Kauanko surua?

Voi niin kauan ku tätä oloa pitää koittaa kestää...??? Ihan varmasti en jaksa.

Luonnehäiriöisestä eroaminen ei ole helppoa. Omasta erostani (kolmen vuoden yhdessä olo) on kolmisen kuukautta aikaa. Aloin käymään terapiassa jo ennen eroa, olen puhunut puhumisesta päästyäni ystävilleni, lukenut narsismia, eroa ja ihmissuhteita koskevaa kirjallisuutta, kirjoittanut ja lukenut näitä palstoja, harrastanut ja tavannut ystäviäni (jotka jäivät seurusteluaikana). Kaikki tämä on auttanut suuresti. Tapailen myös harvakseen miestä, jonka kanssa seurustelin vuosia sitten. Hän tietää tilanteeni ja on itsekin juuri eronnut.

Huomaan etten ole vielä valmis uuteen suhteeseen, mutten enää ikävöi kiusaajaani ja missään nimessä en enää halua palata siihen ilkeyden maailmaan, jossa elin (tottakai suhteeessa oli myös hienoja aikoja, jolloin hän oli mitä ihanin mies, muutenhan koko suhdetta ei olisi ollut). Ikävöin niitä hyviä hetkiä, joita meillä oli, mutta tiedän, että voin saavuttaa saman tunteen myös toisen ihmisen kanssa kunhan olen saanut surutyöni tehtyä.

Luin jostain, että menneisyyden läpikäymättömät pettymykset ja loukkaukset vaikuttavat aina myös nykyiseen parisuhteeseen. Allekirjoitan tuon, sillä nyt huomaan, että useasti reagoin nykyiseen seuralaiseeni exän kanssa koetun perusteella. Olen yliherkkä joillekin asioille, tulkitsen negatiivisesti asioita yms.

Olet viisas kun et soita hänelle, koska mitä todennäköisimmin hän ei koskaan tule muuttumaan haluamaksesi ihanaksi ja rakastavaksia mieheksi, sellaiseksi jonka haluaisit ja jollaisen tarvitset, vaan jatkaa ilkeyttään sinua kohtaan.

Älä jätä pahaa oloasi sisääsi, vaan opettele purkamaan se vaikka kirjoittamalla, liikunnalla, puhumalla, ihan millä vaan, millä saisit purettua tunteitasi. Opettele tunnistamaan tunteitasi ja ole rehellinen itsellesi. Mieti, mikä oli se perimmäinen syy, että annoit hänen kohdella itseäsi huonosti. Usein syy löytyy omasta itsetunnosta ja lapsuuden kokemuksista. Joskus olemme vain panostaneet suhteeseen niin paljon että haluamme sen onnistuvan vaikka millä hinnalla. Hän sai ehkä sinutkin käyttäytymään itsellesi epänormaalilla tavalla ja syytät itseäsi saamastasi kohtelusta.

Ero ahdistaa, mutta ahdistus helpottuu kun pyrit tekemään itsellesi mukavia asioita. Se on nyt tärkeää, olla hyvä itseäsi kohtaan. En itse usko passiiviseen kestämiseen ja jaksamiseen, ainakaan omalla kohdallani asioiden sivuun työntäminen ei ole koskaan auttanut. Aktiiviinen työskentely on rankkaa, mutta auttaa jättämään asiat taakse ja ennen kaikkea entisen suhteen ongelmia ei tuolloin vie mukanaan uuteen suhteeseen.

Vaikkei juuri nyt varmaan tunnu siltä, mutta luota siihen että tulevaisuudessa saat tuntea onnea ja rakkautta uuden ihmisen rinnalla. Uusi rakkaus pyyhkii pois viimeisetkin vanhan rippeet.