleen huutamistasi yksinäsi, vanha räähkä.
mies03alueelta,
ymmärrän 100 %.
Milloinkaan ei voi olla niin yksin kun avioliitossa voi olla.
Tarjoutuisin sinulle ystäväksi mutta on muutama iso MUTTA: olen liian vanha, yli 50. Asun ulkomailla, tosin käyn Pirkanmaalla muutaman kerran vuodessa, minulla on perhettä siellä.
Uskon täysin että mies ja nainen voi olla "vain" ystäviä, minulla on ollut miespuolisia ystäviä joitten kanssa ei mistään seksistä ollut puhettakaan. Jotkut naimisissa jotkut eivät. En ymmärrä miksi se ei toimisi! Jääneet vuosien varrella muuton takia, muutin yli 2000km päähän entisestä asuinpaikasta joten ystävyyssuhteet kuivuivat vähitellen kokoon.
Älä kuuntele negatiivisia kommentteja, haluavat vain lannistaa ja pilata toisilta, kai se kateutta ja katkeruutta on. Jätä omaan arvoonsa.
Toivon että löydät etsimäsi!
Tämä oli muuten hyvä, mutta mikä hemmetin vanha sää olet ? Ikä on mielentila, ei numero.
...naamasta näkyy.. :(
haluan flirttailla vain kauniiden ja nuorempien kanssa, vaikka seksiä ei tippuiskaan.
Nooo, vaimon naamastahan näkyy juuri se, mikä ja minkälainen sinä hänelle olet.
Mun vaimo onkin paljon nuorempi, joten tyytyväistä naamaa saan katella.
Ei, vaan vaimon naamasta näkyy se intohimo jääkaapille, mikä on varmaan se sunkin on ongelmas. :(
Ehei, ei ole ja vaikka olisi, mun jää- / kylmäkaappi pullottaa vain salaateista ym. kevyistä ja terveellisistä. Olen normaalipainoinen enkä muutenkaan ongelmainen :).
Sun vaimo taasen juoksee jääkaapilla sen takia, että sinä et keksi sille muuta ajankulua - tai et anna sen ihan itse keksiä ja lentää sinne, minne sen mieli tekee.
sinähän sen tiedät, oikeesti oot läski.
Eikös se oo toisin päin; ikä on numero, ei mielentila:)?
Oma ongelmasihan se on, jos tuijotat ikäsi lukumäärää, ja sen perustella päätät, mitä voit tehdä / mitä pitää jättää tekemättä, menemättä, elämättä ... Itse kyselen em. asioita vain omalta mieleltäni, numero ei niihin vaikuta eikä kukaan eikä mikään muukaan.
...jakomielitautinen olet?
Mikä on oman ongelmasi nimi ? - Persoonaa tuskin ollenkaan.
Vastasin tähän ketjuun jo, mutta tarkennuksena: en ole mikään uskovainen moraalinvartija vaan elämän realiteetit hyvin tunteva.
Oma avioliittoni kariutui juuri tällaiseen miehen "ystävään". Voinpa olla hyvinkin "liian tiukkapipoinen", mutta kun kerran liitto sellaisen kaverin takia - no olihan syitä varmasti muitakin kuten miehen oma kasvukriisi - meni syteen niin tiedän vältellä näitä salassa pidettäviä ystäviä itse ja samoin toivon tulevan mieheni tekevän. Toivoin exänikin ymmärtävän, että on eroa "ystävän" ja "ystävän" välillä.
Voithan toki itsellesi ja monet teistä muistakin, uskotella ettei siinä sen enempää, mutta itse toivon voivani löytää kumppanini aina vain uudelleen ja rakastua häneen uudelleen niin että muiksi ystäviksi riittävät omat ja jaetut ystävät. Salaisuuksiin en enää ala, siis itselläni niitä ei ollut, mutta kyseiset salaisuudet olivat kyllä edesauttamassa liittoni tuhoutumista. Miehen mielestä tietenkään ei.
Ei tarvitse olla tiukkapipo tarvitessaan parisuhteen, jossa kumppani on aina tärkein itselle ja itse on tärkein kumppanille. Tällä en tarkoita, että pitäisi olla aina kuin paita ja peppu. Voi olla ystäviä, "jopa" vastakkaisesta sukupuolesta kunhan näyttää kumppanilleen tunteitaan ja antaa aikaansa. parisuhteen tarkoitus ei ole käsittääkseni lämpimämmät välit yhteen tai useampaan ystävään kuin puolisoon.
