Tein väärin- petin miestäni tekstiviestein ja puhelimessa toisen miehen kanssa. Tätä ehti jatkua n. kaksi viikkoa, kunnes jäin kiinni. Sen jälkeen sain armottoman selkäsaunan sanan vars. merkityksessä. Tästä kulunut aikaa jo vuosia, eikä ole sen jälkeen meidän perheessä tarvinnut pettää tahi palauttaa järjestystä kovin keinoin. Tämä toimi meillä, ja muut ratkaisee asian niinkuin parhaaksi kokee..
PISTE. uskottomuudelle!!
Elisa
61418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukas ne uskottomat miehet pieksii?
Nimenomaan tämä oli elävä esimerkki meidän perheestä minun ollessani pettäjä. Toivottavasti niille uskottomille miehillekin löytyy jokin? ratkaisumalli..
Petät miestäsi tekstiviestein ja / tai puhelimitse? Olet vaarallisilla vesillä jos alistut siihen, että yhteydenpitosi ulkomaailmaan on luvatonta?
Pikku hiljaa avioliittomme varrella mun ystävät kaikkosivat kaikki, koska mieheni ei pitänyt heistä, oli mustasukkainen puheluille, tapaamisille, meille ei saanut tulla kylään yms.
nyt meillä ei sitten käykään kukaan ja ketään ei uskalla pyytääkään, kun talon isäntä ei tykkää, mutta nyt alkaa tulla mun mitta täyteen = kapinamieli ja ymmärtäminen, ettei tämä ole oikein, mutta mustasukkaisuus voi olla tosi sairasta, mutta uskaltaapa piestä kerran, sillon minä lähden ja varmasti!
Minun kokemuksen mukaan naista lyövät miehet on itse uskottomia.
Onko miehesi jo jäänyt kiinni siitä?
Seuraa vähän, millaisia yhteyksiä sillä on.
Voit ikävästi yllättyä.
Aikaisempiin viesteihin haluaisin kommentoida sen verran, että ei yhteyteni ulkomaailmaan ole mihinkään katkennut, tai että meillä ei saisi käydä kylässä kukaan muuten "ukko pieksää". Ei. Ei tosiaankaan näin. On varmasti ihan oikein, jos olen selkeästi PETTÄNYT- loukannut rakastamani ihmisen tunteita, niin en ole kyseiseen ihmiseen/muihin ns. Luvattomiin miehiin yhteydessä. Minulla on edelleen tuonkin tapahtuman jälkeen muutama mieskin Ystävänä, ja vain ystävänä, ja mieheni hyväksyy sen täysin. Vaikka väkivalta ei koskaan ole ratkaisu, mutta meillä se toimi kerrallisena opetuksena minulle. Rauha on sen jälkeen vallinnut perheessämme, emmekä ole joutuneet kuukausia,vuosia kestäneeseen arvoitteluun kuka pettää ja missä, vaan luottamus on molemminpuolista. Se, että joku epäilee pettääkö sitten oma mieheni, kun kerran kävi käsiksi?? Mielestäni sen pohtiminen olisi sama kuin eläisi kuolleen kanssa. Ei tässä elämässä mistään voi olla varma, eikä toista omistaaa, mutta turhaa sitä etukäteen miettimään. Tämä on tosiaan niin henkilökohtaista,enkä lähde neuvomaan miten muiden tulisi menetellä vastaavassa tilanteessa. Kiitän kuitenkin näkökulmista!