Hei,
kysyisin kommenttejanne asumuserosta ja millaisiin lopputuloksiin olette sellaisesta päätyneet. Tilanteeni on tämä; mieheni alkoi hiljattain minulle yllättäen keskustella mahdollisesta avoerosta, johon hän pohdinnoissaan oli päätynyt. Syyt olivat kuitenkin mielestäni sellaiset, joihin voisimme kovastikin vaikuttaa ja tilanne voisi hyvinkin paljon parantua, jos hän vain antaisi meille uuden tilaisuuden ja mahdollisuuden. Syyt tulivat tavallaan "puun takaa" eikä näistä hänen kokemistasan ongelmista olla aiemmin yhdessä vakavasti puhuttu. Tuntui siis lähinnä tuuperruttavalta koko homma. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja niistä asuneet yhdessä muutaman vuoden. Rakentavien keskustelujemme päätteeksi päätimme ottaa aikalisän, ja asumme nyt yhteisestä sopimuksesta erillään toistaiseksi. Minä olisin kovasti innokas vielä yrittämään, mutta arvelluttaa mieheni, joka oli alun perinkin jo ehdottanut eroa. Voiko tällaisesta miettimistauosta ja asumuserosta todella olla hyötyä? Vai onko tämä loppujen lopuksi vain vastuun pakoilua ja ratkaisu, joka helpottaa lopullista irtautumista? Pelkään siis, että mieheni haluaa minusta kokonaan eroon, ja että tällainen ratkaisukaan ei toisi enää mitään uutta tilaisuutta meille. Yhteisesti koimme kuitenkin, että hänen eroehdotukseensa johtuneet syyt ovat korjattavissa, mutta nyt pohdimme kumpikin enemmän tai vähemmän, että löytyykö halua ja uutteruutta vielä toteuttaa muutoksia. Kommentteja kaipailen, kiitos paljon.
kysyisin kommenttejanne asumuserosta ja millaisiin lopputuloksiin olette sellaisesta päätyneet. Tilanteeni on tämä; mieheni alkoi hiljattain minulle yllättäen keskustella mahdollisesta avoerosta, johon hän pohdinnoissaan oli päätynyt. Syyt olivat kuitenkin mielestäni sellaiset, joihin voisimme kovastikin vaikuttaa ja tilanne voisi hyvinkin paljon parantua, jos hän vain antaisi meille uuden tilaisuuden ja mahdollisuuden. Syyt tulivat tavallaan "puun takaa" eikä näistä hänen kokemistasan ongelmista olla aiemmin yhdessä vakavasti puhuttu. Tuntui siis lähinnä tuuperruttavalta koko homma. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja niistä asuneet yhdessä muutaman vuoden. Rakentavien keskustelujemme päätteeksi päätimme ottaa aikalisän, ja asumme nyt yhteisestä sopimuksesta erillään toistaiseksi. Minä olisin kovasti innokas vielä yrittämään, mutta arvelluttaa mieheni, joka oli alun perinkin jo ehdottanut eroa. Voiko tällaisesta miettimistauosta ja asumuserosta todella olla hyötyä? Vai onko tämä loppujen lopuksi vain vastuun pakoilua ja ratkaisu, joka helpottaa lopullista irtautumista? Pelkään siis, että mieheni haluaa minusta kokonaan eroon, ja että tällainen ratkaisukaan ei toisi enää mitään uutta tilaisuutta meille. Yhteisesti koimme kuitenkin, että hänen eroehdotukseensa johtuneet syyt ovat korjattavissa, mutta nyt pohdimme kumpikin enemmän tai vähemmän, että löytyykö halua ja uutteruutta vielä toteuttaa muutoksia. Kommentteja kaipailen, kiitos paljon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.