Haluaisin kerätä yhteen ulkomaalisten huijaamiksi joutuneiden tarinoita. Olisiko ketään, joka haluaisi minun kanssani kirjoittaa kirjan tästä aiheesta?
Keskustellaan tästä yhdessä, ja katsotaan löytyykö innokkaita?
Omalla nimellään ei tarvitse toki kirjoittaa.
Keskustellaan tästä yhdessä, ja katsotaan löytyykö innokkaita?
Omalla nimellään ei tarvitse toki kirjoittaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Voisin kertoa mun tarinan, mutta siinä on riskinsä. Joku voisi tunnistaa. Ehkä koko tarina olisi uskottavampi, kun sen kertoisi kokonaan rakastumista myöten. Sen mun ulkkissuhteen takia olen kuitenkin kärsinyt aika paljon, jonka takia haluaisin sen unohtaa. En varmaan oikeastaan kehtais sitä kertoo, kun näin jälkeenpäin hävettää se, miten mua vietiin kun litran mittaa.
Fuulaa ja huijausta.Joku vain tahtoo ruotia toisten epäonnea tässäkin asiassa.
Ota myös mukaan suomalaiset rakkaudella huijanneet. Miksi vain ulkomaalaiset? Ei ne tarinat sen kummempia ole.
Ulkkistarinat kiinnostaa paljon, paljon enemmän. Toi on hyvä pointti, millä keinoin afrikkalaiset/aasialaiset sitä lempeä tyrkyttää, jotta pääsevät hyvinvointi-
valtioihin ja mitä sen jälkeen tapahtuukaan ja kuka maksaa lystit...
No kyllä niissä nyt tiettyjä kotimaisista poikkeavia piirteitä ja ilmiöitä on, tietenkin. Lisäksi ilmiö on uudehko ja vielä melko lailla vaiettu, joten olisi varmaan ihan hyvä jos joku siitä kirjan kirjoittaisi. Odotettavsissa nimittäin on, että tulevaisuudessa ilmiö tulee yleistymään entisestään.
sopii hyvin, luvassa sellaista ihmissuhdedraamaa ettet uskokaan..
idea! Ymmärrän toki avautumistarpeenne, mutta tällaisessa maassa kuin Suomi, jossa äänestetään persut vaalivoittoon, ei tuonkaltaisella projektilla saa ainakaan mitään hyvää aikaiseksi!
Ettekö voisi keksiä jotain muuta tapaa terapoida itseänne/toisianne? Perustakaa vertaistukiryhmiä ja puhukaa siellä auki ongelmanne.
Meitä onnellisesti ulkomaalaisten kanssa naimisissaolevia on taatusti enemmän - miettikää miten kirjahankkeenne vaikuttaa siihen kuinka tuulipukukansa suhtautuu meidän kunnollisiin puolisoihimme luettuaan näistä kaikista surkeimmista, huijatuiksi tulleista yksilöistä. Vai onko tämä kenties perimmäinen tarkoituksennekin? Onko hankkeen takana joku ulkomaalaisvastainen ryhmä? Mistä näistä enää nykyään tietää!
Kaikkihan riippuu siitä, miten asiasta kirjoitetaan. Jos kirjoitetaan kiihkottomasti ja kerrotaan ilmiöstä sellaisena kuin se on, en näe siinä mitään ongelmaa. Todellisuudestahan kuitenkin on kyse. Jos ikäviä asioita tapahtuu, niistä pitää voida myös kertoa. Kirjassa voisi antaa vaikkapa ohjeitakin siitä, miten huijarin tunnistaa jne. Se voisi näin toimia jopa ennaltaehkäisevästi.
Sinun asenteesi on sama kuin "puhtaalla" urheilijalla, joka ei halua, että dopingista kirjoitetaan, koska se saattaa tahrata myös puhtaiden maineen.
Uskon, että suurimalla osalla mokupariskunnista (siis niillä, joiden puolisoiden ulkonäkö ei ole yhtäläinen pohjois-eurooppalaisen/pohjois-amerikklaisen/austraalialaisen kanssa) on ainakin jonkinasteisia kokemuksia rasismista Suomessa.
Jos kirja tosiaankin pystytään kirjoittamaan kiihkottomasti, yksilötasolla, mitään uskontoa tai tiettyä kansakuntaa leimaamatta, niin silloin asia on toinen. Mutta jos tässä ollaan lähdössä kostontielle, niin idea joutaa romukoppaan jo heti alkumetreillään!
mä tykkään lukea tätä palstaa just sen takia, kun täällä on kaikkein hulluimmat jutut. Vie voiton jopa tuosta matkailu avartaa Gambia osiosta.
