Oikeassa elämässä erosta ei selviä jaloilleen yhdessä elämässä. Valitettavaa mutta totta.
Totuus on ettei erosta selviä
Huuhaatakaikki
16578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Höpö-löpö. Ero oli minulle suoranainen helpotus, ei enää pystyssä pidettäviä kulisseja, vaan ihan omaa elämää.
olet löytänyt ihan oikean oman elämän suomikakskytneljässä.
Samoin kokee toinen 1.5v sitten eronnut. Ero oli todella suuri helpotus, ja sen huomasi vasta kun päätös oli tehty. Jos ero tapahtuu "vain" kyllästymisen takia tai/ja yllätyksenä, ei helpotusta taastusti tule.
Jos taas taustalla on puolison isoja ongelmia tai jotain vastaavaa, helpotus voi olla käsinkosketeltavaa. Itsellä muutama kk eron jälkeen, kun näihn vanhoja naapureita ihmettelivät he hehkumistani ja epäilivät uutta miestä. Todellisuudessa hehkuminen oli onnelisuutta (jos siis ei ollut näkynyt moneen moneen vuoteen).
Mä oon surkeessa liitossa ja viihtynyt näillä sivustoilla siitä suurimman osan.
Mikäköhän tämä oikea elämä sitten on, elänkö jossain Matrixisissä tai elokuvassa, kun eronkin jälkeen seison jaloillani?
Voihan sitä aina ottaa pyörätuolin avuks.
tottakai selviää! avuttomat vässykät jää rypemään itsesääliin ja polkemaan paikalleen. kokemusta on,minä luotan huomiseen ja parempaan elämään.
Puhu vain omasta puolestasi.
On täysin omasta asenteesta kiinni, miten elämä eron jälkeen menee. On ihmisiä, jotka eivät osaa seisoa omilla jaloillaan alun alkaenkaan, vaan tarrautuvat ensimmäiseen potentiaaliseen puolisoehdokkaaseen kiinni kuin purkka hiuksiin. Elävät sitten puolison ja mahdollisien lapsien kautta, ilman näitä ei ole mitään... Mutta kaikki eivät onneksi ole sellaisia - vaan osaavat seisoa vastatuulessakin omilla jaloillaan eivätkä ole olemassa vain toisten ihmisten kautta.
Joo, teitä yksinäisiä piruja saakin katsella pilvinpimein hämärissä baareissa kaljatuoppi nokan alla.
Tottakai selviää, heti! Nyt vasta huomaa miten turhaan sinnitteli kuolleessa liitossa.
Huonoiten erosta selviävät ne, jotka jäävät roikkumaan menneeseen liittoon. Jos ei näe tulevaisuudessa mitään tavoiteltavaa ja ole valmis itse tekemään sen suhteen mitään, niin varmasti erosta ei selviä.
Taitaa olla muuten sama kaiken vastoin käymisten suhteen?
Selviää ja selviää! Kyllä kaikki jälkensä jättää. Jos on tunne-elämältään terve, kykenee kiintymään, kantamaan vastuuta, rakastamaan syvästi, on pettymys liiton hajoamisesta samaa suuruusluokkaa.
Tulee tunne, että on elänyt nuo vuodet "turhaa". Miten voi kaiken kauniinkin mitä liittoon liittyi unohtaa? Ei niitä uuden kumppanin kanssa voi muistella, ainakaan kaihoten.
Ja koko se sotku, tavaroiden jakaminen, lasten huolto,lähisukulaisten kummastelu ja asumisen järjestely. Ei tarvitse olla läheisriippuvainen, mutta puolisia kohtaan on myös hyviä tunteita, jos ei ole täys narsisti.
Ap.on aivan oikeassa. Ei ero niitä iloisimpia asioita ole ihmisen elämässä, ainakaan niille jotka eivät pakene vastuuta ja halavat lapsille ehyen kodin.
Lurjukset siitä livistävät hakemaan itselleen, nimenomaan itselleen uutta vapautta ilman vastuuta.
Eiköhän se riipu omasta asenteesta?
”Naiset ovat perinteisesti olleet avioerossa miehiä aloitteellisempia ja heidän on katsottu myös selviytyvän siitä miehiä paremmin. Dosentti Jouko Kiisken mielestä sukupuoli ei ole kuitenkaan enää nykyisin tässä se ratkaiseva tekijä.
- Parhaiten selviytyvät ne, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen ja lähtevät rakentamaan elämää uudesta tilanteesta käsin, eivätkä liikaa haikaile mennyttä.
Tutkijan näkemys saa vahvistusta eron kokeneelta Leija Koposelta.
- Minä saan nyt itse päättää omista tekemisistäni ja menemisistäni. Jos esimerkiksi koti jää lähtiessä vähän sekaisin, ei siitä sano enää kukaan, hän naurahtaa.
- Minulla alkoi uusi elämä. Ihan erilainen ja ihan hyvä elämä. ”
http://yle.fi/alueet/savo/2011/09/avioero_koetaan_luultua_myonteisemmin_2852997.html?autoplay=true
Ei ole ero iloisempia asioita ei... Mutta joskus paras ratkaisu. Lapsille ehyt koti..tietysti ihanteellista, mutta elämän päämääränä kulissien ylläpitäminen? Jos toinen ei rakasta, miten kukaan voi haluta elää tällaisessa liitossa? Ihminen, joka on kadottanut itsensä ja on jotain vain muiden kautta. Ja näiltä lurjuksilta vaaditaan paljon rohkeutta romuttaa kulissit. Vastuu ei ole syy jatkaa kulisseja.
Jos on tunne-elämältään terve, niin kykenee ennenkaikkea luopumaan. Luopuminen ei tarkoita unohtamista. Luopuminen ei tarkoita myöskään, että siihen asti eletty elämä olisi ollut turhaa!!! Jokaisesta liitosta ja ihmissuhteesta jää sekä hyviä että huonoja muistoja, tunteita. Tunteet laimenevat ajan myötä, mutta muistot säilyvät aina.
Ydinperhe ei ole läheskään aina ehyt, vaikka kaikki asuvat samassa osoitteessa.
"Huuhaata" on kaikki niin kauan, kunnes oivaltaa, että on itse oman elämänsä päänäyttelijä ja asennoituu siihen osaan kunnolla, huolella, intohimolla ja kaikella rakkauvella.
Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa.
Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.
Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus