Olen nähnyt kuolleita, olen ollut lukuisissa hautajaisissa ja vaikka ne kaikki ovat olleet erilaisia, niin lapsensa menettäneen suru on se, joka eniten koskettaa. Monet kysyvät Miki? Ei siihen mitään selitystä ole. Näin vain tapahtuu. Mutta surun kanssa on sitten vaan opittava elämään. Kaikilla ei se onnistu.
Olin taannoin yli viisikymmentä vuotta aviossa olleen hautajaisissa. Leski oli aivan kalpea ja katseli vaan ikkunasta ulos, kun sukulaiset nauttivat kakkukahveista. Se suru oli riipaisevaa.
Näitä tulee eteen yhä enemmän kun vanhaksi tulee. Vaikka on lähipiiristä lapsiakin kuollut. Kun 16-vuotias kuolee kolarissa, niin ei millekään jumalalle jää ajattelussa tilaa.
Suru
the man
30
151
Vastaukset
- the man
Tässä foorumissa on sellainen puute, ettei ole muokkaa-toimintoa. Tuossa piti luke Miksi.
- kuolemaa ei ole
Oli järkyttävä kokemus kädestä pitäen 3 tuntia saattaa vaimoni iäisyyteen siinä on monta "vaihetta".
Joo, varsinkin nälkään niitä kuolee, kiitos vanhempiensa.
Olen nähnyt luurakolapsia jo 60-luvulta, ei oikein enää satuta.
Otapa ruokareppu selkään ja mene sinne missä hätä on suurin, tai, oikeastaan..ota kaksikin reppua. Mene miljoona kertaa päivässä, mutta jätä joku Mc- mössö Suomeenkin ettei pääse täällä nälkä yllättämään.
H.- the man
Oletkohan sinä hunks jollain tapaa sekaisin? Kirjoitin kuolemasta ja surusta ja sinä tulet tänne lätisemään idioottimaisuuksia.
the man kirjoitti:
Oletkohan sinä hunks jollain tapaa sekaisin? Kirjoitin kuolemasta ja surusta ja sinä tulet tänne lätisemään idioottimaisuuksia.
"the man"
Mistähän ajattelit minun kirjoittaneen?
Totta on, että minulle on aina ilon aihe kun lapsi kuolee, maailma ei kestä ylikansoitusta.
Mutta sinua tuin surussasi, miljoonien muiden mukana.
Mikä tekee minusta, sinusta, idiootin?
Sekö että suren eri tavalla, enkä kohdista lohdutustani vain henkilökohtaisesti sinulle??
Chattia kun en halunnut.
H.- Jorma Kyrsänkoski
hunksz kirjoitti:
"the man"
Mistähän ajattelit minun kirjoittaneen?
Totta on, että minulle on aina ilon aihe kun lapsi kuolee, maailma ei kestä ylikansoitusta.
Mutta sinua tuin surussasi, miljoonien muiden mukana.
Mikä tekee minusta, sinusta, idiootin?
Sekö että suren eri tavalla, enkä kohdista lohdutustani vain henkilökohtaisesti sinulle??
Chattia kun en halunnut.
H.Paraskin puhuja, oikein chattailun mestari.
Mää muuten olen 160 cm pitkä, painan 88 kiloa ja olen tosi komee mies. - the man
hunksz kirjoitti:
"the man"
Mistähän ajattelit minun kirjoittaneen?
Totta on, että minulle on aina ilon aihe kun lapsi kuolee, maailma ei kestä ylikansoitusta.
Mutta sinua tuin surussasi, miljoonien muiden mukana.
Mikä tekee minusta, sinusta, idiootin?
Sekö että suren eri tavalla, enkä kohdista lohdutustani vain henkilökohtaisesti sinulle??
Chattia kun en halunnut.
H.Mikä sinut hunksi tekee idiootiksi. Ehkä geenit?
the man kirjoitti:
Mikä sinut hunksi tekee idiootiksi. Ehkä geenit?
"the man"
Minä aina ilahdun monipuolisista vastauksista.
Minulla on muitakin mielipiteitä lyhyistä vastauksista, mutta olkoon.