No, ei puhuttukkaan vain kaverisuhteista, joita tietenkin saa olla.
Puhuttiin "sydän"-ystävyydestä ja siihen kyllä kuuluu muutakin, kuin rattoisa illanvietto kaverin kanssa....
Sydämmeen ei mahdu kahta ämmää...
Mutta onneksi se on vain kielioppisääntö. Oikeaan sydämeen mahtuu vaikka kuinka monta ja varsinkin, jos sielukaan ei ole pieni ja ahdas.
Aivan näin. Sydämeen voi mahtua vaikka kuinka monta. Järki ja tahto pitää kumppanin aina etusijalla.
Juu, mullakin on monta rautaa tulessa koko ajan ja Parviaisen Jussin eukollakin on! Pysyy pimppakin jatkuvassa kosteustilassa ja kimmoisana, kun on monta moloa peräjälkeen sisään tulossa ja Ah! oon niin onnellinen näistä parisuhteistani!
Ainoa, mikä nyt mietyttää, on, että kenenkähän penskaa oikein nyt ootan?
No, mitä väliä, pääasia, että sydänystäviä riittää!
Tottahan se on tuokin, mutta myös ystävyyttä arvostan. Se voi tuoda lohtua niin että oma avioliitto saa myös sitä kautta voimaa. Edellyttää tietenkin sitä että ystävyyssuhde ei etene seksisuhteeksi.
No mut saattaahan se vieras sexi ihan samalla lailla tuoda eloa kulahtaneeseen liittoon kuin muunkin lainen ystävyys. Kun jotain herää eloon, niin herätys voi auttaa monessa ja moneen. Kukaan ei voi omistaa ketään eikä sanella tekemisen, menemisen, olemisen eikä 'rakastamisenkaan' ehtoja ja sääntöjä.
Ootko jotenkin vähän hullu?
Kuollut liitto ei tule eläväksi seksillä toisten kanssa. Toiset suhteet, syrjähypyt ym. vain pitkittää eroa. Ap:kin kannattaisi vain erota eikä etsiä sydänystävää.
Kyllä meillä se syrjähyppy vain nopeutti eroa.
Harmi, että sekin suhde sitten lopahti ensikiihkon myötä.
Ei kaikista oo eroomaan, ennen kuin jää rysän päältä kiinni.
Silloinkin se ero tulee sen loukatun puoliskon kautta.
Ei, en koe olevani "hullu". Mutta katselen kyllä asioita, olen opetellut katselemaan, erilailla kuin tavalliset tanelit, sori. Etsin aina toisenlaisen tavan katsella elämää ja sen asioita kuin yleinen tapa ja tottumus. Enkä ole massaa muutenkaan enkä koskaan voittajien puolella, jos snaijaat, mitä se meinaa.
Rakastaminen ei ole omistamista, niin kuin hyyyvin yleisesti uskotellaan. Mikään rakkaus ei asu minkään sortin vankilassa, siksi edes puolisolle ei voi vääntää omia rajojaan, hänellä on omansa, oma tahto, oma halu, oma taju.
Tuo on niin totta,kuten mies 03 alueelta kirjoittaa.Ero on hankalaa,kun on lapset,vaikkakin aikuiset.Sitten omaisuuden pilkkominen.Haluaisi säilyttää lapsilla kodin.Silti kaipaa sydänystävää,samanhenkistä.Olisi ihanaa olla hetkiä yhdessä,keskustella,parantaa maailmaa,romantiikkaakin,miksei seksiäkin,jos suhde syvenee.Avioliitossani tuo kaikki on mennyttä,unohdettua,hellyys ja huolenpito aikoja sitten kadonnut,seksiä ei kolmeen vuoteen.Kuinka ihanaa olisi hupsutella,tuntea,että olisi rakastettu ja rakastaa ja helliä toista.Suukotella uneen,silitellä kolotuksissa,paijata murheessa.-Turha sanoa,että onhan sinulla aviomies.Se on eletty se suhde.Ei kukkokaan käskien laula.Kun rakkaus loppuu,niin se loppuu.Jäljelle jää vain käytäntö.
Elämä on yksinkertainen rehellisille.
Hitto, mitä itsen ja läheisten vedättämistä! Jos käyttäisit edes murto-osan tuosta tahdonvoimasta parisuhteesi korjaamiseen, olisi elämä sinullekin yksinkertaisempaa. Ja jos senkään jälkeen ei suhde tokene, on kaikkien osapuolten (myös lasten, puolisosi jne.) kannalta parempi erota.