Millä tavalla vertaus oli huono? Minusta se toimii.
Hyviä kannanottoja kaikki. Idea alkaa kehittyä:
-Kirja siis pitää kirjoittaa asialliseen ja kiihkottomaan sävyyn
-Kertomukset yksilöiden tarinoita, eikä ne ole siten myöskään yleistettävissä
-Näkökulma voisi olla suomalaisten huijaamat ulkkikset ja ulkkisten huijaamat suomalaiset? Hmmm..miksi ei??
-Fokus huijaamisessa ja hyväksikäytössä
-Olisiko järkevää kirjoittaa huijarien ja huijattujen tarinat samoihin kansiin? Tosin..niitä huijareita tuskin löytyy..
-Oma lukunsa onnellisesti ulkkiksen kanssa yhdessä olevat?
Lisää kommentteja pyydetään!
Nimi voisi ehkä muuttua, ja se olisi ainakin tässä vaiheessa Kansalaiseksi Suomeen: Hyväksikäytettyjen tarinat
Kuulostaako tämä hyvältä?
Nimiehdotus:
Avioliitto - pääsylippu Suomeen!
Suomalaisten naisten kertomuksia ulkomaalaisten tavoista päästä Suomeen avioliiton kautta.
Miten nämä kertomukset kootaan? Pitääkö ne itse kirjoittaa vai voiko ne kertoa esim. skypessä nimettömänä?
Aihe on arka, joten kuka edes uskaltaisi kirjan julkaista.
Hyviä ideoita. Nimeä kannattaa kypsytellä ihan rauhassa. Tuo ehdotus on ehkä vähän kuivakka, tutkimusmainen.
ei mitään onnellisesti ulkkisten kanssa osiota, menee liian laajaksi. ihmisiä kiinnostaa konfliktit!!! jatko-osa voisi olla suomalaisten huijaamista ulkkiksista, mutta ensimmäinen osa pelkästään valheellisista avoliitoista/avioliitoista/parisuhteista (seksin, rahan ja oleskeluluvan vuoksi).
nimiehdotuksia:
1. Kunnes kuolema meidät erottaa
2. Sokeaa rakkautta
3. Munaa kerrankin kunnolla!
Aika hyviä.
Kirja varmasti herättäisi keskusteluja. Mielenkiintoinen aihe.
Kuitenkin kun kyse on parisuhteesta, siinä on kaksi ihmistä. Miten se toinen saa äänensä kuuluviin? kuulostaa melko mustavalkoiselta kirjoittaa kirja missä on vain hyviä ja pahoja. Tietenkin itse kertoja on hyvä ja se toinen on se paha.
Tälläinen kirja on itseasiassa kirjoitettu jo. Se on nimeltään Ari Peltosen "Toinen", missä haukutaan ex-tyttöystävät. Varmasti terapeutista itse kirjoittajalle, mutta siihen se sitten jää.
Pelkästään yhdestä näkökulmasta kirjoitettu kirja myös lisäisi rasismia. Siksi ehdottaisin, että myös voitaisiin kirjoittaa niistä positiivisista monikulttuurisista suhteista, joita varmasti on. Itse lukeudun niihin ja suhteestamme löytyy monta mielenkiintoista tarinaa. Ei pelkästään negatiivinen ole mielenkiintoista.
nimenä voisi olla "Oleskelulupa onneen".
Kuka sen määrittelee onko joku tarina positiivinen vai negatiivinen? Voihan se ulkkis saada sen oleskeluluvan huijaamansa naisen avulla eli periaatteessa se on hänen puoleltaan onnellinen tarina. Huijatun naisen kannalta suhteen aikana on voinut olla paljonkin onnea ja iloa, ja juuri tämän prosessin näkyväksi tekeminen on vaivan arvoista. Voihan joskus ulkkiksestakin eroon pääseminen tuoda helpotuksen tunteen!
Itse uskon siihen, että ulkkiksen kanssa liitot eivät onnistu, mutta siinäkin on miten ihminen itse liittonsa näkee. Ulkopuolisena liitto voi näyttää painajaiselta, mutta osapuolet itse ovat suhteeseensa äärimmäisen tyytyväisi. Lukija saa päättää miten hän asiat näkee..
