kerron nyt koko tarinani. Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa nyt kuusi vuotta ja yhdessä ollaan asuttu noin viisi vuotta. Avomieheni äiti tunsi minut ennen kuin aloimme seurustelemaan. Hän tiesi aiemmat pidemmät suhteeni, koska he olivat perhetuttuja ex-poikaystäväni perheen kanssa.Eikä aluksi pitänyt seurustelustamme juuri tämän takia.
Anoppi ei ole koskaan piikitellyt tai haukkunut minua suoraan minulle vaan tekee sitä mieheni sisaruksille ja niiden puolisoilleen.
Avomiehelläni on enemmän rahaa kuin minulla ja periaatteessa hän elättää minut. Itse olen tällä hetkellä työtön. pieniä hanttihommia on ollutmutta kuka lihavaa ja masentunutta töissä jakssa kattoa vaikka yritän parhaani.
Koko suku puhui kuinka minä käytän vain hyväkseni heidän omaa pikkupoikaa enkä tee mitään, makaan ja syön vain! Avomieheni joutuu kuulemma todella koville.
Ilman töitä olen käytännössä ollut pari vuotta ja siitä seurasi masennus. Itsetuntoni on mennyt kokonaan. Minusta ei ole mihinkään.
Anoppi puhuu kaikea hyvää muista miniöistään kuinka ihania he ovat ja juuri oikeita hänen pojilleen.
Avomieheni soittelee äidilleen joka päivä ja kertoo päivän tapahtumat. Olen sanonut, ettei minun ja meidän asioita saa puhua hänellä.
Anoppi kyselee aina olenko saanut töitä jne. Kuitenkin meillä on ihan ok. välit ja yritän käydä mieheni perheen luona hänen kanssaa. Anopin katseesta vain huomaa kaiken...
Mieheni perhe puuttuu kaikkeen meidän asioihin avomieheni perusteella vain hyvällä mutta tiedän,että he suojelevat poikaansa minulta,etten vie avomieheni rahoja. Olemme ostaneet kesämökin ja otimme yhteisen lainan. Minusta tuntuu pahalta, koska tiedän ettei minulla ole paljon rahaa siis käytännössä mieheni maksaa sen kuitenkin. Niin kuin kaikki muutkin asiat meidän taloudessa mm auton ja ruuan.Mökille täytyy tehdä remonttia ja appini hoitaa sen yhdessä avomieheni kanssa. Minun vanhempani eivät osallistu remonttiin millään lailla, koska he ovat sairaita. Vituttaa mutta sille ei mitään voi...
En käytä miestäni todellakaan hyväksi vaan haluan elää hänen kanssaan.Aivan sama onko hänellä rahaa vai ei.Eikä häntä haittaa vaikka makssaa melkein kaiken, vaan pääasia on että paranen. Hän ei uskalla sanoa vanhemmilleen mitään vastaan vaan pitää heitä niin hyvinä pyhimyksinä.
Mieheni veli levittelee minusta asioita, kuinka laiska ja lihava olen. Sitten kun näen hänet, on hän niin mukava ja samoin koko perhe.
Luulen että meillä on niin erilaiset perheet rahallisesti ja muutenkin etten kestä enää kauaa!! On todella vaikeaa kun avomieheni on niin kiinni perheessään. Aloitan opiskelut syksyllä ja toivan mukaan kun valmistun saan töitä! Ei ole helppoa olla vain päivät kotona odottaa miestä kotiin.
Kuulostan varmaankin idiootilta ja todella saamattomalta ihmiseltä. Pahat puheet minusta ovat saaneet aikaan masennuksen , koska olen todella herkkä.... Ennen kuin asuin vielä kotona olin niin energinen ja elämänasenteeni oli todella hyvä, en edes muista milloin olisin nauranut kunnolla.
Tämä kaikki kuitenkin lähtee minusta itsestäni....
Anoppi ei ole koskaan piikitellyt tai haukkunut minua suoraan minulle vaan tekee sitä mieheni sisaruksille ja niiden puolisoilleen.
Avomiehelläni on enemmän rahaa kuin minulla ja periaatteessa hän elättää minut. Itse olen tällä hetkellä työtön. pieniä hanttihommia on ollutmutta kuka lihavaa ja masentunutta töissä jakssa kattoa vaikka yritän parhaani.
Koko suku puhui kuinka minä käytän vain hyväkseni heidän omaa pikkupoikaa enkä tee mitään, makaan ja syön vain! Avomieheni joutuu kuulemma todella koville.
Ilman töitä olen käytännössä ollut pari vuotta ja siitä seurasi masennus. Itsetuntoni on mennyt kokonaan. Minusta ei ole mihinkään.
Anoppi puhuu kaikea hyvää muista miniöistään kuinka ihania he ovat ja juuri oikeita hänen pojilleen.
Avomieheni soittelee äidilleen joka päivä ja kertoo päivän tapahtumat. Olen sanonut, ettei minun ja meidän asioita saa puhua hänellä.
Anoppi kyselee aina olenko saanut töitä jne. Kuitenkin meillä on ihan ok. välit ja yritän käydä mieheni perheen luona hänen kanssaa. Anopin katseesta vain huomaa kaiken...
