Täytin juuri kolmekymmentä ja huomasin että viime aikoina ovat vanhat naistuttavani alkaneet ottaa yhteyttä. Nämä samaiset naiset järjestään dissasivat minua kun olin jotain 16-22 vuotias sen jälkeen en ollut kuullut heistä mitään. En kelvannut heille silloin, mutta nyt tunnun kelpaavan. Ehkä he ovat kuulleet että olen pärjännyt kohtalaisen hyvin elämässä tähän asti. Minulla on hyvät tulot, harrastuksia, ystäviä ja ulkonäkökin on muuttunut parempaan suuntaan. Yhteistä näille naisille on se että lapsia yleensä löytyy ja lasten isä on jättänyt heidät. Eli elättäjää he hakevat minusta. Kuinka tyhmänä he ihmistä pitävät? Tekisi mieli olla aika tyly ja antaa suoraa palautetta, mutta ajattelin mielenkiinnosta pelata tätä peliä. Taas yksi kertomus naisten moraalista.
nuoruuden naistuttavat ottavat yhteyttä
Entinen KTM
54447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
jonka asiat ovat taloudellisessa mielessä kunnossa alkaa kelvata 30 ikäisenä yh-naisille. Nuorena naiselle kelpaa vain YT-panoeino.
Nykyisin tunnun kelpaavan myös selvästi nuoremmille naisille. Ei se ikä vaan se asenne. Menestystä
Taas yks katkera luuseri tilittää:D Mistä teitä sikiää?:D
Minuunkin ovat nuoruuden naistuttavat ottaneet yhteyttä, olen vähän alle kolmekymppinen. Nämä naiset eivät juuri kiinnittäneet minuun huomiota kouluaikoina. Luulen että tämä johtuu siitä, että kolmenkympin hujakoilla aletaan muistella omaa nuoruutta joka alkaa olla virallisesti ohi, ja silloin on mukava ottaa yhteyttä lapsuus- ja nuoruusaikaisiin tuttaviin. Naisethan tunnetusti ovat taipuvaisempia nostalgisiin mietiskelyihin kuin miehet.
Ai niin, olen nainen.
Varmasti joo mutta näissä yhteydenotoissa on vahva seksuaalinen vivahde. Mut hyvä siis että pidetään tuttuihin yhteyttä
"Ehkä he ovat kuulleet että olen pärjännyt kohtalaisen hyvin elämässä tähän asti. Minulla on hyvät tulot, harrastuksia, ystäviä ja ulkonäkökin on muuttunut parempaan suuntaan."
Eli olet muuttunut eduksesi. Ennen et ollut kiinnostava mies, nyt olet (tai niin voi erehtyä luulemaan, jos ei tiedä sinun kirjoittelevan nettiin naisia halventavia kommentteja). Mikä tarkalleen on siis ongelmana kun naiset pitävät sinua kiinnostavana nyt? Monista lapsellisista yläasteen ja lukion pojista on varttunut kiinnostavia miehiä, heillä se vain kesti kauemmin kuin joillakin muilla samanikäisillä. Pitäisikö naisten siis syrjiä heitä edelleen siksi etteivät he olleet kiinnostavia teininä? Hämmästyttävän monet miehet käyttäytyvät yli 20-vuotiaana kuin kakarat ja sitten kun ovat kolmekymppisinä hankkineet työn ja omaisuutta, he kuvittelevat että naisten suosio johtuu hankitusta omaisuudesta, ei miehen aikuistumisesta. Koska eihän heissä mitenkään ole voinut olla mitään parantamista aiemmin. Mahdoton ajatus.
"Yhteistä näille naisille on se että lapsia yleensä löytyy ja lasten isä on jättänyt heidät. Eli elättäjää he hakevat minusta."
Tai etsivät elämänkumppania? Oudompaakin on tapahtunut. Vaikka heidän kannattaisi kyllä katsella muita kuin itsesäälissä rypeviä, katkeroituneita ihmisiä jotka vielä kolmekymppisenä hautovat kymmenen vuoden takaisia torjuntoja.
Mikään määrä omaisuutta ei saisi naista kiinnostumaan sinusta. Naisen täytyy todella inhota itseään jos alentuu edes vilkaisemaan sinunlaistasi iljetystä. Oksettavaa.