"Tälläinen kirja on itseasiassa kirjoitettu jo. Se on nimeltään Ari Peltosen "Toinen", missä haukutaan ex-tyttöystävät. Varmasti terapeutista itse kirjoittajalle, mutta siihen se sitten jää."
Nämä ideat ovat mielestäni aika kaukana toisistaan. Täällä ehdotetussa kirjassahan olisi ensinnäkin useita kertojaääniä ja kohtaloita. Toisekseen kirjalla voisi olla valistavakin funktio. Se kertoisi ilmiöstä, josta mielellään vaietaan, mutta jonka olemassaolosta ja luonteesta olisi ihan hyvä tietää. Jospa vaikka joku silloin välttäisi kyseisen sudenkuopan. Ylipäätään: ilmiö on ajankohtainen, vähän kirjallisuudessa käsitelty ja mielenkiintoinen. Voiko kirjan kirjoittamiseksi parempia syitä ollakaan?
Mitä tulee rasismin lisääntymiseen kirjan myötä: todellisuudesta on voitava kirjoittaa, vaikka se olisi epämiellyttävää. Ei kirjoittaja voi olla vastuussa kaikista teoksen kirvoittamista mahdollisista reaktioista: silloinhan ei voisi kirjoittaa enää mistään.
Aloittajalle vielä, että kirjasta ei kannata tehdä vain "sitaattikokoelmaa", vaan myös kirjoittajan omaa pohdintaa ja analyysia kannattaa laittaa reilusti mukaan.
Tarkennan: tarina voidaan kirjoittaa negatiiviseen tai positiiviseen tyyliin. Tämä riippuu täysin kirjoittajasta ja tyylilajista.
Mielestäni kuitenkaan kenenkään haukkuminen ei johda mihinkään. Eikä myöskään subjektiivinen näkemys. Mielenkiintoista olisi lukea pariskunnan kertomus kummankin vinkkelistä. Varmasti vähintään yhtä mielenkiintoista se olisi itse pariskunnille kuulla mitä ex kertoo.
Jokainen uskoo mihin uskoo. Samaa mieltä olen siinä, että kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä toisen avioliiton onnellisuutta ja toimivuutta.
Yksi iso haaste on tälläisten kertomusten keräämisessä. Miten tarkistaa tarinoiden todenperäisyys?
"Yksi iso haaste on tälläisten kertomusten keräämisessä. Miten tarkistaa tarinoiden todenperäisyys? "
Ei mitenkään. Eikä siihen ole tarvettakaan. Kertomukset ovat aina kertomuksia. Näkökulma on aina johonkin suuntaan vino ja epätäydellinen. Se on kirjallisuuden ja inhimillisen kokemuksen luonne. Mihinkään objektiiviseen totuuteen ei siinä voida koskaan päästä. Tästä on tietenkin hyvä lukijaakin muistuttaa, vaikkapa esipuheessa.
En tiedä onko silloin huijattu jos ei vaan osannut ottaa huomioon kumppaninsa kulttuurisia tapoja vaan luuli esim perhekäsityksen ja perhe-elämän olevan samanlaista kuin suomessa, siis ei voinut tietää sitä mitä ei tiennyt. Sitä voi olettaa että ulkolaiset miehet/naiset on samoin motiivein perhettä perustamassa kuin täällä on ollut tapana. Totuus paljastuu vähitellen.
Avioliitto on vaikeissa oloissa eläville keino selviytyä elämästä. maissa missä on selviydyttävä jotenkin ja autettava sukuaan ei muutkaan mene rakkausliittoihin vaan "järkiliittoihin" kuten täälläkin viime vuosisadalla maaseudulla tehtiin. Eurooppalaisella näkökulmalla päästään kauhistelemaan ns. huijareita mutta asialla on toinenkin puoli. Jokapäiväisen leivän hankkimisen vaikeus voi olla syy miksi tunne-elämä on jouduttu pistämään jäähylle.
Onhan jonkin verran myös niitä suomeen pyrkijöitä, jotka eivät huijaa vaan REILUSTI maksavat avioliitosta hyvän hinnan sitten heti erotaan , kun se on mahdollista.
Niin, eivät huijaa paperipuolisoaan, vaan yhteiskuntaa. Huijaavat siis kuitenkin.
