Olen saanut selville että työpaikallamme samalla amamttininimikkeellä toimivista 1/3 on saanut palkankorotuksen, satoja euroja kk:ssa siis lisää kk-palkkaan. Itse en sitä saanut, vaikka pätevyys on sama tai vieläkin suurempi pidemmän alan työkokemuksen kautta, koulutustaso sama, tehtävät samoja, tuloksellisuus erinomaista ja laatu myös hyvää.
Nyt liitto on tutkinut asiaa ja koska työnantajapuoli tyrmää kerrasta kaikki vaatimukset palkan tarkistukseen, vaikuttaa edessä olevan vain 2 vaihtoehtoa: mennä käräjille tai tyytyä osaansa ja niellä palkkaerot.
Asianajaja kertoi, että ongelmana tässä on vapaaehtoisten todistajien puute. Vaikka työkaverit ovat kertoneet tilanteesa luottamuksellisesti ja palkankorotustasot sekä tarkat työtehtävät olen saanut selville, he eivät uskalla lähteä oikeuteen todistamaan. He ovat saman liiton jäseniä, mutta pelkäävät urakehityksensä vaarantuvan jos todistavat puolestani.
Asianajajan mukaan oikeudenkäyntiin liittyy nyt siis isohko riski hävitä, koska todistelu on ongelma. Luottamusmieskään ei kuulemma käy vaikka hän jututtaisi kolleegoitani, hän ei voi kuulemma todistaa "toisten suullla" vaikka tietäisi asian tarkkaan ja vannoisi todistajanvalan.
Työnantaja perustelut palkkaerolle ovat sinänsä heppoiset mutta palkkajärjestelmämme on ns sopimuspalkksysteemi ja haitari kuulemma on jopa 20% eri työntekijöiden välillä.
Vaikuttaako oikeudenkäyntiin lähtö näistä perusteista tuhoon tuomitulta? Vai onko työnantajapuolella raskaampi todistamisvastuu siitä ettei palkkasyrjintää ole toteutettu? He eivät voi kuitenkaan uskottavasti esittää minun osaltani lisää mitään negatiivisuuksia koska niitä ei ole. Toisaalta häviön riski hirvittää ja jos häviäisin, tulisi oikeudenkäyntikuluja vastapuolelta jopa kymmeniä tuhansia.
Onko teillä kokemuksia vastaavista riitauttamisista ja miten siinä kävi?
Nyt liitto on tutkinut asiaa ja koska työnantajapuoli tyrmää kerrasta kaikki vaatimukset palkan tarkistukseen, vaikuttaa edessä olevan vain 2 vaihtoehtoa: mennä käräjille tai tyytyä osaansa ja niellä palkkaerot.
Asianajaja kertoi, että ongelmana tässä on vapaaehtoisten todistajien puute. Vaikka työkaverit ovat kertoneet tilanteesa luottamuksellisesti ja palkankorotustasot sekä tarkat työtehtävät olen saanut selville, he eivät uskalla lähteä oikeuteen todistamaan. He ovat saman liiton jäseniä, mutta pelkäävät urakehityksensä vaarantuvan jos todistavat puolestani.
Asianajajan mukaan oikeudenkäyntiin liittyy nyt siis isohko riski hävitä, koska todistelu on ongelma. Luottamusmieskään ei kuulemma käy vaikka hän jututtaisi kolleegoitani, hän ei voi kuulemma todistaa "toisten suullla" vaikka tietäisi asian tarkkaan ja vannoisi todistajanvalan.
Työnantaja perustelut palkkaerolle ovat sinänsä heppoiset mutta palkkajärjestelmämme on ns sopimuspalkksysteemi ja haitari kuulemma on jopa 20% eri työntekijöiden välillä.
