Olen ollut aina sitä mieltä, että toisen avioliittoa ei pidä sotkea. Etten sekaantuisi naimisissa olevaan mieheen. Ajattelen niin vieläkin. Mielestäni minulla on vahva oikeudentaju, en haluaisi tarkoituksella satuttaa ketään. Enkä ole niin tehnyt. Silti mietin miksi olen korviani myöten rakastunut varattuun mieheen. Hän ei tätä tiedä enkä aio kertoa. Silti olen joutunut miettimään mitä jos. Entä minulla olisi mahdollisuus olla hänen kanssaan. Mitä tekisin. Yritän sanoa itselleni ettei mitään tapahtuisi, koska hän on naimisissa. Lopulta joudun kuitenkin myöntämään itselleni, että todennäköisesti en pystyisi sanomaan ei. Yksi suudelma. Edes yksi halaus. Haluaisin tietää miltä se tuntuu, vaikka tiedän, että hänellä on vaimo. Tämä on tietysti hypoteettista, mutta silti. Mikä ja miksi, on tuo niin voimakas tunne, että omat vahvat periaatteet voisi taipua? Heikkous?
Rakastunut toisen aviomieheen
Miksi tunne taipuu?
32534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tai sitten itsekkyys ja usein höystettynä typeryydellä. Ihmiset ihastuvat jatkuvasti toisiin ihmisiin, olivatpa parisuhteessa tai eivät. Rakastumisesta on lapsellista puhua tilanteessasi, jossa et miestä tunne etkä ole edes ollut sellaisessa tekemisessä hänen kanssaan, että voisit oikeasti olla rakastunut. Olet rakastunut omaan rakastumisentunteeseesi. Eikä sekään ole harvinaista.
Et ilmeisesti arvosta parisuhdetta tai avioliittoa koska olet valmis heittämään periaatteesi roskiin yhden suudelman tai muun yhtä vähäpätöisen asian takia.
Ajatusleikkisi on lapsellista mutta toistaiseksi vaaratona. Jos jatkat itsekästä ajatteluasi voi olla, että joskus olet niin omien tunteidesi vallassa, että muutat ajatukset teoiksi. Se on sitten jo toinen juttu.
Cloetta, kerrankin olen kanssasi samaa mieltä!
Olet AP puutteessa oleva nainen.
Siksi olet valmis kuvittelemaan yhdyntää ensimmäisen miehen kanssa, joka on sulle vain kiva, oli sitten naimisissa tai ei.
Ysäväni mies on esimiesasemassa ja todella ystävällinen alaisilleen,ja sekös on pannut monen naispuolisen työkaverin pasmat sekaisin.. :))
Muuta ei tarvita, kuin pari ystävällistä sanaa ja naiset on kuin vahaa miehen edessä.
Tässäkin tapauksessa mies on naimisissa ja vieläpä onnellisesti ja vaimo on samanlainen symppis, joten tällaisia "panoa vailla-tyyppejä", kuin sinä, on jatkuvasti tarjolla kummallakin.
Puhumme niistä monesti saunailloissa keskenämme ja vähän säälittävää on, kuin paljon on puutteessa olevia, jotka eivät uskalla lähestyä vapaita sinkkuja, vaan haaveilevat vain varatuista..
AP: lopeta, älä edes ajattele rikkovasi toisen onnellista liittoa, siis lopeta moiset ajatukset.
Pysy kaukana ihastuksen kohteesta.
"Rakastumisesta on lapsellista puhua tilanteessasi, jossa et miestä tunne etkä ole edes ollut sellaisessa tekemisessä hänen kanssaan, että voisit oikeasti olla rakastunut."
Olen ollut elämäni aikana kerran rakastunut. Luulen tietäväni miltä se tuntuu. Ja kyllä, minä olen tekemisissä miehen kanssa. Viikottain. Ja kyllä olen alkanut tuntea häntä. Silti en ole tehnyt liikettäkään hänen suhteen siinä mielessä. En edes uskaltaisi.
"Et ilmeisesti arvosta parisuhdetta tai avioliittoa koska olet valmis heittämään periaatteesi roskiin yhden suudelman tai muun yhtä vähäpätöisen asian takia."