Ihmisen kokemus on aina subjektiivinen. Totuus on sellainen kun se kerrotaan. Siinähän se hienous juuri onkin, koska kukin kirjoittaja kertoo enemmän itsestään kun siitä ulkkiksesta.
Haukkuminen on suhteellista. Voihan asiat ilmaista persoonallisella tavalla, ja tunteita pitääkin tuoda esiin! Minusta ne saa sallia. Koko tunteiden kirjo olisi luvallista kirjoittaa mutta tietenkin jossain menee raja siinä, mitä suostutaan julkaisemaan.
Se tässä koko ajan on ongelmana, ettei vaan tulisi rasistista kirjoitusta. Toisaalta, jos sanoisi sen jutun olevan keksitty tai muokattu vain osin totuudenmukaisesti, niin silloin kertojilla on vapaammat kädet. Luovasti ja tarinanomaisesti kerrottu totuus olisi varmaan hyvä. Vai olisiko?
kirjan takakanteen voisi vaikka skriivata:
joka vuosi niin ja niin moni mokuavioliitto päättyy eroon Suomessa. kirja on tehty suomalaisten naisten näkökulmasta, jotka ovat kokeneet liittonsa ulkomaalaiseen kumppaniin olleen hyväksikäyttöä. Tämä kirja ei edusta kaikkien monikulttuurisessa liitossa elävien asenteita tai arvoja.
Lisäksi kirja täytyy tietenkin kirjoittaa mukaansatempaavasti ja myös älykkäästi. siinä on hyvä olla kulttuurillista tietämystä ja se siitä tekeekin mielenkiintoisemman miksi älykkäät tasapainoiset (=normaalit) suomalaiset naiset rakastuisivat johonkuhun kehitysmaamieheen ja kuvittelevat saavansa suhteen toimimaan Suomessa vaikka kulttuurierot ovat valtavat eikä mies todennäköisesti tule koskaan integroitumaan/työllistymään täällä.
vain huijatuksi tulleisiin suomalaisiin naisiin? Entä ne miehet, jotka ovat aviotuneet ulkomaalaisen naisen kanssa? Naisen motiivina on saattanut olla viisumi Suomeen, ja sitä kautta pääsy Suureen Länteen, joka on edelleenkin siintää entisen Itä-blokin maiden ihmisten silmissä tavoittelemisen arvoisena onnelana. Tai kaakkoisaasialaisten puolisoiden kokemuksista, kun ovatkin huomanneet toimivansa raha-automaatteina elättäessään puolisonsa perhettä tämän entisessä kotimaassa. Samalla tavalla näissäkin liitoissa on aivan tavallisia, onnellisia avioliittoja, mutta kolikolla on toinenkin puoli...
Kirjasta tulee varma myyntimenestys ainakin Gambian ja Thaimaan kielisenä :) Suomenkielinen versio tuskin saavuttaa suurta suosiota.
Yhdistetään faktaa ja fiktiota.
Tosiaan oli hyvä kannanotton, että voihan se hyväksikäyttö jatkua koko ajan, eikä mitään eroa ole edes suunnitteilla? Miksi suomal. kumppani suostuu esim. maksumieheksi sinne puolison entisen kotimaan suuntaan? Onko tässä rakkaudella jotain tekemistä?
Miksi suomal. korkeastikoulutettu nainen ottaa luku- ja kirjoitustaidottoman miehen kehitysmaasta, jossa mies on asunut huonoissa olosuhteissa? Onko kyse äidillisistä vaistoista vai miehen huonon tilanteen hyväksikäyttöä?
Voisikohan kirjoittaa artikkelin esim. ostin vaimoni Suomeen?
Johonkin täytyy kyllä jossain vaiheessa rajata.
"Johonkin täytyy kyllä jossain vaiheessa rajata. "
Jep. Yleensä parempi pitää rajaus tiukkana. Näin voi päästä aiheeseen syvemmälle. Muuten menee helposti semmoiseksi "sit on olemassa vielä tämmöstä ja tämmöstä ja tämmöstäkin", eikä teemojen käsittelyssä päästä pintapuolista pikaesittelyä pidemmälle (ellei sitten tee kirjasta 1000-sivuista).
Miten kirjoitukset olisi hyvä kerätä? Ehdotuksia otetaan vastaan? Laitanko jonkun gmail-osoitteen vai työstetäänko facebookissa? Vai olisiko hyvä varata soittoaika, jolloin jokainen voisi tarinansa kertoa siten että se äänitetään.