Vaan mistäpä minä tiedän mistä olen tullut, geenien alkuperän kyllä tiedän.
Haluaisitko haukkua myös vanhempiani?
Minä olen myös vaihtanut vaippoja sinne, mistä vanhempani ovat väittäneet minun geeneineni tulleen.
Varma en voi olla, kuten ei kukaan muukaan.
Mutta usko pois, suruissani minä vaipat aina vaihdoin.
Joten, surun minä tunnen, mutta olkoon tämä viimeinen lässytykseni siitä.
Nimim. The real man.
H.- ohilukija.
hunksz kirjoitti:
"the man"
Mistähän ajattelit minun kirjoittaneen?
Totta on, että minulle on aina ilon aihe kun lapsi kuolee, maailma ei kestä ylikansoitusta.
Mutta sinua tuin surussasi, miljoonien muiden mukana.
Mikä tekee minusta, sinusta, idiootin?
Sekö että suren eri tavalla, enkä kohdista lohdutustani vain henkilökohtaisesti sinulle??
Chattia kun en halunnut.
H.Omituista porukkaa täällä??
ohilukija. kirjoitti:
Omituista porukkaa täällä??
"ohilukija"
Empä tiijä, ihan normaalin mukavaa on.
H.hunksz kirjoitti:
"the man"
Mistähän ajattelit minun kirjoittaneen?
Totta on, että minulle on aina ilon aihe kun lapsi kuolee, maailma ei kestä ylikansoitusta.
Mutta sinua tuin surussasi, miljoonien muiden mukana.
Mikä tekee minusta, sinusta, idiootin?
Sekö että suren eri tavalla, enkä kohdista lohdutustani vain henkilökohtaisesti sinulle??
Chattia kun en halunnut.
H.Sinä kun olet loputtoman lempeä niin uskallan kysyä, millä tavalla julkitoit tukesi surevalle?
Onkohan meiän välillä kielimuuri.
Täällä ei suvaita omien surujensa julkituomista, mutta voin sanoa, että kun on lapsensa saattanut kuoleman rajan yli, ei enää ole mitään pelättävää.
Elämä se vaan jatkuu ja jatkuu, surun kanssa oppii elämään ja jonain päivänä jalat tavoittavat pohjan.
Mutta unohda et koskaan.- the man
Anceli
Olen monen surun nähnyt ja ollut myös tukena. Tiedä sitten miten se on auttanut, mutta läsnä olen kuitenkin ollut.
On surullinen näky kun isä kantaa pientä arkkua. - seitsemän+5
Lapseni kuoleman myötä kaikki pelkoni katosivat. Pahin oli jo tapahtunut, mikään ei enää voi koskettaa pahemmin.
Ei täällä kannata surustaan puhua, tulee vain paha mieli.
- monta surua
Kiitos ammattiauttajille, silloin kun omat voimat loppuvat. Kaikki ihmiset eivät ole niin vahvoja. Ei kuoleman menetystä ymmärrä, ennenkuin sen kokee itse. Pahalta tottakai kaikki menetykset tuntuu.
"monta surua"
"Joo, varsinkin nälkään niitä kuolee, kiitos vanhempiensa.
Olen nähnyt luurakolapsia jo 60-luvulta, ei oikein enää satuta"
Milloin sinä aloit tutustua kuolemaan ekaksi? Kuvista Vietnamista?
Muuttivatko ne asennettasi kuolemaan?
H.- monta surua
hunksz kirjoitti:
"monta surua"
"Joo, varsinkin nälkään niitä kuolee, kiitos vanhempiensa.
Olen nähnyt luurakolapsia jo 60-luvulta, ei oikein enää satuta"
Milloin sinä aloit tutustua kuolemaan ekaksi? Kuvista Vietnamista?
Muuttivatko ne asennettasi kuolemaan?
H.Et huu ymmärtänyt, mistä aloitettiin keskekustelu. Se on suru mistä kaikki muut keskustelevat. Ei luurangoista ja Vietnamista se on aivan eri asia.
monta surua kirjoitti:
Et huu ymmärtänyt, mistä aloitettiin keskekustelu. Se on suru mistä kaikki muut keskustelevat. Ei luurangoista ja Vietnamista se on aivan eri asia.
