Matti ja Maija elävät parisuhteessa. He asuvat kuitenkin eri paikkakunnilla ja voivat olla yhdessä vain viikonloppuisin ja lomilla. Heillä on ongelma; Toisella ei ole harrastuksia eikä ystävien tapaamisia viikonloppuisin, Toisen ystäviä voi tavata vain viikonloppuisin.
Kerro mielipiteesi, mikä on mielestäsi kohtuullista? KUINKA MONTA VIIKONLOPPUILTAA VOI TOINEN VIETTÄÄ OMIEN YSTÄVIENSÄ KANSSA?
Mielipiteesi on on arvokas, lähettäisitä sen osoitteeseen [email protected] tai tänne.
ja lisäätkö vielä ikäsi.
kiitos
Matti ja Maija
Kerro mielipiteesi, mikä on mielestäsi kohtuullista? KUINKA MONTA VIIKONLOPPUILTAA VOI TOINEN VIETTÄÄ OMIEN YSTÄVIENSÄ KANSSA?
Mielipiteesi on on arvokas, lähettäisitä sen osoitteeseen [email protected] tai tänne.
ja lisäätkö vielä ikäsi.
kiitos
Matti ja Maija
Vastaukset 12
Vanhimmat
onko niin, että elämäntilanteenne on suhteellisen pysyvästi eri paikkakunnilla asuminen? Ettei tämä ole jokin välivaihe?
Kukaan ei voi omistaa toista ihmistä. Elämä on jatkuvien kompromissien hakemista. Kultaisena keskitienä pitäisin kavereiden tapaamista puolet vähemmän kuin nyt, jotta aviopuolisokin tulisi huomioonotetuksi. Keskustelkaa asiasta.
Ikäni on 39 v.
erilläänasuminen pysyvä tila tällä tietämällä.
mitä tarkoitan puolet vähemmällä, kuin nyt? ko tilanteessa, jossa omien ystävien tapaaminen on ollut satunnaista, koska toinen haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Ja toinen taas haluaa myös tavata omia ystäviään useammin kuin aivan satunnaisesti. mikähän se kohtuus on?
usko huvikses, että asiasta on keskusteltu.
jos on keskusteltu ja pähkäilty eikä sopuun ole päästy niin sopikaa joku selkeä määrä.
Vaikka yksi viikonloppu kuukaudesta kavereiden kanssa,siinä tulee kahden viikon paussi kumppanin kanssa eikä se ole mikään mahdoton..voi tuntua yhdessäolo sen jälkeen tavallista tulisemmalta.
tai jos aina kuitenkin viikonloppuisin saman katon alla,oisko liikaa,jos joka toinen viikonloppu voisi kavereille uhrata joko perjantai-tai lauantai-illan?
tämmösiä ehdotelmia
ikäni 37 vee
tässä tapauksessa erossaoloa matille ja maijalle tulisi vain YKSI ilta kuukaudessa, koska toinenhan tapaa ystäviään viikolla
Se olisi jonkinlainen kompromissi. Harvemmin ei nyt ainakaan voi ! Jos yleisesti ollaaaan sitä mieltä, ettei omista ystävistä pidä luopua
Sinusta kaksikin iltaa olisi ok ja jäähän yhdessäoloa loppupäivä.
mitähän muut sanoo?
kiitos selkeästä vastauksesta
Harkita eroa. He ovat ilmeisesti melko nuoria ja tulevaisuudessa ystävistä ja harrastuksista tulee vielä ongelma. Toinen tahtoo harrastaa ja tavata ystäviään ja toinen on ilmeisesti ns. kotinyhverö.
Karkuun vaan ja äkkiä, kun se on vielä helppoa. Itseä kaduttaa kun en eronnut samassa tilanteessa, nyt asiat ovat vielä huonommin.
Olisit nyt vaan vastannut kysymykseen, sen sijaan, että oletit maijan ja matin olevan nuoria ja että toinen olisi kotinyhverö. oletit huvittavan harhaan, niin kuin useat muutkin kysymykseen kantaa ottaneet.
Miksi kaikki olettavat ihmeellisiä asioita ja tarjoavat elämänohjeitaan? miksi niin harva (eri palstoilla) viitsivät miettiä ja kertoa,että minun mielestäni niin tai niin monta kertaa.
Ihan sitä tässä vaan kysyttiin, ei pyydetty olettamaan ikää, luonteenpiirteitä, ystävien lukumäärää tai ennustamaan tulevaisuutta. Ihan vaan yksi luku, joka mielestäsi heidän kuviossaan olisi kohtuullinen.