Ja pyydä joku sellainen herrasmies pitämään fledaa ylhäällä, ettei sotkeennu.
Kyllä siellä vaan moni yh-pimppi alkaa kummasti kihelmöimään, kun laskeskelevat miten nyt on oikea aika ottaa aviomieheksi ja Pano-Peten äpärän tulevaisuuden turvaksi se surkea nörtti, jolle ei taatusti olisi annettu silloin kun oli vielä jotain antamisen arvoista.
Mutta kun ei kelpaa tällainen kuvio, ei ole reikä enää täyttä kultaa muualla kuin yh:n mielikuvituksessa.
Tuskinpa nyt ihan kaikkia suomalaisia naisia, tai niitäkään jotka ottavat yhteyttä vanhoihin koulukamuihin, on lykkinyt kymmeniä miehiä?
Ajattelet(te)ko noin ihan aikuisten oikeasti? Ihan tosissasi mietit tuollaisia? Oletko koskaan kyseenalaistanut omien ajatustesi realistisuutta?
Tuo teidän maailmankuvanne on kyllä sellainen että huomaa, ettei ystävä- ja tuttavapiiriin kuulu muita kuin virtuaali-arasvilleja.
Ylimielinen katse takaa pojalle menestyksen naisten kanssa, joten nainen voi olla varma geeniensä jatkuvuudesta. Rationaalinen valinta siis.
Tuntuu se hieman omituiselta että ku vähän hankkii lihaksia ja omaa elämää muka ihminen muuttuu niin paljon että häntä tulee varta vasten ruveta pommittamaan. Varsinkin kun oma arvo ja arvostus on pilattu. Jos heillä ei sen vertaa ollut järkeä nähdä minussa sitä mitä olen nyt, sanoisin että ei riitä tämä neiti minulle. Ja se on mielestäni tervettä itsekunnioitusta. Minua ärsyttää se että kun ulkoiset seikat hoidetaan kuntoon kaikki mitä teet on hyvää ja jos ne eivät ole kunnossa voi sinua kohdella miten sattuu. Kuitenkin nämä koko ajan väittävät että kuinka sisin on tärkein. Vaihtoehto 2 en aio olla koska itsetunto ei salli. Ajattelin vain hieman näpäyttää; pitää niittää mitä kylvää.
Että nyt ne sitten suorastaan ´pommittavat´. Näpäytä ihmeessä, saavathan hyvät naurut tajutessaan että se luokan outo tyyppi on edelleen yhtä outo.
Eli et nyt kolmekymppisenä ole sisäisesti yhtään erilainen kuin 16-22-vuotiaana, et ole yhtään kehittynyt henkisesti? Kirjoitustesi perusteella et olekaan. Mutta sinuun yhteyttä ottavilla naisilla on hyvä syy olettaa että olet miehistynyt, koska ulkoiset seikat ovat kunnossa. Melkoinen pettymys heitä odottaa, kun sieltä tulee "näpäytys" henkisesti teini-ikäisen tasolle jääneeltä mieheltä.
Mitäpä sitä ei olisi nainen taatun elintason eteen valmis tekemään.
"Vaihtoehto 2 en aio olla koska itsetunto ei salli. Ajattelin vain hieman näpäyttää; pitää niittää mitä kylvää."
Oikeastiko odotat että olisit jollekin vaihtoehto 1, 30-vuotiaana? Tästä ikäluokasta ei monta löydy, jolla ei olisi aikaisempaa suhdetta takana ja se on täysin normaalia nykyaikana.
Vaihtoehto 2 tarkoittaa sitä että kun kerran lasten isä jätti täytyy etsiä joku toinen elättäjä. Ei minua ne edelliset suhteet haitaa vaan ne lapset suhteesta. Miksi jonkun pitäisi ottaa toisen taakka kannettavakseen?
Muista verenpaine tuollainen rähjääminen ottaa todella koville. :)
En kyllä tunne ketään naista joka haluaisi olla onnettomassa parisuhteessa ilman rakkautta vaikka lapsiakin olisi. Kuka haluaisi lapselleen isän, josta ei itse edes pidä? Ette te ole oikeeta maailmaa nähnyt vaan yksittäisiä uutisia yleistätte kaikkien naisten käytöskuvaksi.