En oikeasti keksi mitään sellaista tilannetta, jossa haluaisin mieheni mielummin ottavan itselleen "ystävän" kuin rehellisesti ilmoittavan rakkauden loppuneen.
Jos olisin sairas, haluaisin, että minua hoitaa ne, jotka välittävät.
Jos lapsemme olisi sairas, haluaisin hoitaa hänet rakastavassa parisuhteessa tai vaikka yksin, mielummin kuin velvollisuuden pakottamassa.
Jos talous olisi ainut syy, asuisin mielummin vaikka vastaanottokodissa, kuin pakotettuna miehen kanssa, joka ei minua enää halua.
Jos miehen rakkaus on loppunut, antaa hän minullekin mahdollisuuden etsiä parempaa, lähtiessään.
Mikä on sinun selityksesi?
Totuus on se että ihminen on moniavioinen. Mies (ja miksei vaimokin) olisi onnellinen jos sillä olisi useampi puoliso.
Oot sä joku vitun Timo?
ON se! :)))))
varmaan itse katselisi huorahtavaa puolisoa ja oikein mielellään..
Ehkä aika näyttää,mikä on ratkaisu,eroko,vaiko puolison uudelleen löytäminen,johon en oikein kyllä usko.Luin kerran,että ihmisellä pitäisi olla kolme avioliittoa.Siis pakinan.Nuoruuden hormonimyrskyn aiheuttama pesänperustamisvietti lapsineen.Seuraava keski-iän liitto ja lopuksi vanhuuden seesteinen liitto. Minunkin mielestä ihminen on moniavioinen.Ja katsokaapa ympärillenne:ei taida olla montakaan miestä,joilla ei olisi yhtä tai useampaa hairahdusta avioliiton aikana.Se on kuulkaa harva poika,jolla on puhtaat jauhot pussissa.Ja tilaisuushan tekee varkaan.-Minä tässä vain haaveilen tulevaisuudesta,johon sisältyisi paljon romantiikkaa,hellyyttä,naurua,yhdessä puuhastelua etc.Pidämpä silmät avoinna ja luotan huomiseen..Toivottavasti se ei ole sinun miehesi,jolta löydän lämpimän sylin.......
Et sä löydä ja arvaa miksi?
Olet todellakin se EX-sulotar, sorry vaan, nuorempiakin on tarjolla ihan tungokseksi asti.
Nimim. Kusetusta, kiitos. Olen samaa mieltä.
Ihminen tuntuu olevan laiska pitämään huolta omasta avioliitostaan. Keksitään milloin mikäkin tekosyy näille "ystäville"..tekosyy on myöskin omaisuus, lasten takia yhdessäolo, ei haluta rikkoa lasten kotia jne jne. Totuus on se, että nämä ihmiset todellisuudessa ovat äärimmäisen itsekkäitä. He haluavat kodin turvan ja sen, ettei elämä muutu ja kaiken muunkin siinä ohella. Pääasia, että tuttu ja turvallinen liitto ei kariudu ja sen vuoksi pikkukivaa pitää olla puolisolta salassa..Kun sitten käry käy, esitetään hetki niin kilttiä että ja vannotaan, ettei asia toistu mutta kerran pettänyt ei kyllä helpolla lopeta.
Suoraselkäisellä ihmisellä on rohkeutta repiä itsensä irti kuluttavasta suhteesta ja ihan ilman "ystävien" apua. Kyllä siinä vaiheessa pitää herätä joko taistelemaan suhteesta tai irtautumaan siitä, jos houkutus ulkopuolisiin, puolisolta salattaviin ystäviin käy liian suureksi. Vaihtoehtoisesti jos suhde on niin näännyttävä ettei siinä voi elää ilman "ystäviä", tulee erota. Itsekäs ihminen ajattelee vain omaa parastaan, ei sitä että lähtiessään hän todellakin antaisi mahdollisuuden onneen sille, jonka vuoksi suhteessa onnettomia ollaan..? Ihminen on taitava syyttämään muita omasta tyytymättömyydestään, mutta ei nähdä metsää puilta.
Varmasti onkin niin, että meille on tarkoitettu erilaisia suhteita elämän varrelle. Siksipä pitää tajuta lähteä ajoissa sellaisesta suhteesta, jossa ei ole hyvä olla tai jos suhdetta ei halua lopettaa, tulee kehittää itseään ja itsetuntemustaan ja yhdessä puolison kanssa yhdessä viedä suhde oikeille raiteille.
