Maailman lopun teorioista

Jos loppu olisi lähellä, niin tahtoisiko saatana, kaiken valheen ja juonittelun mestari, että ihmiset olisivat valmiita?

Heikkouskoiset hän murtaa ja uskovia hän taas piinaa ja jo uskovatkin hän koettaa palauttaa jumalattomuuteensa.

Eli maailmanloppua on odoteltu jo iät ja ajat, ainakin jo 3000 vuotta. Paljon ennenkuin Jeesus mainitsi asiasta. Eli ei sekään ollut Jeesuksen keksimä juttu.

Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että ei maailmanloppua tule, vaikka sitä kuinka lujasti odotetaan. Turhia odottajia olivat esim. Jeesuksen opetuslapset, Paavali ja näköjään Lutherkin. Ja sarja jatkuu!

Raamatun Johannesksen Ilmestys-kirjasta pitäisi keskustella enemmän, koska se on kertakaikkiaan sekopäinen kertomus.

Johannes oli varmaan syönyt sieniä.

Maailman loppua on todella odoteltu tuhansia vuosia. Muistan itsekin lapsuuden ajalta näitä samoja pelotteluja kuin nykyäänkin – jopa samoin perusteluin.

”Lopun ajan tarinat näyttävät jokseenkin yhtä vanhoilta kuin kirjoitustaitokin”

”Maailmanlopun ennustukset tai lupaukset ovat tunnetusti ruokkineet monenlaisia ääri-ilmiöitä. Jää kuitenkin miettimään, kytketäänkö varma uskonnollinen vakaumus liiankin helposti jonkinlaiseen sokaistumiseen tai jopa totalitarismin kaltaisiin ilmiöihin.”

Ihminen niin kiivaasti haluaisi tietää tulevaisuuden. Tavalla tai toisella. Jokainen uskoo pelastuvansa niiltä kauheuksilta, joita povataan – Raamatunkin avulla.

”Olennaista ei kuitenkaan ole passiivinen odottelu, vaan aktiivinen toivominen ja sen mukaan eläminen. Ruokasen mukaan aito kristitty elää alati maailmanlopun toivossa, "rakkauden, ilon, rauhan ja oikeuden" valtakuntaa kaivaten. Se puolestaan velvoittaa kantamaan vastuuta tämänhetkisestä maailmasta. ”

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Maailmanlopun synty ja kukoistus/HS19991230SI1KU02ebr

Toisaalta me haluisimme elää rauhassa, ilossa ja rakkaudessa. Meillä on kaikki edellytykset niin tehdä, mutta joku haraa vastaan ettemme halua toteuttaa niitäkään malleja, jotka edes auttavasti toimisivat.

Mutta, tuo maailmanlopun toivossa eläminen! Herättää kahtalaisia tunteita. Kyllä, olisi hyvä jos tämä hullunmylly pysähtyisi jotenkin. Hitaasti mutta varmasti teemme maapallosta elinkelvotonta. Mutta voimmeko iloita kaikesta siitä kärsimyksestä ja hädästä, mitä me joudumme kokemaan? Nyt kun taitaa kuulua jopa vahingoniloa jostain suunnista. Samalla lykätä vain vauhtia että tuo loppu tulisi ”nopeammin”.

Mutta mikä on sitten se loppu? Ainakin olen ymmärtänyt että näitä loppuja on useanlaisia. On sellaisia, joissa vain ihmiset tapetaan mutta materiaalit jäävät. On niitä, joissa kaikki tuhoutuu, mutta vain tietyissä osissa maapalloa. Yllättäen moni kuvittelee sen oman maapläntin jäävän ja naapurin tuhoutuvat (kateutta?). Sitten on sellaisia, joissa todella koko maapallo tuhoutuu.

Kun miettii tähtiä ja sitä, mitä kummallisuuksia tuo avaruus sisältääkään, olen kallistumassa tuohon viimeiseen vaihtoehtoon. Ei riitä että maa planeetta katoaa vaan koko aurinkokuntamme katoaa – kenties mustaan aukkoon?

Sitä ennen aivan varmasti tapahtuu ja kaikenlaista. Ei mikään voi perustua jatkuvan kasvun ideologialle, se jos mikä on luonnotonta. Luonnon katastrofit ovat oikeastaan katastrofeja ihmisille ja ihmisen omaisuudelle. Ihmisiä on yksikertaisesti aivan liikaa. Ihmiset ovat vallanneet nekin paikat, jotka ovat asumiskelvottomia – teknologian avulla. Ihmistä koskee ihan sama ilmiö kuin eläimiä, kannan tulee romahtaa kun se saavuttaa huippunsa. Se vain ei ehkä menekään niin kuin haluaisimme?