Tämäkö on yksi niitä kuuluisia näpäytyksiäsi?
Mä en ymmärrä tätä katkeruuden levittämistä. Mullakin on ollut tuttavia joiden kanssa ei nuorena olla samoissa piireissä oltu eikä paljon keskinäistä kiinnostusta, mutta aikuisiksi kasvettuamme onkin ollut kiva vaihtaa kuulumisia. Nimenomaan tuo katkera kouluaikojen muistelu on jäänyt taakse. Mä en käsitä, mitä järkeä jumittua märehtimään jotain teiniaikoja ja toi 16-22 vuotta... 6 vuotta ja kaikki sen aikaiset naiset on sua dissannut ja nyt se sitten onkin kaikki yhteyksissä: niin varmaan. Muutama on löytäny sut facebookista, kysyneet kuulumisia (eivätkä muuta) ja nähneet tutun, jota todennäköisesti eivät ole edes tajunneet torjuneensa, kun sä kuitenkin olet näitä "et lue ajatuksia, siis dissaat mua" seinäruusupoikia, jotka ei itseasiassa itsekään mitään ole tehneet, paitsi jääneet yhteen loukkaukseen kiinni ja yleistäneet kaikki sen mukaan. Sitten sä kuvittelet että jokainen kuulumisien kysely on joku kiinnostuksen merkki ja blaa, blaa.
Lisäksi nostat itsesi muitten yläpuolelle: luuletko sä olevasi ainoa sun ikäinen kenellä on hyvät tulot, harrastuksia, ystäviä ja kohtuu hyvä ulkonäkö? No et ole. Että ne ei ketään muuta vaan sattumalta tunne, että onhan ne pakotettuja kääntymään sun puoleen? Ei ole. Maailma on täynnä kivoja ja ihan ok pärjääviä 30-vuotiaita eikä sussa ole mitään niin erikoista, että sua kaivattaisiin sen enempää TAI sen vähempää. On ihan normaalia että on lapsia ja kyllä yh:t kuule pariutuu ihan normaalisti, ihmisten kanssa ketä ne tuntee ja tapailee. Kuten me kaikki muutkin, sinä myös. Et ole erikoinen (onnneksesi: se on siis hyvä asia!), ei juuri sinun tarvitse pelätä hyväksikäyttöä, ehkä he eivät ole kuulleet sen enempää ja ehkä he eivät ole tajunneet koskaan sinua dissanneensakaan, se olet sinä joka aikuisena miehenäkin vielä jumittaa teini-iässä. Sinun kipusihan se on, mutta onko se järkevää? Jonkun verran me kaikki jumitetaan ja aina jää jotain painolastia, mutta onko toi nyt ihan järkevää. Pelata peliä ja lässyn lässyn lää, joo... Kuulostat vähän jo sairaalta.
On ihan turhaa edes uskotella, että joku lauma naisia 6 vuoden ajalta ravaa sun perässä ja että ne hinkuu sun menestystä, että kaikilla niillä on joku lapsi jne. koska haloo, me eletään muut ihan siinä samassa maailmassa.
En ole ikinä kuullut ilmiöstä, mikä olisi totta, missä yht'äkkiä kaikki naiset ravaisi puolitutun "ehkä kuuleman mukaan jotenkin menestyneen" perässä ja 30-vuotiaissa ois lauma yh-äitejä jotka juoksisi jonkun ex-luokkakaverin perässä vuodelta miekka ja kilpi.
Toi on sun harhaista fantasiaa ja taas yksi surullinen kertomus mielenterveyden pettämisestä. Kun ei haeta apua ajoissa. Oikeasti, ei ole mikään häpeä käydä terapiassa, mä luulen että jokainen ihminen tarvitsisi parin vuoden terapian viimeistään 30 vuoteen mennessä eikä siitä ainakaan haittaa olisi.