Haluaisin vielä muistuttaa teitä, joilla on lapsia, että ennen kuin lähdette tälle ystävätielle, miettikää niitä lapsia jotka olette tähän maailmaan laittaneet. Parisuhteen malli saadaan kotoa ja kyllä teidän ensisijainen huolenaiheenne tulisi olla ne lapset, eivät omat halut ja toiveet..Kuinka monta eroa on tullut kolmannen pyörän takia, eikö nyt olisi viisaampaa antaa lapsille se malli, että on parempi erota ennen kuin ongelmat ovat liian suuret eikä sitä, että on ok aloittaa mahdolliseksi suhteeksi etenevä ystävyys avioliiton aikana..?
Pettäminen alkaa mielestäni jo siinä vaiheessa, kun avioliitosta lakkaa halu ymmärtää toista ja kunnioittaa toista. Kun kasvetaan erilleen eikä nähdä vaivaa löytää toinen uudelleen ei paluu enää ole helppo. Siinä vaiheessa pitää nimenomaan tukeutua siihen omaan puolisoon, eikä lähteä etsimään virikettä muualta..kysypä huviksesi puolisoltasi haluaisiko hän mieluummin korjata suhteessanne olevat viat vai että hankit salaisen ystävän, joka tuo vähän piristystä seksielämään ja muuhun "avioliittoon"..?
Puhut asiaa ja täälläkin vieraasta sylistä haaveilevat ovat vain liian helppoa elämää viettäviä luusereita.
Mitään ei olla itse valmiita tekemään, valmiissa pöydässä mussutetaan ja laiskuus oikein huokuu joka hikitipassa, mikä nokan päässä kiiltää..
Kyllä avioliitto on kaksinpeliä ja jos ei viitsi siihen enää panostaa, on aika sanoa mukavalle elämälle hyvästit ja alkaa liikutella sitä omaa persettä vähän kivisemmälle tienestitielle ja tehdä kerrankin jotain itsekkin.
puhut kuin mun suullani... Olet itsekin varmaan läpikäynyt aikamoiset myrskyt, lämpöä syksyysi!
Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa. Ehkä moni tiedottomasti aistii tämän, ja kaipaa siksi aitoa ihmissuhdetta.
Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.
Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus
Kuulostaa mainokselta tuo Alkuajatus. Kirjastosta löytyy ihan ilmatteeksi teoksia, joista on apua.
No jaa, onko tuo nyt mainos. Vaikea tilanne sinänsä, koska jos vertaa esim. että joku tahtoo paahdettua leipää, niin voisin myös "mainostaa" että siihen tarkoitukseen voi käyttää leivänpaahdinta :) Jos joku tahtoo toimivuutta elämäänsä niin tuo kirja on ehdottomasti oikea kirja siihen tarkoitukseen. Toki kirjan voi lainata kirjastostakin, ja kannattaa lainata myös vaikka kokeillakseen, sittenpähän tietää minkälainen teos se on ja että olisiko heittänyt rahansa hukkaan. Itsensä ymmärtäminen vaati kyllä aikaa ja panostusta, mutta jos jaksaa lainata kirjan useaan kertaan niin mikäs siinä ;) Uskallan väittää ettei vastaava teosta löydy, vaikka samantyyppisiä teoksia onkin joka lähtöön. Ken kokeilee, hän tietää ;) Hyvää vkloppua!
Hei Erottu on ja tuki verkkoa ei ollut. vaimo petti ainakin pariin kertaan eri miehen kanssa hmm..oli avioneuvojaa ym sopimuksia..lapset ja koti..elettiin onnelista perheelämää..kunnes 2000..eukko jäi kiinni vahingossa..oli jotenkin muuttunut huomasin..ei anatanut halata eikä tykännyt enään pussailla...eli kuin jokin zombi tuijottaen kauniita ja rohkeita..oli siis astunut aidan toiselle puolen..ja se tietää sielussa syöksyä rotkoon mistä ei ole ulospääsyä..5v meni uudestaan sama jutta nyt toinen mies kuvioissa..sitten vain pakkasi ja lähti kylmän rauhallisesti..taakse jäi velaton koti, lapset ja ex mies...perhetutut ystävät kaikki..
Nainen on siinä tilanteessa kylmä ja tunteeton..itse en ole pettäjä luonne..