"monta surua"
Aloituksessa kerrottiin hautajaisista ja kuolleista lapsista.
Niistä kerroin minäkin.
Kerro, jos sinulla on joku toinen asenne asiaan.
Vaikkapa sellainen että: "Tää on mun suru, surkaa nyt kun mäkin"
H.
Toisen ihmisen surussa multa loppuu sanat.
Jäljelle jää vain pelkkä läsnäolo.
Toisen ihmisen syliin otto.- the man
Ei ne sanat tärkeimpiä olekaan, kunhan on siinä läsnä. Kun ystäväni puoliso kuoli yllättäen, niin siinä vaan iltakausia istuttiin, otettiin oluttakin ja muisteltiin kaikkea hauskaa mitä vuosien varrella oli tapahtunut.
Kun vuosia kestänyt onnellinen suhde loppuu ihan yhtäkkiä toisen kuolemaan, niin se jättää kammottavan aukon. Onneksi ystäväni on saanut kasattua elämänsä uudelleen.
- ennakko suru
Minäkin luulin aikaisemmin, että lapsensa menettänyt kokee suurimman surun, mutta jos lapsi on sairas ja kärsii elostaan enemmän, niin on siinäkin surua kerrakseen.
Kuulin juuri, että oma lapseni aikoo tappaa itsensä tavalla tai toisella. Kyllä surettaa, tai oikeammin peloittaa, milloin hän onnistuu aikeissaan. - meeriamanda
Sorry,. mutten saanut käsitystä oletko itse menettänyt lapsesi? Minä olen, melkein täydet 9kk odotuksen keskeytyessä! Tiedän, sain tietää et oli poika...emme ehtineet elää yhdessä, mut ikäni muistan sen tuskan.
Mitä tiedät tästä tunteesta? Puhut vain näkemisistäsi.
Anteeksi vaan, mut sait vain kiukun minulle... puhut kaukaa omasta kokemuksesta!- the man
En ole menettänyt lastani. Vanhempani olen, eikä sekään ollut helppoa. Isäni kuoli jo kun olin nuori, mutta äitini vasta muutama vuosi sitten. Kävin ruumishuoneella katsomassa. Eivät olleet vaivautuneet silmiä sulkemaan ja suu oli avoinna.
Moni minulle läheinen ihminen on kuollut. Eräs erittäin hyvä ystäväni kuoli äkillisesti. Olimme hyvin tiiviisti toistemme kanssa tekemisissä viimeiset vuodet. Tutustuimme tosin jo koulussa samalla luokalla, mutta elämä vei vuosiksi eri suuntiin.
Kyllä minä surun tiedän. the man kirjoitti:
En ole menettänyt lastani. Vanhempani olen, eikä sekään ollut helppoa. Isäni kuoli jo kun olin nuori, mutta äitini vasta muutama vuosi sitten. Kävin ruumishuoneella katsomassa. Eivät olleet vaivautuneet silmiä sulkemaan ja suu oli avoinna.
Moni minulle läheinen ihminen on kuollut. Eräs erittäin hyvä ystäväni kuoli äkillisesti. Olimme hyvin tiiviisti toistemme kanssa tekemisissä viimeiset vuodet. Tutustuimme tosin jo koulussa samalla luokalla, mutta elämä vei vuosiksi eri suuntiin.
Kyllä minä surun tiedän.Laitoin vähän dramaattisen lopun tuonne musiikkiketjuun, ei niin että meistä kumpikaan olis kaapista ulos tullut.
Mutta alkoi mennä turhan pitkäksi, joku vanhus sinne jo änkesi väliin viisastelemaan.
Sain tänään puhelimeeni kuvan ystäväni lapsen hautakivestä, oli nyt laitettu paikoilleen.
Mieli tuli vähän apeaksi, siksi tämä musiikki jonka sä kerran laitoit johonkin.
http://www.youtube.com/watch?v=UcXXpssBFVM- the man
Anceli kirjoitti:
Laitoin vähän dramaattisen lopun tuonne musiikkiketjuun, ei niin että meistä kumpikaan olis kaapista ulos tullut.
Mutta alkoi mennä turhan pitkäksi, joku vanhus sinne jo änkesi väliin viisastelemaan.