Matti ja Maija siis tapaavat joka viikonloppu? Minun käsitykseni tällaisesta tilanteesta olisi se, että... ihan vain siis ajatuksena heitän.. että vaikkapa kaksi iltaa kuukaudessa. Ja voisihan sitä vaikka yhdessä järjestää isommalla porukalla vaikka jonkun grillaushetken lauantai päivänä? Kaikki vois olla yhdessä ja mukana, ei tarttis kenekään yksin kotona istua ja peukaloita pyörittää.. ? Minä itse samanlaisessa tilanteessa, tosin meillä vain väliaikaista, emmekä näe läheskään joka viikonloppu.
ikää 24
Kysymys on hankala, koska siihen ei ole olemassa täysin oikeaa tai väärää vastausta, sillä jokaisella ihmisellä on omat tarpeensa ja mikä toiselle riittää, on toiselle auttamattomasti aivan liian vähän - ja toiselle jo liikaa. Yritän kuitenkin omalta osaltani pohtia kohtuullisuutta.
Ongelmana on siis viikonloppujen rajallisen ajan jakaminen kumppanin ja kavereiden välillä...
Ihan ensimmäiseksi tulee kirjoituksestanne mieleen, että varsinainen ongelma ei ole kavereiden tapaaminen vs. yhteinen aika, vaan kyse on jostain muusta, abstraktimmasta, kuten luottamuksesta toiseen (en tarkoita pelkoa pettämisestä, luottamukseen liittyy paljon muutakin). Voin hyvinkin olla väärässä, mutta tämä ajankäyttöongelma vain jostain syystä kuulostaa minusta enemmän pintakiillolta kuin sisällöltä.
Jos yritetään aluksi yksinkertaista ratkaisua: nöyrä mielipiteeni on, että kumppanille tulisi antaa ainakin hieman enemmän aikaa kuin kavereilleen, sillä kutsutaanhan puolisoa yleisesti ELÄMÄNkumppaniksi. Hänen kanssaan siis jaetaan elämä. Kaverit ovat 'vain' osa tuota elämää.
Siihen mikä olisi juuri sopiva määrä (yksi vai kaksi vai neljä iltaa/päivää kavereille...), minulla ei ole omaa mielipidettä, sillä en ole koskaan joutunut kyseiseen tilanteeseen. Kuvittelisin kuitenkin, että suhteen alkuaikoina olisin halunnut huomattavasti enemmän aikaa kumppanini kanssa kuin mitä nyt tarvitsisin.
Mutta:
Vaikka yksinkertainen on kaunista, ihmissuhteissa yksinkertaisuus on harvinaisuus, sen verran ristiin meidän ihmisten halut ja tarpeet monesti menevät...
Kaverit ovat tärkeitä, eikä niistä missään nimessä saa mielestäni luopua - jollei tietenkin itsekin VILPITTÖMÄSTI sitä syystä tai toisesta halua. Jos kavereistaan joutuu luopumaan parisuhteen takia, voi luopuva osapuoli helposti katkeroitua luopumista vaativalle osapuolelle, eikä siitä hyvä seuraa, sen tietää varmasti jokainen (vaatimisen ei tarvitse olla suoraa, myös tapaamisten vaikeuttaminen on luopumaan vaatimista). Kavereiden tapaaminen on tärkeää myös parisuhteen kannalta, se pitää maailmankuvan laajempana.
Kavereita ei kuitenkaan tule tavata parisuhteen kustannuksella, muuten voi toinen osapuoli helposti tuntea itsensä syrjäänjätetyksi ja yksinäiseksi - ja pahimmillaan katkeroitua.
Mainitsin alussa luottamuksesta. Tässä tulee selvennys: Kompromissien löytäminen ja tekeminen helpottuu huomattavasti, kun molemmat voivat vilpttömästi luottaa siihen, että parisuhdetta rakennetaan tosissaan ja kumpikin haluaa parisuhteen parasta. Samalla siis myös kumppaninsa parasta. Kuten sanottu, voin hyvinkin olla väärässä, mutta minusta kirjoituksestanne kuulsi läpi epäluottamus tähän asiaan. Ja ajankäyttö kavereiden ja parisuhteen välillä antaa juuri sopivat kasvot tälle epävarmuudelle. Se ei kuitenkaan tunnu varsinaiselta ongelmalta.
Suosittelisin lisää keskusteluita teille, mutta hieman eri aiheesta kuin ajankäytöstä: haluistanne ja toiveistanne, tulevaisuuden suunnitelmistanne ja haaveistanne.