Avio onni ehkä katosi tuossa 10v avion jälkeen sitten satunnaisesti oli jotain hapeninkiä n.8 vuoden aikana..aina oli jotain selityksiä..ei siis yhtään kiinnostanut..no ei kait kun joku hemmo painaa menee viikolla lähes päivittäin..hm..sellaista oli mun ero ajat..nyt en uskalla naista enään etsiä..luotto mennyt..ja ex aina vihainen kaikesta minulle..kun viellä sopimista lasten asioista..hm..
Joo, mutta eikö parempi kuitenkin niin, että lähti siitä pettämästä?
Jos kerran alkaa vieraat "sylit" ja "sydämmet" ajatukset valtaan, eikä halua enää panostaa parisuhteeseen, parempi silloin, että häipyy.
Älä sä menetä luottoas naisiin, niin paljon kuin on pettäviä akkoja, on myös pettäviä ukkoja.
Itse olin meillä se ainoa, joka yritti panostaa suhteeseemme, enkä koskaan edes katsonut vieraita miehiä, mut kun miehellä pamahti suhde työkaveriinsa, perhe sai jäädä.
Mies sanoi kylmän rauhallisesti viimeisen kerran rakasteltuamme, että hänellä on toinen, joo.
No, nyt sekin suhde on jo mennyttä ja mies haluaisi vielä yrittää kanssani, mutta en jaksa tuollaista.
Mieluummin olen nyt ilman miestä, jos se kalun pitäminen housuissa on noin vaikeaa, kuin joillakin ukoilla on, niinkuin luulen AP.lläkin olevan se perimmäinen haave..
Asenne paistaa, älä tarjoile omaasi muille, pidä vaan hyvänäsi, jos et parempaan pysty, katkeroinen.
nooo, romahtaa se maailma joskus sunkin päälle, kun huomaat, että olet
tullut petetyksi..et ole sen kummempi kuin muutkaan. :(
Olipa tosi ilkeä kommentti ja varmaan juuri sellaiselta, joka on kiilautumassa jonkun avioliittoon ja ajattelee vain alapäällään.
Sulla ei ole sydäntä ollenkaan, toivottavasti muistat tuonkin ilkeytesi, kun itse tulet petetyksi, luuseri!
Onpa teillä ahdasta mielen puolella. Mun siipalla on lupa mennä ja tehdä ihan mitä tahtoo ja keksii, myös hakea ystävä / ystäviä vaikka mihin tarpeisiinsa. Minua ei voi pettää ja muolimani olisi jo romahtanut, jos se sen tekisi. Aviomiehet kierrän kaukaa, vapaita on riittävästi ja selvitän aina ensimmäiseksi, mitä yläpäässä liikkuu, muuten alapää ei ala toimia. Teillä kahdella ei liiku mitään luultavasti kummassakaan päässä.
Ai että, kuulostikin tutulta, juuri sun ukkohan se viikonloppunakin tässä kerran kävi mulla kahveella ja sen päälle sitten kuksittiin ja kunnolla!
On se niin ihana se sun ukkos ja kiva kun sä oot tuollainen avaramieli, niin voi aivan huoleti välillä sen ukkos kanssa naida napsautella!
Kyllä siitä melaa riittää meile muillekkin.
Kiva, juuri näin toivon asiain olevan. Naikaa aivot pihalle molemmin puolin - tai siis se, mitä niistä on jäljellä.
Jokainen tarvitsee ystäviä ja melkein kaikilla niitä onkin. Mutta sydänystävät ovat todella harvassa. Sellainen ystävä jonka luokse voi mennä silloin kun maailma potkii päähän. Ystävä joka ei petä ja joka osaa kuunnella, lohduttaa. Miksi sitten oma puoliso ei voi olla tällainen ystävä...siksi koska puoliso elää jatkuvasti samassa arjessa ja siitä johtuen puolison näkökulma asiaan on erilainen. En tarkoita sitä että miksi ei voisi olla puolisokin "sydänystävä", mutta harvemmin niin kuitenkaan on. TIetenkin siihen tulisi pyrkiä että suhde toimisi niin hyvin että tuo olisi mahdollista. On myös eri asia onko ystävä samaa sukupuolta oleva vai vastakkainen. Usein vastakkaista sukupuolta edustava antaa ystävyydelle erilaisen (paremman) näköukulman ystävyydelle. Nyt tietenkin täytyy muistaa se että tuohon ystävyyteen ei saa sotkea seksiä, koska silloin kyseessä ei ole enää ystävyyssuhde.
