Ihannemiehen ja todellisuuden erot

Miehen joka on mitä on, mutta pientä hienosäätöä harkitsisi vuokseni. Näin teen itsekin, olen mitä olen, mutta jotain pientä voin muuttaa, jos mies sitä arvostaa ja itseäni ei haittaa. Ei ne kovin isoja asioita ole, joten tutustuessa kannattaa tietysti pitää ne omat kriteerinsä ja jos joku miehen ominaisuus ei niihin sovi, niin miettiä tykönänsä, pystyykö elämään sen asian kanssa vai ei.

Haluan miehen, joka on luonnostaan sitä mitä etsin.

Pikkuasiat ovat sivuseikkoja, mutta minulle tärkeistä piirteistä en voi joustaa... Eli arvomaailma ja elämänkatsomus ovat tärkeät tekijät samoin kuin tietyt fyysiset elementit. Sen sijaan on yhdentekevää, miten hän hammastahnatuubiaan puristaa tai imuroi. Kaikki sellainen on triviaalia.

kommentti enemmän otsikkoon kuin itse kysymykseen.. nimittäin ainakin minulle ihanteilla ja todellisuudella on aina ollut eroa. voin teoriassa tehdä pitkän listan ominaisuuksista joita miehessä arvostan, mutta käytännössä olen aina (ne muutamat kerrat) rakastunut miehiin joiden piirteet eivät mahdu mihinkään listaan.

olen tätä pohdiskellut koska jälleen minulla on meneillään sellainen lähes mahdoton suhdeviritys. voin ihailla tietyn ulkonäön, kävelytyylin, ammatin jne omaavaa miestä mutta kun olen ollut rakkaussuhteessa millään näistä seikoilla ei ole ollut merkitystä.

olen myös huomannut että minut ovat saaneet rakastumaan miehet joissa on muutama yhteinen piirre. mutta myös tilanne vaikuttaa. minun on täytynyt olla siihen henkisesti valmis mutta valmistautumaton (joka on näkynyt käytännössä niin että olen tuntenut oloni täysin tyytyväiseksi juuri niinkuin olen, en ole tiennyt laipaavani mitään!): minulla ei ole ollut mitään ennakkoasennetta tai odotusta ja tämän vuoksi mies on ikäänkuin päässyt yllättämään minut. olen rakastunut miehiin jotka ovat päässeet ravistelemaan minun asenteitani tavalla tai toisella (yleensä heidän arvomaailmansa tai elämäntyylinsä ovat olleet huomattavasti omastani poikkeavia). ja joka kerta pohdinnan tulos on ollut se, että minä hyväksyn miehen erilaisine tapoineen ja elämänpiireineen koska hän on hän. minun ei enää tarvitse muuttaa omia tapojani, suhteessa voi silti olla niin että molemmat säilyttävät omat arvonsa ja tapansa.