Päinvastoin. Enkä ole valmis heittämään periaatteitani roskiin. Tai näin haluan uskoa. Tämä oli juuri pointtini. Miten minä yli 30 vuoden jälkeen voin edes ajatella jotain mikä rikkoo periaatteitani. Sitä halusin pohtia. Kyse ei ole minulla "vähäpätöisestä asiasta". Ei todellakaan. Tilanne ja ajtukseni ovat saaneet minut ajattelemaan lisää ja miettimään sitä kuinka hyvin tunnen todella itseni. Ja miten ympäristö, aika, vaihtuvat tilanteet ja ihmiset ympärillä voivat kenties muuttaa minua ja ajatuksiani.
"Olet AP puutteessa oleva nainen.
Siksi olet valmis kuvittelemaan yhdyntää ensimmäisen miehen kanssa, joka on sulle vain kiva, oli sitten naimisissa tai ei."
Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, että olen puutteessa. Mutta silti en olisi valmis yhdyntään tämän miehen kanssa. En koskaan sanonut niin. Lue kirjoitukseni uudestaan. Ja hän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on ollut minulle kiva. Hänen kanssaan olen voinut keskustella, vitsailla ja tehdä molempia kiinnostavia asioita ym. Muut kivat, mutta ei sillä tavalla kiinnostavat miehet, ovat edelleen kivoja. Heidän kanssa voi jutella ym. mutta heidän(kään) kanssa en hyppäisi sänkyyn. Ikävä kyllä minulle ei riitä vain pari ystävällistä sanaa ja eikun menoksi. Toisinaan tuntuu siltä, että olisi kiva jos riittäisi. Mutta vielä en ole tällaista kohdannut.
"Puhumme niistä monesti saunailloissa keskenämme ja vähän säälittävää on, kuin paljon on puutteessa olevia, jotka eivät uskalla lähestyä vapaita sinkkuja, vaan haaveilevat vain varatuista.."
Itse en lähestyisi vapaata tai varattua tässä elämäntilanteessa. Annan nyt aikaa ja ajatusta itselleni. Ja tuo on melkoinen yleistys sanoa, että on paljon puutteessa eläviä, jotka haaveilevat varatuista mutteivat lähesty sinkkuja. En edes ymmärrä tuon kommentin ajatusta. Jos on puutteessa niin miksi puutteessa olevat olisivat pääsääntöisesti kiinnostuneita varatuista? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei puutteessa oleminen korreloi kiinnostumisen varattuihin kanssa.
"AP: lopeta, älä edes ajattele rikkovasi toisen onnellista liittoa, siis lopeta moiset ajatukset.
Pysy kaukana ihastuksen kohteesta."
Tämä on työn alla. En ole rikkomassa heidän avioliittoa. Enkä usko, että siihen edes yksi ihminen pystyisi. Siihen tarvitaan vähintään kaksi. Ajatuksista yritän päästä irti, mutta ihastuksestani en aio pysyä kaukana. Ei olisi mahdollista, koska näemme väkisinkin usein.
Tiedän, että minun ajatukset aiheuttavat tällaisia reaktioita. Se oli selviö. Mutta olisin ollut enemmän kiinnostunut niistä ajatuksista, jotka täytyy usein haudata. Eli eikö kukaan tunnista itsessään vastaavaa kuin olen sanonut itsestäni? Mistä tässä on kyse, kun ajatukseni ja periaatteeni ovat ristiriidassa? Uskon, että joku ymmärtää pointtini ja voi tähän kommentoida. Toistan siis kysymykseni:
Mikä ja miksi, on tuo niin voimakas tunne, että omat vahvat periaatteet voisi taipua? Heikkous?
Ja tosiaan tämä on hypoteettista enkä tiedä taipuisiko periaatteeni, mutta haluan silti pohtia tätä, jotta opin itsestäni lisää.
Hmm..
Luin noita kommentteja, joita olet saanut ja olen samaa mieltä, että olet todellakin puutteessa, niinkuin eräs totesi.