Täällä ollaan samoilla aallonpituuksilla. Itsekin kaipaan samaa. Kivaa kaveria, joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella..kaveria, jonka kanssa ehkä joskus käydäkin jossain, kun ei tuota omaa miestä kiinnosta. Harmi kun taitaa tuota välimatkaa olla jonkin verran, kuulostat kivalta kaverilta :)
Petetty on..
onhan se niinkin että lähti..hm..pahuksenhienoja muistoja vain oli..ja nosrmaali elämä..pirullisia nuo pettämiset..en halua että kukaan kokisi niitä...sydän kun on tehty rakastamaan ja pitämään huolta toisesta jos vastakaiku häviää ja irtautuminen tapahtuu vaivihkaa salaa..kaksois elämän tapaisilla asioila tuntee siis pettämisen koko kirjon tuntoineen pirullista..
Onhan se jonkin sortin sairauskin..lieneeko ihmisen aivoissa jokin alue missä se vaatii tämän tapaista suuntautumista..kyllä siinä koetellaan jaksamista ja haukkumisia..kuinka huono ihminen sitä on ja ei osaa huomioda..kielteinen suhtautuminen naisiin alkoi siihen aikaan..kun kuulen vastaaavista asioista joko miehen tai naisen tekevän alkaa oksettaan..
Pettäjä miehille ja naisille sanoisin että se napsahtaa omaan nilkaan jossain vaiheessa :)
Samaa mieltä.
Tyhmän ylpeitä pettäjiä kyllä elämä vielä opettaa.
Mielestäni jokainen, joka uskoo ihan oikeasti, että pelkkä ystävyys naisen ja miehen välillä on mahdollista, pettää itseään.
Jos mies kaipaa lohtua ja ymmärtäjää niin kyllä sen kotoa pitää löytyä!
Ihminen, joka uskoo voivansa olla vain ystävä toisen sukupuolen kanssa huijaa itseään mitä parhaimmalla tavalla. Se on ainoastaan tulella leikkimistä. Et takuulla pysty pysymään housuissasi ap, jos sille tielle lähdet. Todellakin, leikit tulella. Kun tiedostat itsessäsi tuon tarpeen, joka ei tule omassa liitossa tyydytettyä tulee sinun ihan ensiksi puhua asiasta vaimosi kanssa. Sinun velvollisuutesi häntä kohtaan on olla rehellinen, asiassa kuin asiassa. Sinun pitäisi antaa vaimollesi mahdollisuus korjata asiat, jos et itse siihen halua ryhtyä. Haluat ehkä lakaista ongelmat maton alle tai tyypilliseen tapaan kuvittelet, että tuollainen ystävä oikeasti ratkaisisi sinun ja liittonne ongelmat. Väärin!
Ainoa todellinen miespuolinen ystävä, joka minulla on ollut puolison lisäksi on ollut homoystäväni. Kaikki muut ystävät ja kaverit ovat osoittautuneet huiputuksiksi eli ovat halunneet minusta enemmän, vaikka niin ovat ystävyyden nimeen vannoneet..
Kornia tässä on se, että oma avioliitto kosahti juuri ap:n kaltaiseen toiveeseen pitää se oma ystävä kaikessa hiljaisuudessa. Voin kertoa, että mieheni tarpeet eivät sitten tyydyttyneet meidän liitossamme, joten hän piti oikeutenaan hakea niihin tyydytyksen muualta. Jos hän olisikin puhunut asiasta minulle, olisin tehnyt kaikkeni saadakseni mieheni onnellisemmaksi. Jos hän olisin sanonut, että tarvitsee aikaa tai haluaa eron, en missään nimessä olisi yrittänyt häntä pidätellä.
Mieti nyt hyvä ihminen vielä, että voisitko ainakin tarjota vaimollesi saman oikeuden tuollaiseen ystävään. Tämä edellyttää avointa keskustelua. En voi muuta sanoa, kuin että jätä kotkotukset ja koita lähentyä vaimosi kanssa..
Näin se on.
Ei sitä mitään ylimääräisiä sydänystäviä tartte, jos oma suhde kumppaniin on kunnossa.
On vain alkanut AP.lläkin himoittaa ja eri suuntaan, kuin vaimoon.
Itse en ole koskaan edes törmännyt mieheen, joka olisi alkanut vain pelkäksi hyväksi ystäväksi, omat velipojat pois lukien.
Aina on tullut se tilanne eteen, kun olen kuvitellut hyvän ystävän olkapäähän nojaavani ja tukea saavani, että se miehen koura on alkanut vaeltelemaan alapäätä kohti ja suu hakeutua suuhuni, että se siitä sitten.
