eli kysymys: miten mun pitäisi reagoida... sain hiljattain mutkan kautta (eli ihan toiselta henkilöltä) kuulla että mun lähisukulainen (ja hyvä kaveri) ja mun nyt jo exä on pettäneet mua. Tosin siitä on nyt jo vuosia aikaa. Tää ihminen, joka sen mulle kertoi tiesi sen jo silloin kun se tapahtui,mutta jostain syystä sain kuulla sen vasta nyt 7 vuoden jälkeen!!
Exän kanssa on jo erottu, mutta miten suhtautua tähän varsin läheiseen sukulaiseen, joka ei siis tiedä että tiedän? Luottamus häneen meni enkä nykyistä miestäni tosiaan jätä hänen kanssaan kahden, sen verran jäi kaihertaan, että mitä se nainen oikein yrittää ja koittaako iskeä kaikkia mun miehiä???
Exälle puhuin (koska ollaan tekemisissä lapsen vuoksi) asiasta ja hän tietty kiistää kaiken, mutta koska tunnen oman sukulaiseni, niin uskon kyllä, että tuo tieto heidän touhuistaan on totta. Exäni ei varmaan halua mun ja sukulaisen välille kismaa ja siksi ei halua kertoa totuutta, vaikka sanoin, ettei se vaikuta meidän (mun ja exän) väleihin vaan haluan vaan tietää, miten suhtautua tähän omaan sukulaiseeni....
Pitäisikö vaan koittaa unohtaa ja jotenkin hillitä epäluulonsa? En halua puhua sukulaiselleni asiasta, tiedän että hän(kin) tulee asian kiistämään joka tapauksessa, joten asiasta on turha alkaa vääntää, kun täydellistä totuutta en kuitenkaan saa koskaan tietää (tyylin oliko se se yksi kerta vai tapahtuiko sitä useinkin). Mutta jatkanko kuin ei mitään ja koitan vaan unohtaa ja kestää epäluottamuksen häntä kohtaan? Välien katkaiseminenkin ilman selitystä tuntuu vähän hurjalta...
Onko tällaista paljon? Että omat sukulaiset (joihin kuvittelit voivasti luottaa) pettää sun luottamuksen touhuamalla sun nykyisen tai entisten kumppaneiden kanssa??
Jos olisin saanut tietää asian silloin heti, olisin katkaissut välini tähän sukulaiseen heti...
Exän kanssa on jo erottu, mutta miten suhtautua tähän varsin läheiseen sukulaiseen, joka ei siis tiedä että tiedän? Luottamus häneen meni enkä nykyistä miestäni tosiaan jätä hänen kanssaan kahden, sen verran jäi kaihertaan, että mitä se nainen oikein yrittää ja koittaako iskeä kaikkia mun miehiä???
Exälle puhuin (koska ollaan tekemisissä lapsen vuoksi) asiasta ja hän tietty kiistää kaiken, mutta koska tunnen oman sukulaiseni, niin uskon kyllä, että tuo tieto heidän touhuistaan on totta. Exäni ei varmaan halua mun ja sukulaisen välille kismaa ja siksi ei halua kertoa totuutta, vaikka sanoin, ettei se vaikuta meidän (mun ja exän) väleihin vaan haluan vaan tietää, miten suhtautua tähän omaan sukulaiseeni....
Pitäisikö vaan koittaa unohtaa ja jotenkin hillitä epäluulonsa? En halua puhua sukulaiselleni asiasta, tiedän että hän(kin) tulee asian kiistämään joka tapauksessa, joten asiasta on turha alkaa vääntää, kun täydellistä totuutta en kuitenkaan saa koskaan tietää (tyylin oliko se se yksi kerta vai tapahtuiko sitä useinkin). Mutta jatkanko kuin ei mitään ja koitan vaan unohtaa ja kestää epäluottamuksen häntä kohtaan? Välien katkaiseminenkin ilman selitystä tuntuu vähän hurjalta...
Onko tällaista paljon? Että omat sukulaiset (joihin kuvittelit voivasti luottaa) pettää sun luottamuksen touhuamalla sun nykyisen tai entisten kumppaneiden kanssa??
Jos olisin saanut tietää asian silloin heti, olisin katkaissut välini tähän sukulaiseen heti...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tieto olisi varma, kävisin latomassa tauluun. Sillälailla sopivasti yllättäen ilman että toisella olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua, ihan niin kuin se pettäminenkin tapahtuu.
Kun noin mahtavai sukulaisisa sulla niin etpä taida tarvita vihamiehiä ollenkaan.
Jos olisin sinä katkaisisin välit tuohon sukulaiseen ilman mitään selityksiä j a jatkaisin elämääni ilman sen kummempia tempauksia.