Sain tänään puhelimeeni kuvan ystäväni lapsen hautakivestä, oli nyt laitettu paikoilleen.
Mieli tuli vähän apeaksi, siksi tämä musiikki jonka sä kerran laitoit johonkin.
http://www.youtube.com/watch?v=UcXXpssBFVMMuistan hyvinkin tuon. Onko ihmisessä joku sellainen juttu aivoissa, että tunnistaa surullisen musiikin?
Kaikkea sitä tulee kummasteltua. Nyt lupaan, etten enää kirjoita paimioks.
Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä musikaalia katsomaan ja kuuntelemaan. Kaveri soittaa siellä saksofonia. Kyseessä on Albatrossi ja Heiskanen, joka perustuu Junnu Vainion lauluihin ja Jukka Virtasen teksteihin. the man kirjoitti:
Muistan hyvinkin tuon. Onko ihmisessä joku sellainen juttu aivoissa, että tunnistaa surullisen musiikin?
Kaikkea sitä tulee kummasteltua. Nyt lupaan, etten enää kirjoita paimioks.
Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä musikaalia katsomaan ja kuuntelemaan. Kaveri soittaa siellä saksofonia. Kyseessä on Albatrossi ja Heiskanen, joka perustuu Junnu Vainion lauluihin ja Jukka Virtasen teksteihin.Saattaa hyvinkin olla aivojuttu ja joskus ihan tekee mieli kuunnella surullista musiikkia, jos vaikka muutaman kyyneleen sais vuodatettua. Yleensä sen jälkeen helpottaa.
Nyt kyllä itketti ihan muuten vaan, kun leikkasin peukaloon komean viillon, olis varmaan tarvinnut pari tikkiä, mutta käärin vahvasti pakettiin. Eiköhän se siitä parane.
Mukavaa musikaalireissua teille, Juha Vainion musiikki on aina kuulemisen arvoista.
Ja pidän erityisesti saksofonin soitosta, siinä on jotain, en osaa sanoa mitä, mutta olkoon vaikka tunnelmaa.Anceli kirjoitti:
Laitoin vähän dramaattisen lopun tuonne musiikkiketjuun, ei niin että meistä kumpikaan olis kaapista ulos tullut.
Mutta alkoi mennä turhan pitkäksi, joku vanhus sinne jo änkesi väliin viisastelemaan.
Sain tänään puhelimeeni kuvan ystäväni lapsen hautakivestä, oli nyt laitettu paikoilleen.
Mieli tuli vähän apeaksi, siksi tämä musiikki jonka sä kerran laitoit johonkin.
http://www.youtube.com/watch?v=UcXXpssBFVMKiitos tuosta musiikki linkistä, laitoin sen muistiin. Poikani muistoksi.
auli-auli kirjoitti:
Kiitos tuosta musiikki linkistä, laitoin sen muistiin. Poikani muistoksi.
Ole hyvä, todella kaunista musiikkia, se on minullakin muistissa. Kuuntelen aina joskus tyttäreni muistoksi.
Suru ja kuolema on asioita joista voi viisastella ja kuvitella miten asian hoitaa kun se sattuu kohralle.
Kovinkin kaveri ja paatuneinkin pimu itkee kun lapsi silloin kun sa ajatus esim. omasta lapsesta kuoleenna tunkeutuu mieleen.
Sain valmistautua 4v mutta kun se puhelin soi aamuyöllä huomasin että en ollutkaan kaikkeen valmistautunut.
Ihmeelliset asiat painuu mieleen, ruumiskärryjen mustissa pyörännavoissa oli punainen teksti, pyrkijä.
Se teksti tuli joka neljäs askel näkyviin,kun unissa työntää lavettia ja lukee pyrkijä,pyrkijä ,pyrkijä.
Aamulla on väsynyt.- suru tulee sisältä
Olin vuoteen vieressä kun äitini kuoli. Pidin kädestä kiinni. Suljin hänen silmänsä.
http://www.youtube.com/watch?v=9Ew7WSNZGNQ
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla6812583Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,311286- 1091168
Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki121125- 93965
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e240942Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k104935Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?101883Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50769- 64751