Ihmettelen naiiviuttasi, kun kiellät seksitoiveesi, vaikka mietit suuteloita varatun miehen kanssa.. ;D
Mihin se suutelu johtaisi puoleltasi? Eikö mihinkään? Höh!
Itselläni ainakin ihan normaaliin tapaan kastuu housut, kun suutelen miehen kanssa ja asia siirtyy itse aktiin. Suutelu on vain esileikkiä miehen kanssa.
No, jätä mies kuitenkin vain haaveisiisi. Olet siinä iässä, että parittelu tulee uniinkin, joten etköhän kiinnostu ihan vapaastakin kaverista, kun vain katselet sellaista. Olet vain ihastunut ja se tunne menee ohi.
"Itse en lähestyisi vapaata tai varattua tässä elämäntilanteessa. Annan nyt aikaa ja ajatusta itselleni. Ja tuo on melkoinen yleistys sanoa, että on paljon puutteessa eläviä, jotka haaveilevat varatuista mutteivat lähesty sinkkuja. En edes ymmärrä tuon kommentin ajatusta. Jos on puutteessa niin miksi puutteessa olevat olisivat pääsääntöisesti kiinnostuneita varatuista? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei puutteessa oleminen korreloi kiinnostumisen varattuihin kanssa"
Tässähän ei olekkaan mitään järkeä, mutta asia vain on näin..
Varatut naimisissa olevat miehet ovat kiinnostavampia, kuin sinkut, niin se vain on.
Itse ihastun aina ukkomiehiin, vaikka vapaitakin olisi saatavilla.
Vapaat sinkkumiehet ovat jotenkin niin lapsellisia luonteeltaan, eivätkä ole kelvanneet kenellekkään, kun ovat kerran sinkkuja.
Sormus sormessa olevat miehet ovat saaliita, he ovat aikuisia miehiä, jotka kantavat vastuuta perheestään ja se viehättää...
Minkä ikäinen ap olet? Minusta et sanonut ikääsi, joten en voi sanoa oletko paritteluiässä vai missä iässä, kuten ylempänä oleva kommentoi.
Mutta eikö tuossa ole kyse siitä, että mikä on itsekullekin asia, joka saa luopumaan periaatteistaan tai mikä saa mielen muuttumaan jostain asiasta? Tässä tapauksessa kyseessä on ihastuminen ja siihen liittyvä ajatus voi saada periaatteet muuttumaan tai ainakin niitä joutuu punnitsemaan. Jollain muulla se voi olla jotain muuta. Eli eikö ap kysynyt mikä voi aiheuttaa sen, että asiassa kuin asiassa periaatteet saa mennä. Hän miettii pulmaa tuon ihastumisensa kautta. Näin itse ymmärsin hänen kysymyksen. Joten nuo teidän kommentit ei vastaa ollenkaan hänen kysymykseen. Keskitytte vaan moralisointiin, ettekä näe kysymystä. Olenko oikeassa? Jos tuota hait niin voin kertoa omasta tilanteestani. Tsi kokemuksesta, jolloin jouduin miettimään periaatteeni uusiksi.
Ei täällä voi jutella noin syvällisiä. Katsohan noita vastauksia. Kaikki ovat heti haukkumassa lapselliseksi tai moralisoimassa. Ei nää osaa ajatella tuon pidemmälle saati rakentavasti. Minua kiinnostaisi vastaava keskustelu, mutta yksärinä. Ei täällä.
Anteeksi, silmiini osui sana paritteluiässä. Mikä ikä se on ? Ihan mielenkiinnosta kysyn kun en itse tunnusta tietäväni tahi aajattelevani ihmisestä noin.
15v- 70v.
Aivan! Ja luin minäkin viestit. Ap ei kerro ikäänsä enkä minäkään kyllä tiedä mikä se tuollainen paritteluikä on. :D
hmm....taitaa olla aika yksinkertaista porukkaa liikkeellä?
Ja mitähän syvällistä keskustelua siitä saisi aikaiseksi, että "miksi haluun varatun miehen suutelevan minua??"
Höh!