Vaikuttaako oikeudenkäyntiin lähtö näistä perusteista tuhoon tuomitulta? Vai onko työnantajapuolella raskaampi todistamisvastuu siitä ettei palkkasyrjintää ole toteutettu? He eivät voi kuitenkaan uskottavasti esittää minun osaltani lisää mitään negatiivisuuksia koska niitä ei ole. Toisaalta häviön riski hirvittää ja jos häviäisin, tulisi oikeudenkäyntikuluja vastapuolelta jopa kymmeniä tuhansia.
Onko teillä kokemuksia vastaavista riitauttamisista ja miten siinä kävi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Työnantaja saa maksaa yli tessin olevia palkkoja kenelle haluaa ja miten paljon haluaa. Ammattiliitot ovat neuvotelleet ainoastaan MINIMIPALKAT ja niihin kuuluvat lisät ja lakisääteiset korotukset. Ne paremmin tienaavat ovat varmasti YTK:laisia.
Aloittaja ei kirjoita minimipalkasta, vaan tasa-arvosta. Usat lait (työsopimuslaki, yhdenvertaisuuslaki, työturvallisuuslaki ja rikoslaki) edellyttävät työntekijoiden tasa-arvoista kohtelua.
Onkohan aloittaja koskaan kuullut pärstäkertoimesta? Tiedän tasan kuinka se toimii, olin yli 10 vuotta palkanlaskijana yksityisessä firmassa. Firma ei kuulunut mihinkään työnantajaliittoon, mutta sovelsi kaupanalan työehtosopimusta (tukkuliike). Kaikki palkankorotukset lisättiin palkkaan juuri niinkuin oli määrätty. Sitten oli henkilöitä, joiden palkkaan lisättiin vielä 400-800 markkaa (oli siis vielä markka-aika) sen päälle. Eikä kenelläkään ollut nokan koputtamista asiassa. Kaikki tekivät suurin piirtein samaa työtä. Mutta oli henkilöitä, jotka ryyppäsivät eivätkä "jaksaneet" joka aamu tulla töihin. Heille ei mitään ylimääräistä tullut.
ei mitään ytk-loimaalaisia vaan työnantajan mielestä parempia työntekijöitä... tai henkilökemiat pelaa paremmin niitten kanssa jotka on korotuksia saaneet, se ei ole mitenkään väheksyttävä seikka... jos vaan v.tuilee koko ajan työnantajalleen niin ei varmasti korotuksia yli tesin tule PAREMMAT saa aina enemmän.
Samassa tilanteessa. Käytännöllisesti katsoen ainoa mitä voit tehdä on alistua tilanteesesi ja ryhtyä katselemaan uutta työpaikkaa. Työkavereiden motiivit ovat ymmärrettäviä ja ammattiliitosta ei saa mitään apuja. Liiton asianajajilta saa useimmin juuri mainitsemasi kaltaisia neuvoja. Ei kannata, ei kannata, suuri riski jne, pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
Oikeuteen ei kannata lähteä omakustanteisesti missään asiassa, ellei ole omasta mieltään 6-0 näytöt faktatasolla. Asianajajan palkkiota ovat 230 e/h ja siitä ylöspäin. Asiakas ei voi vaikuttaa laskutustuntien määrään.
Voit ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen, jonka tehtävänä on valvoa ettei syrjintää tapahdu, mutta työsuojeluvirnaomaiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Heille ei ainneta oikeata tietoa, eikä heillä ole mitään pakottavaa sanktiota arsenaalissa. Syrjintä työpaikoilla on maan tapa ja EK:n erityisintressi TES-neuvotteluissa.Syrjinnän mahdollistaa mm paikallisesti kohdistettavat palkkaerät ja kiinteä ylityökorvaus (kun ylitöitä ei ole).
Työnantajan edustajan ja luoton kanssa kanssa voit yrittää neuvotella (tulkitsevat riitelyksi), mutta peli on osaltasi menetetty jo lähtökohtaisesti, koska sinut jätettiin korotuksista paitsi. Ikävä tilanne, mutta sinun kannaltasi katsioen paras vaihtoehto on tyytyä tilanteeseen ja/tai etsiä uusi työpaikka.