Mieheni perhe puuttuu kaikkeen meidän asioihin avomieheni perusteella vain hyvällä mutta tiedän,että he suojelevat poikaansa minulta,etten vie avomieheni rahoja. Olemme ostaneet kesämökin ja otimme yhteisen lainan. Minusta tuntuu pahalta, koska tiedän ettei minulla ole paljon rahaa siis käytännössä mieheni maksaa sen kuitenkin. Niin kuin kaikki muutkin asiat meidän taloudessa mm auton ja ruuan.Mökille täytyy tehdä remonttia ja appini hoitaa sen yhdessä avomieheni kanssa. Minun vanhempani eivät osallistu remonttiin millään lailla, koska he ovat sairaita. Vituttaa mutta sille ei mitään voi...
En käytä miestäni todellakaan hyväksi vaan haluan elää hänen kanssaan.Aivan sama onko hänellä rahaa vai ei.Eikä häntä haittaa vaikka makssaa melkein kaiken, vaan pääasia on että paranen. Hän ei uskalla sanoa vanhemmilleen mitään vastaan vaan pitää heitä niin hyvinä pyhimyksinä.
Mieheni veli levittelee minusta asioita, kuinka laiska ja lihava olen. Sitten kun näen hänet, on hän niin mukava ja samoin koko perhe.
Luulen että meillä on niin erilaiset perheet rahallisesti ja muutenkin etten kestä enää kauaa!! On todella vaikeaa kun avomieheni on niin kiinni perheessään. Aloitan opiskelut syksyllä ja toivan mukaan kun valmistun saan töitä! Ei ole helppoa olla vain päivät kotona odottaa miestä kotiin.
Kuulostan varmaankin idiootilta ja todella saamattomalta ihmiseltä. Pahat puheet minusta ovat saaneet aikaan masennuksen , koska olen todella herkkä.... Ennen kuin asuin vielä kotona olin niin energinen ja elämänasenteeni oli todella hyvä, en edes muista milloin olisin nauranut kunnolla.
Tämä kaikki kuitenkin lähtee minusta itsestäni....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toivon todella sinulle voimia. Koita jaksaa. Minusta sinun kannattaisi puhua miehesi perheelle, että heidän pahat puheensa satuttavat ja että yrität kyllä parhaasi. Kaipaat myös heiltä kannustusta. Hienoa että lähdet opiskelemaan. Se varmasti auttaa, eikä tarvitse olla koko ajan kotona. Tapaat uusia ihmisiä mikä virkistää. Pystyt vielä näyttämään miehesi perheelle, että sinä pärjäät! Onnea ja menestystä opiskeluun!
Onko sinulla omia ystäviä? Pyöriikö sinun elämäsi vain miehesi kautta ?
Juuri se, että sinulla olisi työtä , vaikka kaupan kassalla tms, sinulla olisi työkavereita, ympärillä ihmisiä, joista voisit peilata omaa elämääsi.
Kaikilla on jokin murhe.mutta miten siihen suhtautua, jos koko ajan tunnet alemmuutta ja häpeät juuriasi , loppupelissä on niin, että " viimeisessä mekossa ei ole taskuja", kaikki ovat yhtä köyhiä kuolleessaan. Vaikka omat vanhempasi ovat köyhempiä, sairaita , juuri he tarvitsevat myös rakkautesi ja hyväksymisesi.
Itsekin menin sukuun, jossa suurin pelko oli, että olen vain "lempipojan" kanssa hänen rahojensa vuoksi, itse olen koko avioliittomme ajan ollut töissä ja tehnyt kahtakin työtä, äitiyslomalla ompelin vaatteita ja kävin yötöissä, miehen ja lasten nukkuessa, että tienasin oman korteni kekoon. Tällä järjellä en tekisi enää niin, pistäsin miehellekin asiat selviksi. Oma mieheni oli samanlainen , kiinni äidissään, raportoi kaiken, no nyt jo ymmärtää, mutta pitkään vei.
Ota jokin työ nyt kiireesti, äläkä vaivu itsesääliin, nokka pystyyn . Jos sinulla on ylipainoa, rupea hoikistumaan määrätietoisesti , siitä saat omanarvontuntoa lisää. Yhteenveto; älä ripustaudu liikaa mieheesi, elämässä täytyy olla itsenäinen ja loppupelissä pystyä pärjäämään itsenäisesti, lämmöllä ; marleena
Vaikuttava tarina. Toivon kaikkea hyvää sinulle. Kirjoituksesi perusteella olet kyllä analyyttinen ja eteenpäin pyrkivä, mutta tuo raskas suhde avomiehesi perheeseen (tai siis vanhaan perheeseensä) vie nyt sinulta liian paljon voimia ja ajatuksesi pyörivät liikaa sen ympärillä.