Jos tieto oli satavarmasti täyttä totta, alkaisin pikkuhiljaa "vieroittaa" tätä sukulaista itsestäni ja perheestäni. Sellaisia "no hups, pääsi unohtumaan"- juttuja, josta se toinenkin saisi vähäsen miettimisen aihetta. Ei mitään draamaa, mutta hienovaraista tylytystä niin, ettei sukulaiselle loppupeleissä jäisi tulkinnan varaa, mistä on kyse. Pieni, epämääräinen kaiherrus on inhottavampaa kuin "päin taulua lataaminen"...
ET SINÄ OLISI HALUNNUT TIETÄÄ ETTÄ MIEHES PETTÄÄ, ETKÄ OLISI USKONUT. OLISIT LAITTANUT KAIKEN TUON KAKKOSEN SYYKSI, USKO POIS.
NÄIN VAIMOT TEKEE KUN KUKKELISUKKELISHÄNTÄHEIKKIÄ PUOLUSTAVAT.
KOKEMUSTA ON.
Mitä sä vanhoja muistelet, anna olla. Mitä muuten olisit silloiselle ukollesi tehnyt? Olisitko pistänyt pihalle? Tuskin. Sukulaiselle räyhännyt, kun väkisin vei, eikö vaan?
Tiedäthän, että miehiä tulee ja menee, sukulaiset ovat ja pysyvät.
No joo - mutta ainakin omissa piireissäni on sellainen kirjoittamaton laki, että lähipiirin = sukulaisten ja ystävien kumppaneihin ei sekaannuta. Ei, vaikka nämä tekisivät itseään miten tykö ja piste. Näissä tilanteissa tehdään peli selväksi heti ja oitis eikä edes ajatella, että jos kuitenkin joskus jossain salaa... Serkkuni on ollut minulle pennusta saakka yhtä läheinen kuin sisar ja kun serkun miesystävä erään illanvieton jälkeen pöhnässä ehdotteli "pikasellaista", totesin hänelle, että eiköhän mennä yhdessä kertomaan tämä loistoidea jo nukkumaan menneelle serkulleni..? Se jäi siihen eikä asiaan toiste tarvinnut palata.
Miehiä tosiaan tulee ja menee - ja osasta sukulaisia on pakko todeta, että VALITETTAVASTI ovat ja pysyvät....
Tieto nyt ei oo "satavarma", mutta melko todentuntuiselta vaikuttaa kyllä (ko henkilö ku kertoi tän oli itse paikalla, vaikkei nyt näkemässä niin laskemassa 1 1)... Jos oisin saanut silloin tietää, olisin ainakin katkaissut välit siihen sukulaiseeni, minustakin se on tosiaan kirjoittamaton laki, ettei ystävien /sukulaisten miehiin /naisiin kosketa! Se ei näköjään päde kaikilla. =(
Sehän tässä mietityttää, kun siitä on tosiaan niin paljon aikaa ja ollaan oltu ihan kavereita koko ajan, että miten voin ja pystyn suhtautumaan häneen (siihen sukulaiseeni siis) tämän jälkeen "normaalisti"... Kismittää kaksnaamaisuus ja näen punaista kun hän on niin tuttavallista nykyisen mieheni kanssa...
Ei tällä mun exän vuoksi oo väliä, se saa olla ollutta ja mennyttä, mutta sukulaiseni tosiaan on ja pysyy... osa mua haluaisi katkaista välit, osa sitten taas unohtaa, koska tullaan joka tapauksessa väkisin näkemään sukulaisia ku ollaan ja kyseinen nainen sattuu olemaan myös mun lapsen kummi... että katko siinä sitte välejä.... =(
Itselläni oli aikoinaan hieman samankaltainen tilanne. Silloinen mieheni (jota vasta tuolloin tapailin) kertoi erään "kännikiukuttelukohtauksemme" aikana, että tietää, että ex mieheni oli pettänyt minua sänkyyn asti mennen parhaimman ystäväni kanssa, meidän yhdessä ollessamme (vaikka tilanteesta ei ollut kulunut kuin n.2v). Ensin en uskonut, en halunnut uskoa, mutta otimpa puhelimen käteen ja soitin molemmille. Ex-mies kiisti, mutta paras ystäväni tiesi, että revin tiedon vaikka väkisin ja tunnusti asian. Sain sätkyt, kun mietin kaikkea sen jälkeen tapahtuneita asioita ja hetkiä joita olimme kolmisinkin viettänyt jne, että miksi eivät aiemmin kertoneet tai edes vihjanneet...Pistin välit poikki molempiin. Puoleen vuoteen en puhunut kummallekkaan sanaakaan. Eräänä päivänä huomasin, että ystäväni menetys on elämäni yksi kaameimpia kokemuksia ja soitin hänelle, itkimme ja puhuimme. Tämän jälkeen parin vuoden päästä satuimme lähtemään viihteelle ystäväni kanssa ja menimme "etkoille" ex:ni tykö iltaa istumaan ja istutin heidät molemmat alas ja kyselin kaiken, aivan kaiken mitä olin mielessäni pyöritellyt vajaan kaksi vuotta ja he vastailivat molemmat