Osta AP hieromasauva, kyllä se himo siitä asettuu...jos nimittäin et saa muuta parrua haaroihisi.
Koetahan saada ne ajatuksesi järjastykseen. Et nyt ole kovin viisas.
Hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunne ja tarpeet (=omat vajeet) ovat suurimmat syyt jotka vie ihastumisiin.
Hellyyttä ja intohimoa haluaa kokea häneltä johon on ihastunut/rakastunut vaikka hän olisi varattu toiselle. Romanttiset tunteesi ja halusi tulee tunnevajauksestasi.
Et tuossa tilanteessa aina ajattele että ihastuksella on läheisiä tai rakkaita kun oma tunnevajaus on niin suuri. Ihminen on aina heikoimmillaan näissä vajauksissa ovat ne mitä tahansa. Kun sinun on nälkä haluat syödä, tästä on kysymys.
Se ei kysy paikkaa ei aikaa eikä ihmistä johon ihastuu/rakastuu. Kun kohdalle tulee sopiva joka täyttää osankaan omista ihanteista ihastuminen tapahtuu.
Tarve kokea hellyyttä/rakkautta voi olla niin voimakas että omatkin vahvat periaatteet taipuu.
Jospa etsisit tähän tunnevajaukseesi vapaan miehen. Nykyään "tartutaan hetkeen" ja otetaan se helpoin kohdattu ihastus omia tarpeita täyttämään ajattelematta mitä seuraamuksia ja tuskaa se heidän läheisille tuo. Omat onnen odotukset ovat usein etusijalla. Vahvuutta on pitää elämän arvot oikeassa järjestyksessä, toisen kanssa suhteessa olevaan ei kosketa. Kun moraalintajusi uskollisuudesta on vahva pystyt siihen.
Käännän asian toisin päin, koska omalla kohdallani saatan takertua johonkin ihmiseen vihani vuoksi. En pääse yli, enkä ympäri tunteeni kanssa ja riittää, että näen vihani kohteen vilaukseltakin. Tekisi niin mieleni ottaa nyrkit esille ja puhua sitä kautta asiani, mutta periaatteisiini ei sellainen kuulu samoin kuin viha on minua sitova päivin ja öin. Kuin vankilassa olisi!
Asiantuntijan avulla vihani lähde on ollut ylipäätään turhautuminen elämäntilanteessani ja jonkun ihmisen vihaamisella olen projisoinut tunnettani pois minusta. Itse asiassa vyyhti on ollut niin kova selvitellä, että siihen kului hyvinkin nelisen vuotta ennen kuin sain elämäni taas hallintaan. Ei, en minä missään deekiksellä tai päähän potkittuna ollut, vaan elin vain valheessa ja sen asian myöntäminen oli todella hidasta. Mitä taas tulee vihan kohteeseen se ei enää ole tärkeää, koska vihani kohde vain sattui koskettamaan minussa niitä tunteita, joita koetin tukahduttaa. Ei hänen lyömisensä olisi minua helpottanut kuin korkeintaan hetken. Siis yhtä ärsyttävä kuin ennenkin, mutta ymmärrän itseäni paremmin miksi ärsyttää.
Valheessa elämiseen ei tarvita kovinkaan ihmeellisiä syitä ja riittää, että on vain väärässä työssä. Mitä vanhemmaksi käyn sen vaikeampaa on muuttaa mielensä, jolloin voi eksyä itsensä kanssa sivuteille kasvattaen kärpäsestä härkäsen.
Cloetta totesi näin: "Rakastumisesta on lapsellista puhua tilanteessasi, jossa et miestä tunne etkä ole edes ollut sellaisessa tekemisessä hänen kanssaan, että voisit oikeasti olla rakastunut."
Tutkijat ovat tästä aivan toista mieltä. Ovat sanoneet, että "itse rakastumisen hetki kestää vain noin viidesosasekunnin".
