Ongelmani on seuraavanlainen: kun tapailen miestä, stressaan aivan järkyttävän paljon. Tykkääkö se nyt? miksi se teki noin, ei varmaan tykkääkään? Miksei se vastaa viestiin heti? mitäköhän se tällä hetkellä tekee? haluaisikohan hän sittenkin jonkun toisen? En osaa ollenkaan relata ja vain nauttia siitä, mitä saan. Kaikki on hyvin vain, kun näemme tai kun saan häneltä kivan viestin. Loppu onkin sitten ihan kauheaa stressaamista ja pelkäämistä.
Tiedän itsekin että tämä on sairasta, koska se tuntuu pahalta. Edelliset pettymykset ovat ilmeisesti tällaiseen johtaneet. Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Pelästytän miehen varmasti pois viereltäni, jos hän huomaa, että pelkään koko ajan hullunlailla hänen menettämistään, vaikkei syytä olisikaan...
Todella rankkaa tällainen, nytkin pitäisi olla todella iloisella mielellä ihanasta ihmisestä, mutta sen sijaan mietin, mitä hän tänään illalla tekee ja miksei vastaa viestiin samantien.
Tiedän itsekin että tämä on sairasta, koska se tuntuu pahalta. Edelliset pettymykset ovat ilmeisesti tällaiseen johtaneet. Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Pelästytän miehen varmasti pois viereltäni, jos hän huomaa, että pelkään koko ajan hullunlailla hänen menettämistään, vaikkei syytä olisikaan...
Todella rankkaa tällainen, nytkin pitäisi olla todella iloisella mielellä ihanasta ihmisestä, mutta sen sijaan mietin, mitä hän tänään illalla tekee ja miksei vastaa viestiin samantien.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuule, me kaikki ollaan koettu sama. Joten ei hätiä! Odota vain kärsivällisesti.. kuten sanottu, hiljaa hyvä tulee ;)
Kuulostaa todella tutulta. Kun on saanut tarpeeksi monta kertaa pettyä niin on vaikea luottaa että joku voisi minusta tykätä oikeasti : / Tapailin juuri 3kk kivaa miestä ja alussa näytti lupaavalta,sitten hänestä tuli vähän etäinen ja lopulta hän lemppasi minut. Oli nyt kuudes kerta kun minulle tehdään näin.. seuraavan kanssa olen varmaan vieläkin epäluuloisempi kuin ennen :(.
Aivan sama juttu minulla (mies 40v). Naisen kanssa noin 6 viikkon tapailu. Tapaamiset kerran tai pari (harvoin) viikossa. Elän koko ajan pelossa, ettei ole kiinnostunut minusta varsinkin kun tuntuu että suhde ei etenee mihinkään suuntaan... Että semmoista
Mulla on aina noin. Se on niin persiistä et melkeen mielummin on yksin kun elää siinä ajoittaisessa tuskassa tapaamisten välissä. Ihan kauheeta että pitäisi feikkaa jotain vaikeesti tavoiteltavaa ja pelata jotain peliä että pääsisi parisuhteeseen. Ei minusta taida olla enää kenellekään naiseksi.
joko saa pitää? joko saa pitää kädestä?
Jep, ei oo helppoa näin miehenkään näkökulmasta että "pitää" esittää ei-niin-paljon-kiinnostunutta. Ei saa olla liian innokas mutta kuitenkin vähän. Eikä varsinkaan saa sanoa heti ekalla tapaamisella että on ihastunut, koska sehän olisi liian helppoa.
Nytkin olen ihastunut yhteen kivaan tyttöön mutten uskalla kertoa suoraan, koska pelkään että hän pitää minua liian innokkaana (=säälittävää?) ja karkaa pois :(
Niin ja tosiaan itsekin stressaan koko ajan että mitähän se nyt ajattelee ja onko kaikki hyvin. Järki sanoo, että kaikki on hyvin, mutta typerät ajatukset vain puskevat läpi.
Mä luulen, että ehkä kannattaisi vaan olla oma itsensä. Ei ny ihan sekopäänä tukahduta toista mutta...ei nyt lähde esittämään mitään jääprinsessaa tai prinssiäkään. Esittää ettei muka tykkää. Ihastuminen herättää ihastumista, kiinnostuminen kiinnostusta. Mut jos ei, niin eihän sen sitten edes pitänyt mennä niin.
Mä olen kokenut kanssa yhtä sun toista ja noi fiilikset on mulle NIIN tuttuja!
...mutta kun sä tapaat sen ihmisen kenen kanssa asiat voi mennä tosi kivasti, niin ei sua pitäisi sen ihmisen kanssa noin paljon huolettaa. Se ihminen kyllä antaa sulle feedbackia sillä tapaa että pelottaa enää ihan vähän vaan :)
...mieti se sillai niiku mä yritän, että mitä sulla on toisaalta hävittävää. Sydämen päältä on jo ajettu ja peruutettu niin helvetin pahasti että ei se enää voi ottaa jos ei annakkaan. Ja jos antaakin, niin voit jopa herää eloon ja eheytyä joskus haavoistasi. Ehkä se on kuitenkin yrittämisen arvoista... ? En tiiä :)
"Mä luulen, että ehkä kannattaisi vaan olla oma itsensä"
Minä yritin vuosikausia olla sellainen kuin luulin naisten haluava. Ei onnistunut. Ei minusta saa sujuvaa naistenmiestä ja peluria tekemälläkään. Lopulta tuli vastaan se nainen joka sai minut heti rentoutumaan ja olemaan oma itseni. Ja siinähän se sitten olikin eikä ole loppunut vieläkään...
varmista että sulla on muutaki tekemistä ku murehtia... harrastukset, kaverit sun muut auttaa siihen ettei kokoajan tarvii miettiä mitä se toinen oikee tekee tai ajattelee.