Facebookissa otetaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin aika huolettomasti, ja muutenkin aikuiset usein esim. etsivät vanhoja luokkakavereitaan ja ihmissuhteitten kuviot ja arvotukset muuttuvat. Se on ihan normaalia elämää. Tuskin sinua sen erikoisemmi elättäjäksi kaivataan kun ketään muutakaan, ja helpostihan siltä välttyy kun ei ala kaikkea maksamaan. Haloo! Ainoa joka on kiero ja pelaa olet sinä: sinä pelaat todennäköisesti yksin pääsi sisällä oman illuusiosi luomaa "peliä" mitä kukaan muu ei nää, eikä edes pelaa. Hae apua, psykoterapia, hypnoterapia ja masennuksen hoito on tehokasta. Sinulle on jäänyt vanhoista asioista neuroosi, mieleen jotain outoja kuvia ja harhoja, sekä selkeästi sinulla on jopa omalta kannaltasi hieman tuhoavia ajatuksia nyt jo. Siitä se vaan vanhetessa pahenee, joten korjaa itsesi nyt kun ei ole vielä myöhäistä, kun olet vielä nuori.
Aika kattava psykoanalyysi muutaman rivin perusteella. Oletko kenties paljonkin lukenut Cosmopolitania? Vai jäikö tänäki aamuna lääkkeet ottamatta? No halaus sinne suuntaan ja koeta kestää. :)
Kun lukee näitä teidän juttujanne niin ymmärtää hyvin, että olette yksin. Teillä on ihan oma, omalaatuinen pään sisäinen maailmanne. Aika pahasti olet sinäkin etääntynyt todellisuudesta ja etenkin normaalista vuorovaikutuksesta.
Anna ihmeessä samalla mitalla takaisin. Voit vaikka vähän leikitellä, tapaa nainen ja kun tämä alkaa osoittaa kiinnostusta, kysy "Etkai tosissasi kuvitellut, että ottaisin yksinhuoltajan äpäröineen vaivoikseni?"
Oletan, että omasta mielestäsi olet yksi palstan "kunnon miehistä". Tässä siis tyypillinen esimerkki "kunnon miehen" ajattelutavasta ja kypsyydestä. Sen sijaan, että aikuinen mies ilmoittaisi, ettei ole kiinnostunut pitämään yhteyttä, hänen pitäisi kuluttaa molempien aikaa vain päästäkseen nimittämään toisen lasta äpäräksi.
Ei ole ihme, että naiset mieluummin kiertävät "kunnon miehet" kaukaa.
Jep. Katkeria ja kostonhaluisia pikkupoikia, jotka elävät menneisyydessä.
Taas yksi hyvä esimerkki siitä, miksi ei kannata ottaa miehekseen kokematonta AT-miestä.
Pitäisikö kunnon miehen siis kiltisti niellä kaikki paska, mitä elämän varrella niskaan kaadetaan? Jos mies on päässyt elämässään siihen asemaan, että voi antaa takaisin alistajilleen, miksi hän ei sitä tekisi? Ja mitä vikaa on siinä, jos sanoo äpärää äpäräksi?
Voi kun joku joskus syöttäisi teille vuosikausia paskaa, niin voitaisiin katsoa miten elämänilo säilyy.
Alistajilleen? Kuka alisti, milloin ja miten?
Äpärä = vanhentunut, halventava nimitys avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta. Ensinnäkään en usko, että läheskään kaikki aloittajan mainitsevat lapset ovat avioliiton ulkopuolella syntyneitä, toiseksi en ymmärrä miksi täysin kohtaloonsa syyttömän lapsen nimittely antaisi jollekin paremman olon.
Tuolla edellä on jo yritetty selittää, että se "alistaminen" ja "dissaaminen" on tapahtunut ihan omien korvienne välissä; ATM:t tuntuvat liittävän asioihin merkityksiä, joita niissä ei oikeasti ole. Tosin kertoohan sen jo sekin, että ihminen ylipäänsä kutsuu itseään alemman tasoiseksi. Siis itse, sitä ei suinkaan tee yhteiskunta tai ne "dissaajat".
Jaoitko pimppiä röökaaville koulukiusaajille, kun noin puolustuskannalle vetäydyit? Olitko mukana lyömässä, potkimassa ja kastamassa luuserin päätä kusisessa vessanpöntössä vai tyydyitkö nauramaan vieressä?
En jakanut enkä ollut mukana. Olin kiltti oppilas. Yläasteen aikana seurustelin kasiluokan syksystä ysiluokan kevääseen saakka saman pojan kanssa eikä hän todellakaan ollut "röökaava koulukiusaaja".