Siinä ei varmaan mieti onko rakkauden kohde varattu, vapaa, lihava, laiha vai sininen vai punainen, mies vai nainen. Katso esim. http://www.verkkoklinikka.fi/ajassa/&id=3729763
Minä mietin tätä: "Hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tunne ja tarpeet (=omat vajeet) ovat suurimmat syyt jotka vie ihastumisiin." Eikö tuo tarkoita sitä, että vain heikot yksilöt, jotka haluavat hyväksyntää ihastuvat? Tuon rakastetuksi tulemisen tunteen ymmärrän, mutta tuota hyväksyntää en. Minusta ihmisen ei tarvitse olla vajaa voidakseen ihastua. Päinvastoin on ihmisiä, jotka voivat ihastua kun ovat sinuja itsensä kanssa. Vasta sitten ovat valmiita jollekulle toiselle joka voi tulla elämään.
Ja koskeeko tuo kaikkea? Voiko ajatella, että omat vajeet on aina syy miksi periaatteet voi taipua? Vai onko aina kyse tunteesta? Tunne voi vaihdella, mutta kyseessä silti tunne (rakkaus, kuten ehkä ap ajattelee, viha tms)?
Itse en ole väkivaltainen enkä voi sitä hyväksyä muilta. Silti koettuani sellaista vääryyttä minua kohtaan, jota on vaikea käsittää, voisin murtaa periaatteeni ja kohdistaa väkivaltaa ihmiseen, joka tuhosi lapsuuteni. Onko kyse vihan tunteen aiheuttamasta olotilasta, joka voi murtaa periaatteeni? Onko kyseessä aina tilannesidonnainen asia eli ei voida yksiselitteisesti sanoa milloin ja miksi kunkin periaatteet taipuvat. Vai voidaanko?
Entä ap olisi tosiaan täysin rakastunut ja samoin mies häneen. Onko ainoa syy siihen ettei heidän kannata edes miettiä moista se, että mies on varattu? Missä menee raja? Mies naimisissa = unohda, mies kihloissa = unohda, mies avoliitossa = unohda, mies seurustelee jne. eli milloin rakastuminen "voittaa" ja saa hyväksytysti jatkaa elämää toisen kanssa ja milloin näin ei saa missään nimessä tehdä? Vai eikö koskaan saa edes miettiä mitään tuollaista että rakastuu toiseen kun hän on sitä tätä ja tuota?
Luvallista tai ei, ihmiset rakastuvat myös varattuihin, mutta tässä pitää järjen puuttua peliin ja jättää asia siihen - ei siis rikota toisten perheitä tahi parisuhteita.
Kyllä rakastua tai ihastua voi parisuhteessakin. On kuitenkin eroa sillä jatkaako peliä jos toinen on jo toisen kanssa yhdessä. On viisautta ja moraalisesti oikein jättää rauhaan ihmiset jotka ovat jo parisuhteessa olivat ne omat tunteet mitä tahansa. Lähimmäisrakkautta tai toiselle hyvän suomista ei näytä paljon olevan jos toisten suhteisiin sotkeudutaan. Tärkeinpänä nähdään omat tunteet ja omat arvostukset maksaa se mitä tahansa. Jos tärkeintä on se mitä minä saan ja mihin olen oikeutettu, se jos mikä on itsekästä. Oikeutta ei ole itsellä yhtään sen enempää kuin toisillakaan. On tietysti toinen asia jos molemmat rakastuvat toisiinsa eikä paluuta entiseen ole. Noissa tilanteissa ero on jo välttämätön.
kultainen keskitie, olet niin oikeassa!
Alberonin mukaan kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on. Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää. (Alberoni 1984.)
Ilmeisesti Alberoni oli katkera peräkammarin poika loppuun saakka.
Se on se omena. Sinä edellä, ukko perässä.
Olin naimisissa, nyt eronnut, juurikin tällaisesta ihastumisesta johtuen.
Tottakai meillä liitossa meni huonosti, kaikki viittasi siihen, että mies koki ettei hänellä ollut mitään menetettävää.