Oletko puhunut avomiehesi kanssa kuinka koet tilanteesi suhteessa hänen äitiinsä ja sisaruksiinsa? On tärkeää pitää huolta, että pidät avomiehesi kanssa yhtä ja ylläpidätte avoimia ja luottamuksellisia välejä. Jos vain mitenkään voit niin koita keskittää ajatuksesi omiin asioihisi, tulevaan opiskeluun ja vastaavaan. Koita löytää mukava rentoutumistapa, sellainen ettet ajattele mitään (musiikki ulkoilu, uinti, lukemine). Luulen, että luonteesi on kuitenkin peränantamaton ja valloittava; katso luottavasti omaan tulevaisuuteesi ja yhteiseen tulevaisuuteen avomiehesi kanssa.
Mitä jos lopettaisit itsesäälissä pyöriskelyn?Mitä, jos todella olet lihava ja laiska verenimijä? Tuskin moiset mielikuvat tyhjästä ovat tulleet. Mukavista ihmisistä ei puhuta pahaa selän takana.
Työttömänä ja lapsettomana sinulla varmasti riittää aikaa ja energiaa panostaa itseesi. Aseta henkilökohtaisia tavotteita. Kun saavutat tavoitteet, saat itsetuntoa. Tavotteisiin pyrkiminen vie ajatukset pois arjen tylsyydestä. Työttömyydellä ja laiskuudella ei ole tekemistä toistensa kanssa.
Jos masennus todella vaivaa, niin hanki mömmöt lääkäriltä, että pääset alkuun. Ei mitään ruikuttelua ja huomion kerjäämistä, vaan asennetta kehiin! Anopin mielikuvat laiskuudestasi tulevat haihtumaan noin 10v sen jälkeen, kun et enää ole laiska.
Mä olen kyllä sun puolella. Olen samaa kokenut ja vielä älyttömän nuorena!! Anoppini yritti käyttähyväkseen minua poikansa kautta jolla oli tuhottomasti rahaa. Suku yritettiin manipuloida puolelle ja omat ystäväni myös. Mies jolla on rahaa näyttää olevan myös valtaa!! Otin ja lähdin opiskelemaan kuviot vaihtui onneksi!! Muuten todellakin olisin joutunut jonnekkin hoitoon!! Opiskelun aloittaminen oli myös avomiehelleni hyväksyttävä juttu mutta ei anopille sopinut.No ero tuli mies petti. syyt sain niskoille!! mutta so what!! Paljon parempi elämä ilman painostavaa oksettavaa 2rahamiestä" joka on täysin äitinsä helmoissa!!Nykyään menee todellä hyvin vaikka olen surenut suhdetta jo toista vuotta.. Uutta en aloita ennen kuin haavat on ummessa ja mielestäni tarvitsen miehen rinnalleni joka ei ajattele rahojaan vaan välittää minusta aidosti. Mielummin elätän itseni omilla pienillä tuloillani kuin antaisin toiselle vallan itsestäni vain rahan takia!! Elämä repii!! tsemppia ja voimia!
Myös kotityöt ovat töitä! Jos miehesi on äitinsä passaama, hän ei varmaan ymmärrä kuinka suuri työ on saada arki rullaamaan.
On aivan käsittämätöntä, jollei vanhemmat ole sairaita tai kuolemaisillaan, että miehesi soittaa päivittäin heille. Tulee mieleen, onko anopillasi ollut muuta elämää kuin miehesi, onko hän ollut myös kotona ja menettänyt siten otteen todellisuuteen.
Kotoa on vaikeaa pinnistää ihmisten ilmoille, mutta kuten aiemmat kirjoittajat neuvoivat, olisi mikä tahansa työ, tai harrastus tai muu kodin ulkopuolinen toiminta sinulle hyvästä.
Kotoa poistuminen vaikkakin viikonlopuksi voisi opettaa miehellesi sen työmäärän, joka kodin siistinä pitäminen vaatii.
Oikeastaan olet kokenut jo pahemman luokan henkistä väkivaltaa, joka muuttuu helposti fyysiseksi. Ole siis varuillasi, mutta puolusta oikeuttasi toipua masennuksesta.
Kiitos teille kaikille ihanista sanoista! Tämä oli ensimmäinen kerta kun kirjoittelin millekkään palstoille ja on mukava huomata kuinka ihania ihmisiä täällä netissä on! Mukavaa kesää kaikille!
jaksat. Älä anna masennukselle valtaa. Lähde ulos lenkille, pudota painoasi. Pian huomaat, jokailtainen lenkki piristää kummasti mieltä ja monesti huoletkin tuntuvat paljon pienemmiltä. Neulo vaikka sukkia miehellesi ja sukulaisten lapsille. Se, että saa jotain näkyvää aikaan, auttaa. Kiittelitkin jo aikaisemmista hyvistä neuvoista. En tiedä, onko tämä minun kirjoitelmani kannustava vai ehkä lisää masentava. Toivottavasti opiskelu auttaa, mutta ensin lenkille, laihduttamaan ja mieli piristymään.
eli oman tilasi kohentamiseen äläkä kerjää sääliä tai kelaa miehesi suvun (haloo!) sanomisia tai sanomatta jättämisiä. Jos olet läski, painu lenkille. Jos olet masentunut niin lääkäriin jne. HANKKIUDU RIIPPUVAISESTA ASEMASTASI EROON. Nyt melkein nautiskelet siitä.