Jos on koulukiusaustraumoja jotka edelleen vaikuttavat elämään niin kannattaa hakea ammattiapua. Ei muiden ihmisten takia vaan itsensä, koska itsehän niistä kärsit. Eivät ne kiusaajat kärsi eivätkä ne naureskelijat (jos niitä on muualla ollutkaan kuin omassa mielikuvituksessasi) mutta sinun elämäsi ja ajatusmaailmasi on synkkä ja kuluttava.
Suurimmalle osalle sitäpaitsi naureskellaan tavalla tai toisella, siihen pitäisi opetella suhtautumaan jotenkin järkevästi. Eikä sillä edes tarkoiteta varmaankaan usein mitään erikoista. Loukata tms.
Haluaisin nähdä, miten järkevästi sinä suhtautuisit siihen, että pääsi upotetaan vessanpönttöön johon kiusaajasi ovat juuri kuseneet. Tuskin he sillä mitään erikoista tarkoittavat.
huoran puhetta
No jos näin on käynyt, niin tosi ikävä kuulla. Kotipuolessa ei menty noin pitkälle. Tietääkseni.
nussi niitä kurppia ja etsi 16-22v nainen.
Eikö vaan kannattaisi olla iloinen siitä, että olet jäänyt noiden naisten mieleen sen verran kiinnostava tapauksena, että ylipäänsä muistavat olemassaolosi yli 10 vuoden jälkeen? Kuulostaa, että olet vielä katkera, ettet ole aikoinaan saanut ihastustasi rakastumaan itseesi. Etkö itse ole mennyt elämässä vielä eteenpäin? Noiden naisten elämä on nykyään niin erilaista kuin kouluaikoina, kun ovat jo kokeneet perheellistymistä yms, että tuskin he edes arvaavat, että sulla on vielä samanlaiset ajatuskuviot kouluajoista kuin heillä itsellään.
Ymmärsinkö oikein, että sinä olet 30 v tienoilla vielä sinkku (et siis ole edelleenkään saanut naista), kun taas nuo naiset ovat todistetusti kelvanneet jollekulle jo tähänastisessa elämässään. Ei kukaan ihan kevyin perustein mene naimisiin ja hanki lapsia. Päinvastoin heillä luultavasti on isompi todennäköisyys löytää uusi rakkaus, kuin aina yksin olleella ikisinkulla.
Itse yksinhuoltajana en myöskään ihan ymmärrä, miksi juuri yh kaipaisi elättäjää, en itse ainakaan kaipaa, olen akateemisesti koulutettu, omillaan pärjäävä nainen. Ulkonäkökin on vielä kondiksessa, miten ylipäänsä yksinhuoltajuus siihen voi vaikuttaa?
Ihan samanlaista ruokaa voi suuhunsa tunkea, oli parisuhteessa tai lapsia tai ei, tai jumpata ja huolehtia ulkonäöstään. Veikkaanpa, että jos sinua tulee kadulla vastaan yksinhuoltaja ja naimisissa oleva äiti kaksisteen lapsen kanssa, et erottaisi kumpi on kumpi.
Jos muuten olet niin ihmeellinen kuin tunnut luulevan, niin mikset ole jo itse vakiintunut unelmiesi naisen kanssa?
Vähän offtopiccia, mutta pakko kysyä:
Miksi kolmekymppisen lapsettoman miehen tulisi alkaa "elämänkumppaniksi" jollekin yh:lle? Ettekö te yyhoot todellakaan ymmärrä millainen loukkaus on miehelle se, että on viidentenä pyöränä naisen kahden lapsen sekä naisen exän lisäksi?
Miksi vakiintua kun saa näköjään ilmankin? Ei minun tarvitse tässä tilanteessa vaihtaa vapauttani parisuhteeseen. Muutama muukin nuorempi ehdokas on, ihmetyttää tämä yht'äkkinen kiinnostus minuun heidän taholtaan koska sitä ei silloin aiemmin ollut. Parisuhde ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Ja mieluummin kasvatan omat lapseni itse. Ja kuka tahansa tietää että ei se YH päälle näy.
Ei hyvä isä sentään kai kukaan ole käskenyt alkaa elämänkumppaniksi. Vai onko? Missä??
Jos joku käskee niin kysy häneltä, minä en ole nähnyt missään käskettävän tai edes rivien välissä kehotettavan.