Miehen kanssa voi olla ystävä vain, kun pitää puolen metrin raon ja puhuu asiallisesti ja ilman pienintäkään flirttiä.
Mies tarttuu flirttiin heti kuin täkyyn ja muna alkaa seistä.
Tämä on se totuus miehen ystävyydestä.
Se on geeneissä koko juttu.
Sinä tässä tunnustat, että olet ääliömagneetti.
"Ahdasta", sanoi kukko kanakopissa.
Tytöllä on kokemusta, sinä taas olet typerä lehmä, jota nyt ei Erkkikään panis.
Tuollaiset kurpat istuu läskeineen baareissa ja leikkii prinsessaa, säälittävää..
Usko jo, ei sua huoli koskaan kukaan.
"ahdasta", sanoi vierustoveri bussissa, kun sun viereen istahti, heh!
Mutta mun viereen mahtuu vaikka kaksi.
Se voi olla totta, että "mua ei kukaan huoli", mutta läskeistä se ei johdu, kun niitä ei ole. Pässi.
niiiinpä...eihän kukaan läski myönnä läskeyttään, joo..
Mutta sun viereen ei-kukaan-halua, usko jo!
Aivan. Eikä kukaan läskiaivo myönnä, että aivojen paikalla on kasa läskiä eikä yhtään ajatusta.
Sydänystävä on usein samaa sukupuolta oleva henkilö ja olen itse todella kiitollinen, minulla on ystävä jonka luokse voin aina mennä. Olempa sitten surullinen tai onnellinen ja otan hänet mieleääni itsekin vastaan milloin vain.
Seksi ei liity millään tavalla ystävyyteemme.
Olemme tehneet ostomatkoja ja perheiden kanssa myös yhden ulkomaanmatkan yhdessä ja hauskaa oli.
Tämä ystävyyssuhde on kestänyt jo kymmeniä vuosi ja on ollut tukemassa avioliittoani hyvin, samoin kuin muissakin vaikeissa elämäntilanteissa. Kolmas joukostamme nukkui pois syöpäsairauteen, häntä on ikävä.
Kyllä ystävyys toisen sukupuolenkin kanssa onnistuu, mutta siihen täytyy suhtautua hieman toisin, ei ole hyvä lähteä ihastumaan, silloin ystävyys menee.
Toivon jokaiselle ihan omaa sydänystävää ja mieluiten juuri samaa sukupuolta olevan, hän on tukenasi vaikeina ikoina ja voitte iloita onnesta ja iloisista asioista yhdessä.
Näin on, samaa sukupuolta olevien ystävyys on parasta ja turvallisinta. Miehen ja naisen välinen ystävyys tahtoo ajan kanssa syventyä ja joko toinen tai molemmat osapuolet rakastuvat. Toinen tahtoo enemmän kuin toinen jne......
Poikkeuksia tietty voi olla, vaan ne vahvistaa säännön.
Siinä eri sukupuolten välisessä ystävyydessä on sekin paskapuoli, kun näkee siinä vain ne hyvät puolet, joita ei sitten edes enää yritä nähdä omassa puolisossa ja ihastuu sitten tähän toiseen ja eroaa lopulta omasta kumppanista.
Sitten arki alkaakin tämän "ystävän" kanssa ja eihän siitä ole arkea jakamaan ollenkaan!
Sitä puppua ja höttöä ei jaksakkaan koko ajan ylläpitää ja koko juttu alkaakin muistuttamaan satua, josta herää pikkuhiljaa.
Muistan itse, kun ihastuin työkaveriini ja kun vaihdoimme ajatuksia surkeista liitoistamme, se tuntui ihan OK.lta, mutta kun erosin ja aloin enempi seurustella sitten tämän myös eroavan ystäväni kanssa, se hänen harrastama exänsä haukkuminen alkoikin kummasti ärsyttää ja naisesta tuli nalkuttava hirviö.
Nyt olen sinkku ja meinaa harmittaa, kun ryssin avioliittoni tuollaisen tapauksen takia ja näen lapsiani enää hyvin harvoin.
No eikö tämä ollut oma mokasi ? Eivät kaikki immeiset toimi tavallasi.
Mistä sulla hiertää?
Ai niin, housut on tainnu käydä taas pieniksi?
Syö pullaa ja unelmoi, unelmoimiseksi se nimittäin jää..
En syö pullaa.
...niin, etkä ole lihavakaan...hih hih hih!
Olen kokenut elämäni varrela useita ystävä menetyksiä. Ne ovat yleensä tapahtuneet joko itse olen alkanut seurusteleen tai ystäväni on alkanut seurusteleen.