rehellisesti. That it, sen jälkeen emme ole asiasta keskustelleet ja ystäväni on yhä edelleen paras sellainen, vielä parempi kuin ennen. Tiedän ja luotan, että ei koskaan tekisi samaa virhettä toiste ja uskallan antaa hänen olla yhteydessä nykyiseenkin jne. Välillä täytyy käydä kipeät asiat syvältä läpi, vaikka ne olisi vanhojakin, sinne ne muuten jää kummittelemaan ja nostaa aina aika ajoin päätään. Mutta jollei ex:llä sulle ole väliä, anna sen olla pois kuvioista jo ja tenttaa asiat ja pistä se sukulainen olemaan rehellinen tai heivaa elämästäsi, vaikka se sattuu, mutta ei se sukulaisuus ole mikään pakollinen velvoite, että on pakko kulkea läpi elämän käsikädessä, on tärkeämpiäkin asioita, kuten sinä itse :)
Kiitos kommentista. Exällä ei ole tosiaan enää väliä, aikaisemmin tietty, mutta nyt on erosta niin pitkä aika, että tunteet on laantuneet. Ainoo asia, mikä exän suhteen suututtaa on se, että on lojaalimpi tälle mun sukulaiselle ku mulle!! Ollaan kuitenki exän kanssa ihan hyvissä väleissä, joten oon tosi pettyny että se (todennäköisesti) mielummin pitää salaisuuden tän mun sukulaisen takia (ettei vaan käy ilmi että hän on mulle kertonu) ku kertoo mulle totuuden, jolloin mä saisin itse päättää mitä teen sukulaiseni kanssa...
Oletan nimittäin, että he on sopineet keskenään siitä, että ko asia on salaisuus jota ei ikinä kerrota kellekään, eikä exä voi sitä tietty sitten mulle kertoo, koska "mitään ei sitten oo tapahtunu".... Se, että alkaisin vaatia tältä sukulaiselta tietoja tarkoittaa taas sitä, että joudun kertomaan mistä (eli siis keneltä) asiasta kuulin, jolloin vedän tän ulkopuolisen juttuun mukaan... Ja kun kyseessä on asia vuosien takaa... ei tää sukulainen tuu ikinä myöntämään mitään... eli ainoo ratkaisu on kai koittaa unohtaa koko juttu... ??? =(
Se vaan on, että tiedän, etten koskaan tuu luottaan siihen ihmiseen ja tuun aina vahtimaan miesystäviäni kun hän on kuvioissa, mikä ei tosiaan tunnu kivalta, mutta kun en luota niin en luota... ja vaikka luottaisin mieheen, niin mun mieli alkaa kuitenkin tehdä tepposia, joten en taatusti pysty antamaan sukulaiseni olla missään tekemisissä miesystäväni kanssa, ellen tosiaan itse ole paikalla myös.
Joopa joo... kai tää tästä. Olis vaan helpompi etääntyä jostain kaverista ku ihmisestä, jota väkisin näkee kaikissa "kissanristiäisissä".....
Jos olette kuitenkin ex:n kanssa suht hyvissä väleissä vielä, niin voisithan sinä yrittää hänelle kertoa tunteistasi ja sanoa että tiedät jo varmaksi mitä on tapahtunut, joten turha hänen on yrittää enää valehdella ja pahentaa tilannetta entisestään. Ja kysyä, että kumman luottamuksen arvoinen mielummin haluaa olla, sinun vai sukulaisesi.
Toki useimmat varmasti tuossa kohtaa eivät tule myöntämään asiaa, mutta jos et viitsi kolmatta osapuolta tuohon soppaan sotkea (joka enemmän kuin ymmärrettävää) , niin sitten ei taida todella olla vaihtoehtoa, kuin unohtaa ja tuupata asia päässä takimmaiseksi :(
Ja hyväkin niin, että pidät sukulaistasi tästä lähtien silmällä miehesi seurassa. Ei tuo kovinkaan luottamuksen arvoiselta ihmiseltä edes kuulosta, joten en jättäisi minäkään miestäni tuollaisen ihmisen kanssa hetkeksikään kaksin. Mutta toivottavasti te näette tosiaan vain "kissanristiäisissä", ettei teidän muuten tarvitse iltoja istua jne. ettei tämä heilauttele maailmaasi yhtenään, eikä tarvitse usein olla "kyttäämässä" perään.
Itseni mielestä olisi huomattavasti vaikeampi etääntyä ystävästä, kuin sukulaisesta kissanristiäisten takia, mutta siinä onkin se ero, että en ole koskaan ollut sukurakasta tyyppiä, enkä käy kissanristiäisissä sukulaisten kanssa. Pakolliset hautajaiset jne on käytävä, mutta muuten en ole heidän kanssaan ns. missään tekemisissä, koska en pidä sitä velvollisuutena.
Toivottavasti asia selviää vielä parhain päin ja saat asian tiimoilta "rauhan" :)