"Mullahan on virka"

ja virkaa voi pitää roikkumassa ties kuinka kauan kun itse on opiskelemassa taikka mitä nyt sattuukin olemaan tekemässä tämä virkamies/nainen. Todella outoa politiikkaa nykyaikana jolloin maailma on oleellisesti muuttunut joka paikassa ja alalla. Pois tuollaiset säännöt myöskin Viran omistavilta, samaa käytäntöä pitäisi siellä missä virkoja on noudattaa kuin muillakin aloilla. Kaupunkien ja kuntien virat tavallisisksi työpaikoiksi ja heti.

Kun nykyäänhän on kai pyrkimys päästä pois virka-nimikkeestä - ainakin alimmilla byrokratian oksilla. Ylempiin ei tietenkään kosketa, siellä ehkä saattaa päteä nuo mainitsemasi irtisanomisperusteet. Muualla alkaa olla vain toimia, ja toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Itse olen kyllä niin kyrpiintynyt koko kunnan (tosin sinä puhut valtion) työsuhteisiin, että näen punaista, kun ajattelenkin niitä. Kaiken maailman vetkuilua joka suhteessa, pahinta on tietenkin se, että ihmistä ei arvosteta työntekijänä vaan sen mukaan, kehen hän on solminut suhteet! "Tule apuun Anja" - heh. Kunta on ainakin minun mielestäni työpaikka, jossa aikansa ihmistä käytetään hyväksi, ja sitten jollain ihmeen venkuiluperusteella heitetään pellolle eikä muuta kuin sylkäistään perään.

Joo ei voida irtisanoa. Mutta eikös jossain yhteydessä tietyn henkilön virka lopetettiin, ja silloin ko. virkamieheltä loppuivat työt. Tuolla tavalla voidaan "irtisanoa", mutta silloin ei samaa virkaa voida tietenkään perustaa vähän ajan kuluttua uudelleen (toista henkilöä varten). Viran lopettamisen yhteydessä ei nähdäkseni työnantajalla ole uudelleensijoittamisvelvoitetta.


* Taitaa olla virkamiehistä 50% prosenttia sellaista porukkaa, että heitä ei kukaan suostuisi työllistämään, mikäli he kortistoon ilmaantuisivat ...

Ah, kuinka sattuikin tämä aloitus osumaan sopivaan kohtaan. Kirjoitin nimittäin sunnuntai-iltana eräälle toiselle palstalle tunnelmiani:

Reilu 20 vuotta sitten minäkin valmistauduin huolella yliopiston pääsykokeisiin ja sainkin opiskelupaikan. Intoa täynnä luin viisaita ajatuksia sosiaalipolitiikasta,hyvinvointiyhteiskunnasta ja tasa-arvosta. Valmistuin aikanani ja hankkiuduin koulutustani vastaaviin töihin sosiaaliin. Eipä kälysempää akateemista koiranhommaa olekaan. Palkat suhteessa työn raskauteen ja vastuuseen ja koulutustasoon ovat aivan alimitoitetut eikä rahaa ole senpuoleen asiakkaillekaan. Minä jaan niukkuutta. Ja tässä vuosien mittaan niitä resursseja on vain vähemmän ja vähemmän. Tietystikään niin ei sanota, vaan käytetään sanoja "tarkistetaan" sekä "tehostetaan" ynnämuita poliittisesti neutraaleja sanoja.
Asiakkailta ei naturlement kiitosta ikinä tule, jokainenhan on sen oman kurjuutensa tai senhetkisen kriisin keskellä eikä siinä muuhun juuri voimia riitä. Kaikilla ei kyllä riitä kapasiteettikaan ja monen elämänhallinta on täysin kadoksissa. 90-luvun laman jälkiä tässä korjaillaan, ei edes hoideta, vaan pelkästään autetaan kuin hölmöläinen jatkaa peittoa: ottaa toisesta päästä ja jatkaa toista päätä...
Työpätkäni ovat sijaisuuksia ja ketjuttamista, vakituista virkaa ei saa kuin suhteilla ja sillä, että on opiskeluaikana älynnyt kuulua johonkin sopivan puolueen nuorisoliittoon. Koko ajan kilpailen itsenikaltaisten ja (huh) minua nuorempien kanssa tulevista paikoista. Koko ajan pitää olla skarppina ja kaikille mieliksi. Esimiehenä on henkilö, joka sai vakituisen viran ei-pätkääkään-ammattitaitoon liittyen ja joka ei suoraan sanottuna tiedä töistään mitään. Eipä silti, ei se mitään teekään, palaveria tyrkkää esim. joka perjantaina jonnekin kaupungille eikä sitä sittemmin ennen maanantaita talossa näykään.
Luulin aikoinani pääseväni tekemään suurtakin hyvää ja oiekudenmukaisuutta työssäni. Ajattelin kaikenlaista hyvää ja kaunista. Sitä ei ole: politiikka, toimistopolitiikka, juoruilu ja keskiluokkainen tumputtaminen ovat työkulttuuria.Ne, joilla on vakituinen virka ihmeellisesti langennut (ei yleensäkään pätevimmälle) kuljeskelevat työajan ja -elämänsä läpi rauhassa ja tyvenissä vesissä. Virka kun on hankittuna ei tosiaankaan tarvitse enää ponnistella. Mitenkään. Asiakkaiden elämä kaaosta ja kauhun tasapainoa.
Tätä kestän siten, että liki joka perjantai vetäisen enemmän tai vähemmän (harvemmin jälkimmäistä..) kunnon kännit kotona ja kyllä, hinnanlaskun jälkeen olen ostanut sen viinin lisäksi kossupullon. Että Stakesille tiedoksi tämäkin.
Krapula on yleensä kamala lauantaina, mutta vittuuttani kärvistelen senkin, enkä loivenna lauantaina. Sunnuntaina päivän verran normaalia elämää ja harrastukisia ja kas, sitten onkin jo ilta ja huomenna taas työviikko alkaa. Että tässäpä näitä mietteitä, näin uuden viikon alussa. "Hyvää yötä" sanoi mummo, kun toinenkin silmä puhkes...

Kyse ei niinkään ole kateudesta viranhoitajaa kohtaan. Puhuisin mieluusti jonkilaisesta inhosta.

Virheet virassa taitanevat olla pikemmin niitä viranhoitajia varten joista halutaan syystä taikka toisesta eroon. Erottamishalu onkin siis työporukan sisäinen asia, ei työtehtävään liittyvä asia.
Virkamiestä suojellaan jopa lakipykälillä viranomaisen laintulkinnanvapaudella. Tämä tarkoittaaneekin sitä, että on virhe tehdä hyvin työ.

Käytännössähän virkamies voi olla hullu kuin pullosta tullut taikka fyysisestikkin täysin työkyvyttömässä kunnossa, mutta mikään ei siis riittäne erottamiseen. Sairaus on eduksi virkamiehelle työssään.

Inho virkamiestä kohtaan johtuneekin siitä, että virkamies ei juuri koskaan ole tuottava. Virkamies elää toisten työstä, mutta ei itse omalla työllään ole tuottava. Itse en ole ainuttakaan kertaa tavannut täysipäistä virkamiestä. Virkaan pääsyn ehto nähtävästi onkin, että pään pitää täyttyä pissalla ja virkamiehen pitää olla ikäänkuin Homer Simpson = tuhoaa kaiken johonka koskee.

Tänäpäivänä virkamies on kateellinen duunarille vaikka tämäkin olisi saanut työnsä hakemalla julkisesti vapaaksi ilmoitettua työtä. Omalla kokemusella poliisin suusta kuultuna " te herrastelette kun puhutte asiaa ja herrastelu on kiellettyä ".

Ja pikku firmoille, ei millekään isoille.
Tällöin voisi valtio valvoa niitä. Itseään se ei kuitenkaan valvo.