Ihastuksen kohde oli olemassa jo kun menimme naimisiin. Avioliiton aikana miehen tunteet ja naisen tunteet (työkaveri) vain syvenivät. Nainen ei tehnyt elettäkään pysyäkseen kaukana miehestäni. Mieheni oli ujompi, mutta tottakai houkutus käy jossain vaiheessa suuremmaksi. Kun nainen vihdoin vaihtoi työpaikkaa, mies tajusi menettäneensä jotain todella kallisarvoista. Sen sijaan että hän olisi paikannut avioliittomme, hän jatkoi yhteydenpitoa tuohon naiseen selkäni takana ja salassa. Kaikkihan tietysti oli töissä tapahtunut salassa, mitenkäs muuten.
Mielestäni ap sinun tulisi ehdottomasti vetäytyä ja olla olematta niin paljon tekemisissä. Voit rikkoa avioliiton pelkällä "mukavuudellasi". Tarkoitan siis sitä, että jos aiot kunnioittaa toisen avioliittoa niin sinun on pyristeltävä kaikin keinoin olemaan näyttämättä tunteesi miestä kohtaan. Voi olla, että olet jo tavallasi tehnyt särön liittoon, meillä sitä ei saatu paikattua millään koska mies jatkoi vuosia yhteydenpitoa ja kaveruudesta ei ole kyse kun sitä salataan.
Jos mies sitten joskus vapautuu ja ottaa sinuun yhteyttä, voitte kokeilla, mutta pysy poissa miehen silmistä tai ainakin tee selväksi, ettet ole hänelle käytettävissä.
Tyhmäähän se on näin sanoa eikä ole totuus, mutta meidän liittomme kariutui kolmanteen pyörään - kyllä kai mies yritti puhua tarpeistaan ja että olisi tyytynyt ihan normaaliin arkeen, kunhan vain sai siellä töissä pitää sen oman kivansa..joten voihan se olla, että tuo sinunkin tuttusi haluaa vain leikitellä..? Ehkä on vakavissaan sinusta kiinnostunut, mutta niin kauan kun pysyy yhdessä toisen kanssa tulee sinun kunnioittaa sitä kaikin tavoin. Ehdottaisin jopa, että hankkiudut naisensa kanssa kaveriksi, näin sinulta ehkä katoaa tuo ihastumisen määrä.
Ihmiset ovat itsekkäitä, eihän tässä muusta kai ole kyse. Sinun tulisi tutkia itsessäsi, että minkä tyhjiön tuo kyseinen ihminen elämässäsi täyttää. Koita löytää ensin vastaus itsestäsi ja huomaa, että meitä vetää puoleensa vääränlaiset ihmiset. Onko lapsuudessasi jotain, josta tuo mies tai suhde häneen tällä hetkellä voisi muistuttaa?
Periaatteet on periaatteita niin kauan kun ne eivät edellytä itseltä mitään toimintaa tai rajoituksia. Tuttu juttu - kaksinaismoralisti
Sinulta puuttuu perspektiivi joka häivyttää rakastumisen tunteet.
Ainahan näitä akkoja ja ukkoja on ollut maailmansivu, jotka luulee olevansa niin ihguja, että tuosta noin vaan se ihastuksen kohdekkin on tietysti heihin rakastunut!! ;)))
Kyllä ne itsensä vaan munaa, kun menevä huulet tyrkyllä itseänsä tykö tekemään ja vastapuoli meneekin noloksi, kun ystävällisyys on tulkittu ihan väärin, heh!
On tuo monesti nähty ja nauru on maistunut muille! ;D
Tuosta ei ollut kyse. Ihmiset ei lue asioita ajatuksella tai sitten eivät ymmärrä lukemaansa.
Useimmiten vaaleanpunaiset lasit päässä kulkevat hörhöt on varustettu typeryydellä jonka valossa pikku ihastuskin on elämän rakkaus. Samaa kaavaa sitten toistetaan joka miesihastuksen kohdalla:
a. on naimissa
b. on juoppo
c. on väkivaltainen
d. on narkomaani
e. on rikollinen
f. on pettäjä
g. on pettävä narkomaani
h. on rikollinen naimisissa oleva pettäjä
Siinä ihan selkeä kaava luettavissa, mutta ne vaaleanpunaiset lasit päässä ei näe päivänselviä yhteneväisyyksiä.