Ks. sanat "Vähän offtopiccia"
Mielenkiintoinen juttu. Minuun on ottanut nelikymmenvuotispäiväni jälkeen yhteyttä useampikin mies, muun muassa jo täysin unohtamani poikaystävä 80-luvun lopulta. Joidenkin kanssa seurustelin hetken aikaa ja jotkut taas ovat niitä, jotka pyrkivät aikoinaan seuraan mutta joita en halunnut. Kaksi minua vanhempaa naispuolista kaveriani on kokenut ihan samaa, emmekä oikein ymmärrä, mistä tämä outo buumi johtuu. Ovatkohan löytäneet jonkin vanhan puhelinmuistionsa vai mikä on syynä? En ole kysellyt heiltä kuulumisia enkä siviilisäätyä, vaan ollut yhtä epäkiinnostunut kuin ennenkin.
Eiköhän se oli FB ja sieltä löytyneet vanhat tutut jotka ovat palauttaneet mieleen entiset luokkakaverit/työkaverit/ihastukset.
En todellakaan usko, että yhteyttä otettaisiin "elättäjän saamiseksi" :-DDD
Minä en ole Facebookissa enkä mene. Toissavuonna kurkistin, miltä siellä näyttää, eikä se maailma kiinnosta minua vähääkään.
Miksi miinuksia? Kertokaa nyt ihan omin sanoin, hyvät tuppisuut.
Suhdetta he selvästi ovat etsimässä. Viesteissä on aika vahva tyrkyttämisen leima. On kuulemma miehestä pula ja niin edelleen. Ihan hyvä muuten mutta en minä voi vakavasti ajatella suhdetta sellaisen kanssa jolla on jo lapsia. Minulta siinä otettaisiin ja vastineeksi saisin sen minkä saan jo muiltakin naisilta(joilla lapsia ei ole). Näin toimii markkinat.
Hyvä. Ei kannata tyytyä paskaan.
Jos kyseiset nuoruudentuttavat pyytävät tapaamaan, voit aina kohteliaisuudesta mennä tapaamaan, mutta ei se millään lailla velota sinua ryhtymään elätiksi rouvalle joka ei osannut arvioida kumppaniaan kunnolla.
Ja jos tämä oikeasti vihjaa että haluaa suhteen ja naimisiin kanssasi, voit ihan suorasanaisesti kysyä "Olisitko valmis kantamaan myös minun lapseni?"
Myöntymisessä voit todeta että jotain hyötyä sinun suvullesi siitä on, ja kieltäytymisessä voit todeta että eipähän tullut heitettyä hukkaan hirveät määrät aikaa ja rahaa.
En ymmärrä mikä se "jokin" hyöty minun suvulleni voisi olla? Mutta ei tässä nyt kukaan ole naimisiin menemistä ehdottanut.
No jo syntyi iso parku siitä, että muutama yksinhuoltajanainen haluaisi harrastaa seksiä kiinnostavan ja hyvännäköisen itsestäänhuolehtivan miehen kanssa. No ekskuusmee....... Itse olen varmaan yläasteaikoina kuulunut niihin sinua dissaaviin diskosisariin, jotka polttivat ja joivat ja harrastivat trendikkäästi vanhempia ja MIEHEKKÄÄMPIÄ poikaystäviä. Omiin muistoihini on jäänyt pari ystävää, silloin pelkkiä luisevia poikasia, joiden hellyydenosoituksia varmaan ymmärtämättömänä dissasin täysin rinnoin. Hei haloo! Olin silloin 16 vuotias, todella epävarma itsestäni ja koko ajatusteni energia kului siihen, miten selviytyisin järjissäni vanhempieni erosta. Minulla oli 22 vuotias poikaystävä ( niin juuri ) jonka kusipäisyydestä ja luuseriudesta kasvoin onneksi aikuiseksi ennenkuin itse täytin 22 v. Olin vain todella onnellinen kun minulla oli turvallinen ja rauhallinen paikka yöpyä viikonloppuisin kun vanhempani tekivät perheemme elämästä helvettiä. Luokallani oli nk. kilttejä poikia, jotka olivat minuun hirveän ihastuneita, mutta jotka ensikännin huumassa mm. huorittelivat, koska en ollut enää neitsyt ja kaikki sen tiesivät. Mutta vanhana kovismimminä pystyin jo silloin kantamaan paskapäämiesten herjat pystypäin. Luokallani oli myös 16 v poika, luulin, että olimme ystäviä, hänellä mm. oli tyttöystävä jne. Eräissä kotibileissä jätkä veti naulan otsaan ja haukkui minut pystyyn kaikista em. asioista. Kuulemma jos olisin ollut järkevä, olisin saanut hänestä maailmanparhaan miehen itselleen, mutta nyt oli kuulemma liian myöhäistä........ Olin järkytyksestä sanaton, en ollut edes tajunnut, että mokoma hyvän perheen kilttipoika edes oli minusta kiinnostunut. Ei vinkin vinkkiä, vain se todellisuuspakoinen maailma jonka hän oli päähänsä jo luonut. Olin jo sortumassa häneen, mutta onneksi hänen paras ystävänsä raahasi hänet pois niiden mainesanojen kanssa, jotta hän ansaitsi jotain parempaa kuin minut.
