Kauanko parantuminen kestää?

Luin just yhdestä kirjasta hienon ajatuksen -- meni jotenkin näin: "sydämen voi särkeä vain kerran, loput on pelkkiä pintakolhuja".

koko elämä menee. :(

Riippuu täysin siitä,kuinka pian hyväksyy sen,mitä ei voi muuksi muuttaa.Surussa tietty omat"askelmat",jotka jokainen käy läpi(shokki,viha,suru,hyväksyntä).Toiset eivät pääse koskaan kakkosvaihetta pidemmälle,mikä on surullista.Tuhlaa vain oman elämänsä katkeruudelle.Ketään kun ei voi tässä elämässä omistaa,eikä kai kukaan haluakkaan toista pitää itsellään väen väkisin.Ihmiset ja tilanteet muuttuvat ajan saatossa,myös tunteet.

Minulla on eroprosessi menossa ja vaikealta tuntuu. Puoliso ilmoitti noin 1,5kk sitten haluavansa erota koska oli rakastunut toiseen. Olimme yhdessä noin 20v. Asumme edelleen virallisesti yhdessä koska meillä on yhteinen talo, jota emme ole vielä myyneet. Alkushokin jälkeen tunteet ovat vaihdelleet paljon. Välillä itkettää ja välillä tuntuu, että inhoan puolisoani ja hänen uutta naistaan. Pakko vaan yrittää jaksaa ja keskittyä omaan selviämiseen ja suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Toivottavasti tästä pääsisi yli jossain vaiheessa. Kai se on omasta asenteesta ja tahdosta kiinni, miten kauan toipumiseen menee. Tunteilleen ei vaan voi mitään. Vaikeinta on luopua kaikesta entisestä ja hypätä täysin tuntemattomaan.

2 vuotta meni ennenkuin pääsin sellaiseen olotilaan,että olin sinut itseni kanssa pitkän monen vuoden suhteen jälkeen,nyt kun erosin avioliitosta,alkaa pahin masennus olemaan ohi puolen vuoden jälkeen ,mutta kyllä siinä menee ainakin se pari vuotta ennenkuin tuntee itsensä normaaliksi,että voi alkaa elämään ilman,että ajattelee millaista elämä oli toisen kanssa.Elämä on melkoista saikkausta suhteiden kanssa.Kaippa sitä joskus onni ja tasapainoinen parisuhde osuu omalle kohdalle.Tai sitten pitää vain tottua elään itsekseen.

Itselläni kesti 10 vuoden parisuhteesta ylipääsemiseen 1,5 vuotta. Mielestäni aika nopeaan pääsin siitä yli. Yleensä puhutaan puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, mitä kestää toipuminen eli aika yksilöllistä.

Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa. Sekä miehet että naiset ovat luoneet kuvan mieleensä "unelmapartnerista" ja kun tapaa ihmisen joka vastaa tätä kuvaa, niin koetaan olevansa rakastuneita. Itse asiassa on vain sattunut löytämään näyttelijän omaan teatteriinsa.

Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen huomaa jossakin vaiheessa elämänsä olevan sisällöltään tyhjää, ja monesti syy lankeaa partnerille, joka sitten vaihdetaan uuten siinä toivossa että tapahtuisi muutos. Kirjoitan nyt yleispiirteisesti, kullakin on tietenkin oma stoorinsa.

Olin itsekin eron jälkeen aivan rikki ja tosi hämmentynyt, enkä tiennyt mitä tehdä. Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kirjan nimi on Alkuajatus (löytyy googlaamalla) Kannattaa lukea!