Ammattiliittoni lakimies sanoi alussa asiaa tutkiessaan että asia voitaisiin hänen mielestään riitauttaa käräjäoikeuteen. Kävin luottamusmiehemme ja talomme johtajien kanssa neuvottelua keväällä mutta talomme eräs johtaja tyrmäsi keskustelun ja neuvottelun jatkamisen heti alkuunsa emmekä saaneet edes kunnolla perusteltua asiaamme ja palkantarkistuksen tärkeyttä.
No, asia sitten eteni liittoni suostumuksella heidän käyttämänsä yksityisen asianajotoimiston jutuksi, ja nyt siis periaatteessa mahdollisuus aloittaa haaste käräjille jne. Mutta, riski kuulemma hänen ja toimiston toisen vanhemman työoikeusasioissa keitetyn konkarijuristin mukaan on suuri häviämiseen, koska todistajat puuttuvat. Luottamusmies ei kuulemma käy välillisenä edustajana; siis hän ei voi kertoa sanasta sanaan pelkäävien potentiaalisten todistajien edes hänelle kertomaansa asiaa, hän voi todistella vain yleisemmällä tasolla itseni hänelle kertomien asioideni osalta. Se, riittääkö näyttö, on epävarmaa.
Käräjätuomari yleensä yksin ratkaisee asian, ja vaikka työnantajalla on ns raskaampi todistelutaakka sille ettei palkkasyrjintää kohdallani olisi tapahtunut, niin mistä tietää mitä he keksivät taitavasti perusteluna. Heidän asianajaja on aika raskaan sarjan työoikeuden asioita ajava jyrä.
V..ttaa vaan sekin vaihtoehto, että pitäisi niellä koko asia ja antaa oikeusjutun olla. Sen jälkeen tilanne on edelleen stabiili palkan osalta eli eivät taatusti enää edes tähän astisen jälkeen korota koskaan palkkaani ja eläkeikääni on sentään aikaa 20 vuotta. Siinä ajassa palkkahaitari ehtii venyä vielä isommaksi ja se ottaa päähän koska kaikkien mittareiden ja tilastojen mukaan teen hommat huipputehokkaasti, porukan kärkeä.
On se vaikea tilanne!
Olen hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja saman ikääluokkaa. Tosin ei meitä eläkkeelle asti pidetä työelämässä. Kymmenen vuoden sisällä ulkoistetaan ja sen jälkeen ryhdyn yrittäjäksi. Vanhaa osaa ja on kustannustehokas.
Tilanteesi on hyvin ikävä, mutta vitutukseen tottuu ajan myötä. Pärstäkerroinpolitiikka on tullut jäädäkseen.
Todistamisessa on kai tässä osoitettettava riittävän konkreettisesti, että syrjintäolettamaan on perustetta. Se mahdollistaa (paitsi rikoslakiin vedotessa) käännetyn todistustaakan, eli työnantajan on osoitettava, ettei syrjintäkieltoa ole rikottu.
Voisiko luottari saada kaikilta valltakirjan palkkonejen tarkistamiseen että kaikki on OK.?.
Minä olen ollut työpaikassa missä kaikki antoi valtakirjan luottarille palkkojen ja muiden etujen tarkastamista varten.
Missä oli virheitä ne korjattiin.
Tämä toimi erittäin hyvin.
Tämä on myös kaikkien etu että taspuolisuus säilyy.
Saatiin luottamusmiehen keräämät nimettömät palkkatiedot liittomme jäsenenä olevilta työntekijöiltä, tosin vähän niitä annettiin. Liksani sijoittui listan häntäpäähän ja eroa oli satoja euroja kk;ssa.
Tuolla listalla ei ole hevon v-tun merkitystä palkkatarkistuksen vaatimisessa, työantaja perusteli asiaa mm. sopimuspalkalla jossa vaihteluväli voi ollakin 20%.
Loppupeli: liitosta, luottarista tai juristeista ei ollut mitään apua.