Mutta olen nyt aikustuneena ja elämäni tasapainoon saaneena miettinyt usein noita lapsuuden ystäviä ja hellyydellä muistellut noiden aikojen luuseripoikia. Olen ajatellut, että koska he silloin olivat niin kilttejä ja kivoja poikia, niin mielelläni loisin uudestaan suhteen nyt kivoihin ja kiltteihin aikuisiin miehiin. Olin jo harkinnut etsiskeleväni heitä facebookin kautta. Ja koska olen aikuinen nainen ja pidän seksistä, minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että harrastaisin myös seksiä tuntemieni miesten kanssa. En ole ajatellut vielä hakeutua selibaattiin ja mielelläni myös seurustelisin jonkun ihanan ja kiltin miehen kanssa.
Luojan kiitos paransit minut tästä harhaluulosta. Nuorúus on mennyttä ja niin ovat siihen liittyvät ihmissuhteetkin. Niiden perään on turha haikailla. Ja minua surettaa miten sinusta, ystäväiseni, on tullut katkera ja huono ihminen. Tosiaankin, katkeruuden voimalla olet piessyt itsesi lihaskuntoon ja tallonut toisia saadakseni rikkautta osaksi. Mutta toiko se sinulle yhtään rakkautta....... Toivottavasti vihassa ja katkeruudessa vellominen lämmittää sinua öisin, vatsalihaksiasi vastenhan ei nojaa mitään muutakaan..,,,,,
Kuusitoistavuotiaat ovat lapsia ja kaikki meistä tekevät tuolloin virheitä. On omassa vastuussa kasvaako koskaan aikuiseksi vai jääkö ikuisesti henkisesti kuusitoistavuotiaaksi. Tosiaan, lyö henkisesti, häpäise ja piinaa. Käyttäydy siis aivan samoin kuin suurin osa muistakin kuusitoistavuotiasta!
Koska h- ja l-sanoilla varustetut viestit poistetaan, niin en sano niitä sinulle. Sanon vain, että lue ämmä tämä ketju läpi. Lue se! Ja ymmärrä miten halvennat haluillasi niitä entisiä kilttejä poikia! Me emme tarvitse sinua tai sinun rakkauttasi. Me emme unohda mitä teit.
Miten voi "kasvaa aikuiseksi" jos ei koskaan saa teinipillua, häh?!
Ongelma pikku hölmöläiseni on se, että minä ( en sitten tiedä teidän muista H ja L naisista ) en koskaan "tehnyt mitään" muuta kuin olin ystävällinen kilteille pojille. Minkäs nuori nainen sille mahtaa, että kiltit pojat hautovat päässään vihaisia ja sairaita ajatuksia koko loppuelämänsä oletetun "dissauksen" vuoksi. Todennäköisesti kyseiset naisparat eivät koskaan edes tajunneet aihettaneensa traumoja kilteille pojille. Ongelma, varmaan jonka parissa puuhailette tänäkin päivänä. Minä taas olen tasapainoinen, onnellinen ja omaan hyvän ja terveen seksielämän.
Tämä oli hyvä aihe! Luulin tosiaan itse jumittaneeni ihan liikaa "miesmäisesti" kyseessä olevaan asiaan aivoni, mutta näyttää naisillakin olevan hampaankolossa yhtä sun toista mikä liittyy ihan samaan asiaan!