Ja varsinkin oman pitkäaikaisen liiton romututtua meni oikeastaan kaikki liiton aikan muodostuneet ystävyydet.
Mistä se johtuu en osaa sanoa..eroissa ihmistä aletaan kiertää kuten spitaalista ettei vain tartu..onhan ihminen silloin epäonnistunut kenties tasapainoton.
En ole enään pystynyt luomaan ystävyyksiä ne ovat lähinnä hyvää päivää tuttuja.
Onneksi kolme poikani täyttävät aukon mutta heilläkin oma elämänsä..keskimmäinen onkin sanonut etttä hakeudu ikäisiesi pariin..hm..sellaista..ystävää etsien :(..
Onko ero helpompi toteuttaa vasta silloin kun se on välttämätön pakko? Kerjäät vaikeuksia itsellesi ja muille etsiessäsi sydänystävää vastakkaisesta sukupuolesta.
olen samaa mieltä kanssasi
Ihminen tavallinen pelästyy astuu varpailleen haluaa unohtaa kaiken menneen ikävän huominen on avain uuteen kauniiseen elämään
Hei
Olen samassa tilanteessa. Voisin kirjoitella sinulle : )
t:yksinäinen nainen
t:yksinäinen nainen: Mistä päin Suomea olet?
Hei
Olen samalta alueelta kuin sinäkin. Voitas jatkaa kirjoittelua muualla kuin täällä jos sopii.
t. yksinäinen nainen
voitko antaa s-postiosoitteesi
Anna sinä : )
mistä päin 03 alueelta olet?
Olen itäpuolelta. Naimisissa ja lapsiakin on. Olen terve, kiva ja mukava nainen :) Samalla asialla kuin sinäkin. Tänne on vähän hankala laittaa sähköpostitietoja...
harmi kun ei voi laittaa tänne s-postiosoitetta, emme pääse alkua pidemmälle :-\
Tästä sydänystävästä sen verran. Sydänystävä on samaa sukupuolta ja on todella tärkeä avioliitossa olevallekin.
Olen omaan elämääni saanut tällaisen henkilän ja aivan etsimättä, elä,ä vain toi eteeni ihmisen toisen äidin kun olin 27 vuotias, tästä olen hyvin kiitollinen, parempaa ystävää ei voi olla. Toki perheemme ovat muutoinkin yhdessä paljon, olemme kokeneet yhdessä niin ilot kuin surutkin, olemme tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja, kotimaan matkoja.
Sydänystävä on kultaakin arvokkaampi, sillä sen avulla myös avioliittosi säilyy paljon paremmin mielenkiintoisena ja hyvänä. Puolisolle ei tarvitse marmattaa, kun voi tämän sydänystävän kanssa parantaa maailmaa.
Mies 03 alueelta, jos haluat kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan
hieman nuoremman naisen (34v) kanssa, joka myös 03-alueelta,
laita s-postia.. [email protected]
Tiedätkö, minä olen onnekas ja minulla on tälläinen ystävä. Hän astui elämääni yllättäen ja kuin jonkin ylemmän johdattamana. Kuten toteat, ensimmäisenä näistä avioliiton ulkopuolisista nais/mies-ystävistä kuvitellaan, että he ovat sitä seksiseuraa. Mutta se on pelkkää suppeakatseisten ihmisten kuvittelua. Minulla ja tällä ystävälläni on erittäin lämmin ja läheinen ystävyyssuhde ilman seksiä. Kyllä nainen ja mies voivat olla ystäviä ilman peitonheilutteluakin.
Hän on minulle maailman kaikkein kallein aarre..;)
minulle voi kirjoittaa os. usva.metsanpeikko (ät) gmail.com
minulle voi kirjoittaa os. usva.metsanpeikko (ät) gmail.com
osoite siis usvametsanpeikko (ät) gmail.com (edel oli virhe osoitteessa)
nosto
Mies 03 alueelta, sopiihan sulle että vaimollasi on myös tällainen sydänystävä joka et ole sinä? Minulla on kokemusta naisista joiden miehet ei kotona puhu mutta vieraissa kyllä, ja nämä naiset ovat uhrautuvaisesti liitoissa miehen uran tai lasten tai jonkun muun syyn takia. Aikomushan on erota "sitten kun".
sopii tietenkin. Toivoisinkin että vaimo löytäisi jonkun
kyllä ystävä voi olla vastakkaista sukupuolta
kyllä ystävä voi olla vastakkaistakin sukupuolta