Voisitteko kokeilla kavereiden tapaamisessa myös toisenlaista kompromissia: jospa toinen puolisko tulisi mukaan osaan tapaamisista? Vaikkette ole kaksistaan, olisitte kuitenkin yhdessä. Ja toisen näkeminen kavereiden kanssa auttaisi ehkä toista ymmärtämään kuinka tärkeitä kaverit tälle toiselle on. Ja ehkä helpottaisi sitä kautta mustasukkaisuuden tunteita (en tarkoita mustasukkaisuutta kavereista vaan ajankäytöstä), ja sitä kautta myös kompromissien tekemistä.
29 v.
tämä kysymys on heitetty ties kuinka monelle palstalle ja niitä olen lueskellut. Kirjoitustasi lukiessani ajattelin, että no siinä on varmasti joku kypsä kolmekymppinen ! Kirjoittajien ikä paistaa välillä hyvinkin selvästi.
Viitsit paneutua tähän esitettyyn tilanteeseen
ja ajatuksesi olivat kypsiä. kirjoitustasi oli ilo lukea, vaikka meitä aika lailla nuoremmiksi ajattelitkin.
Kivakka kirjoitukseni kaikille neuvojille, ei ehkä ollut tarkoitettu sinulle.
hyvää kesää !
Täytyy myöntää, että ikänne ja tilanteenne yllätti minut, alkuperäisen kirjoituksen perusteella minäkin oletin jotain melkoisesti erilaista... =)
Loistavaa kuitenkin, että tilanne ei kaikesta huolimatta tunnu olevan teille varsinainen ongelma, joskin keskusteluja herättävä tilanne...
Hyvää kesää sinnekkin!!
No voi hyvät hyssykät tätä hurskastelun ja neuvomisen määrää !!
kuka ihmeessä on sanonut, että me olemme nuori pari tai että se on matti, joka ei suostu jättämään kavereitaan?????
En malttanut enää olla osallistumatta tähän keskusteluun ja kertoa; Maija on 50v, minä kolme vuotta vanhempi. Olemme vuosia "hoitaneet" suhdettamme ja aikomus on jatkossakin !
Minä olen se, joka haluaisin pitää Maijan jokaisena mahdollisena hetkenä lähelläni ja Maijalle on vuosikymmenien mutkissa syntynyt hänelle kovin tärkeä ja rakas "akkaporukka", jota hän luonnollisesti haluaa edelleen tässäkin tilanteessamme tavata. Enkä minä ole ihan niin tyhmä, että kuvittelisinkaan asettuvani sellaisen ystävyyden tielle, vaikka kuinka haluaisinkin viettää joka hetken Maijan kanssa!
Maijan ystävät eivät todellakaan ole meidän ongelmamme, emmekä me ystävien. Hän tapaa "akkojaan" niin usein, kun he he tuntevat tarvetta. myös tässä tämänhetkisessä tilanteessamme. Milloin illan, milloin kaksi tai vaikka useamman kerran kuussa. Meille kahdelle jää vielä paljon iltoja, päiviä ja öitä olla yhdessä.. Viikolla eletään sitten mukana toistemme elämässä erilaisten tekniikan suomien välineiden avulla.
Syntyipähän vaan viime viikonloppuna grillatessa Maijan nuorison kanssa keskustelu siitä, miten ihmiset parisuhteessa jättävät ystävänsä, ikään kuin yksi ihminen voisi tyydyttää kaikki toisen tarpeet sen jälkeen, kun on rakastuttu. "kun Rakkaus astuu sisään, lentävät ystävät ulos" sanoi täällä joku, mutta varmaa on, että jos niin antaa käydä, lentää hyvin pian rakkaus ulos ja ystävät olisivat silloin tarpeen.
Saipahan tytöt siinä päähänsä heittää ylläolevan selkeän kysymyksen ilmaan muille mietittäväksi, että mitähän muut Maijan ja Matin tilanteessa tekisivät. Ompa ollut surkeaa luettavaa!! kaikki olettamukset, itsestäänselvyydet hurskastelut.
Kun siinä terassilla kuuntelin nuoria ihmisiä oli todettava, miten paljon viisaampia he onneksi tässä asiassa ovat. He osaavat laittaa rakkaansa ensin ja pitää mukana arjessa myös muut tärkeät ystävät. Antaa toinen toisillensa tilaa!
Jos joku vielä haluaa leikin vuoksi asettua M@M: tilanteeseen, niin hyvä, vastatkaa vain esitettyyn kysymykseen ja jättäkää, please, kaikki ohjeet väliin. Emmeköhän me selviä tässä edelleenkin ihan omillamme !
lämmintä kesää rakkaitten ihmistenne kanssa
Mattti