"Aloittaja ei kirjoita minimipalkasta, vaan tasa-arvosta. Usat lait (työsopimuslaki, yhdenvertaisuuslaki, työturvallisuuslaki ja rikoslaki) edellyttävät työntekijoiden tasa-arvoista kohtelua. "
"Todistamisessa on kai tässä osoitettettava riittävän konkreettisesti, että syrjintäolettamaan on perustetta. Se mahdollistaa (paitsi rikoslakiin vedotessa) käännetyn todistustaakan, eli työnantajan on osoitettava, ettei syrjintäkieltoa ole rikottu."
Tuollaista paskanjauhantaa ei usko kukaan, mitä 31 kirjoittaa.
Eikö ay-jäärille mahdu kalloon erilaiset palkat. Työnantaja saa maksaa vaikka pärstän mukaan jollekkin tuplapalkkaa. Perusteluksi riittää se on on työnantajan mielestä hyvä työntekijä. Tasa-arvo ei tarkoita kaikille samaa palkkaa. Työkokemus, koulutus, opiskelu, työntekemisen laatu, oman työpaikan kehittäminen, työyhteisön kehittäminen, osallistuminen työnantajan järjestämiin koulutuksiin, yhteiskyky työnantajan kansaa jne. Kaikki nuo em. syyt oikeuttavat työnantajan maksamaan vaikka minkälaista palkkaa oman harkintansa mukaan. Siinä ei ay-juristit auta yhtään mitään!!!!
Olet tekstistäsi päätellen joku pomonilkki tai ruskeakielinen työntekijä...Juur kaltaisesi aivopierun päästäjät saavat mellastaa palkkatunkiolla eli jakaa liksaa pärstän eli miellyttämistaidon mukaan.
Se vaan ei ole oikeasti oikeudenmukaista. Ainoat listassasi, joilla tulisi olla merkitystä, ovat työkokemus, koulutus, opiskelu, työn laatu ja perus-yhteistyökyky. Kaikki muut ovat silmänlumetta ja shittiä. Työyhteisön kehittämisessä pomot panevat liikaa painoa kissanristiäisten järjestäjille, eli joku risteilyä buukkaava työntekijä saa palkankorotuksen vaikka tekisi työnsä laiskasti.
Tosiasi toki on se, ettei liitoilla ole tässä valtaa eikä oikeudenkäynti tuo parannusta, aina työnantaja pystyy perustelemaan tuomarille uskottavalla tyylillä paskanjauhajien ja puuhastelu-pirkkojen paremmuuden ja siten oikeuttuna palkkaerot vaikka syrjitty tekisi hommansa paljon paremmin.
Loppupäätelmä: v-tuksen joutuu kestämää palkkapoljennassa, tai etsimään uuden työpaikan. Elämä ei koskaan ole oikeudenmukainen.
Ai miten kävi? No, käräjäoikeus hylkäsi syytteeni palkkasyrjinnästä, kun ei ollut todistajia (5 potentiaalista työkaveria mutta eivät uskaltaneet lähteä ja yksi oikein suuttui eikä ole sen jälkeen kaveerannut vaikka ollaan kaikki samassa ammattiliitossa). Esimiehet pystyivät vakuuttamaan tuomarin ja vaikka oli se maksimaalinen 12 tonnin oikeusturva liiton kautta, niin vastapuolesta jäi maksettavaa itselleni liki 8000 eur.
Sen jälkeen edelleen työkaverini ovat saaneet palkankorotuksia silloin tällöin, mutta itse en. Toki välit esimiehiini ovat viileän asialliset, mutta korotuksia ei kuulema koskaan tule. Palkkaeroa on ihan samasta duunista tällä hetkellä suurimmillaan noin 900 eur/kk. Revi siit työn iloa....
Koska ikää on jo 54 v en enää edes jaksa alkaa hakemaan alani tai muutakaan työpaikkaa koska olen jo ikäsyrjinnän potentiaalinen kohde.