Mitä tehdä, kun ei vaan yksinkertaisesti voi olla kotona enää? Olen 18 vuotias tyttö, vanhempani ovat eronneet ja asun nyt siis yhdessä äitini ja sisarusteni kanssa. Isäni on narsisti ja äidilläkin ilmeisesti pahasti päässä vikaa.
Elikkä: kun vanhempani olivat vielä yhdessä, äitini puhui aina siitä kuinka asiat muuttuisivat ja kaikki olisi hyvin kun hän ja isäni eroaisivat. Kun tämä sitten tapahtui, kaikki oli hyvin noin muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen elämä kotona on ollut taas yhtä helvettiä. Äitini ja sisarukseni (jopa 4 vuotias pikkuveljeni) haukkuvat jatkuvasti. Äiti sanoo joka päivä toivovansa, että muutan pois, sillä pilaan heidän elämänsä. Ja haukkuja satelee joka suunnasta - kokoajan. Olen läski (jota en todellakaan ole), mätä ihminen, joka sairastuttaa kaikki ympärillään. Hänestä en myöskään kuulu perheeseen, en ole koskaan kuulunutkaan. Olen miettinyt pääni puhki keksiäkseni syyn ansaitakseni tälläisen kohtelun.
Minun pitäisi maksaa kaikki; ruoat, vessapaperi, vuokraakin kuulemma kohta pitää alkaa maksaa. Ymmärrän, että jos haluan jotain "ylimääräistä", maksan sen itse. Olenhan täysi-ikäinen. Eikä minulla olisi ongelmaa maksaa esimerkiksi omia ruokiani, mutta kun joudun kuitenkin elämään heidän sääntöjensä mukaan, niin en ymmärrä mikä järki tässä on? Ja monesti on käynyt niin, että kun ostan ruokaa, muut syövät suurimman osan niistä.
Nyt kuitenkin päätin, etten aijo jäädä tänne enää. En kuitenkaan tiedä miten toimia, äidiltäni olen muutaman kerran yrittänyt kysellä neuvoja, esimerkiksi mistä voisin hakea erilaisia tukia yms. kun en kuitenkaan käy töissä, mutta hän on vain kylmästi vastannut, että saan ottaa asioista ihan itse selvää.
Niin siis tiivistettynä; haluan muuttaa pois kotoa, olen työkyvytön vakavan masennuksen takia (tästä on todistus) enkä siis myöskään pysty opiskelemaan. Olen kuullut, että joissain tapauksissa sossu maksaa vuokran. Mihin muihin tukiin minulla on mahdollisuus ja mistä niitä haen yms? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!
Elikkä: kun vanhempani olivat vielä yhdessä, äitini puhui aina siitä kuinka asiat muuttuisivat ja kaikki olisi hyvin kun hän ja isäni eroaisivat. Kun tämä sitten tapahtui, kaikki oli hyvin noin muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen elämä kotona on ollut taas yhtä helvettiä. Äitini ja sisarukseni (jopa 4 vuotias pikkuveljeni) haukkuvat jatkuvasti. Äiti sanoo joka päivä toivovansa, että muutan pois, sillä pilaan heidän elämänsä. Ja haukkuja satelee joka suunnasta - kokoajan. Olen läski (jota en todellakaan ole), mätä ihminen, joka sairastuttaa kaikki ympärillään. Hänestä en myöskään kuulu perheeseen, en ole koskaan kuulunutkaan. Olen miettinyt pääni puhki keksiäkseni syyn ansaitakseni tälläisen kohtelun.
Minun pitäisi maksaa kaikki; ruoat, vessapaperi, vuokraakin kuulemma kohta pitää alkaa maksaa. Ymmärrän, että jos haluan jotain "ylimääräistä", maksan sen itse. Olenhan täysi-ikäinen. Eikä minulla olisi ongelmaa maksaa esimerkiksi omia ruokiani, mutta kun joudun kuitenkin elämään heidän sääntöjensä mukaan, niin en ymmärrä mikä järki tässä on? Ja monesti on käynyt niin, että kun ostan ruokaa, muut syövät suurimman osan niistä.
Nyt kuitenkin päätin, etten aijo jäädä tänne enää. En kuitenkaan tiedä miten toimia, äidiltäni olen muutaman kerran yrittänyt kysellä neuvoja, esimerkiksi mistä voisin hakea erilaisia tukia yms. kun en kuitenkaan käy töissä, mutta hän on vain kylmästi vastannut, että saan ottaa asioista ihan itse selvää.
Niin siis tiivistettynä; haluan muuttaa pois kotoa, olen työkyvytön vakavan masennuksen takia (tästä on todistus) enkä siis myöskään pysty opiskelemaan. Olen kuullut, että joissain tapauksissa sossu maksaa vuokran. Mihin muihin tukiin minulla on mahdollisuus ja mistä niitä haen yms? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voihan vätys. Unohda tuo yhteiskunnan elätiksi rupeaminen, vanhempiesi elättinä oltuasi. Ikävää, ettei välisi ole paremmat vanhempiisi, ja tietysti sinussa ei ole mitään syytä, toisissa vain. Niinhän se aina on. Ota nyt kuitenkin itseäsi niskasta ja päätä, minne haluat opiskelemaan. Älä ajaudu esimerkiksi raskaaksi ja sitä kautta yhteiskunnan loiseksi, niinkuin monet nuoret naikkoset tekevät. Jokaisella on omat traumansa lapsuudesta. Et ole ainut. Oli se sinun syysi tai mudien. Aikuistu. Itsenäisty.
En tiedä Suomen nykyoloista, koska en siellä asu, mutta kai paikkakunnallasi joku sosiaalitoimisto on, josta saat neuvoja, miten edetä. Soita sinne ihan itse. Joudut opettelemaan ottamaan yhteyttä kaikenlaisiin viranomaisiin ja työnantajiin ja kouluihin jms, kuten kaikki muutkin aikuiset ihmiset tekevät. Aikuistuminen on vaikeaa ja pelottavaa, mutta toisaalta ihanan vapauttavaa. Sinusta riippuu, millaiseksi teet elämäsi. Elämä on tee-se-itse -juttu, ei äidin tekemä eikä isän, eikä yhteiskunnan valmiiksi laatima.
Yhdyn täysin edeelisen kirjoittajan mielipiteeseen.
Elämä suurimmalla osalla ihmisiä EI ole ruusuilla tanssimista. Mutta eteenpäin on mentävä, sinunkin. Masennus on hyvin vaikeaa mutta sitä ei suinkaan auta paikoillaan oleminen. Oikein hyvä apu on tyo! Oli se mitä tahaansa, toimistojen siivousta, lattioiden pesua, kaupassa apurina tomimista jne. Noihin ei tarvita yliopistotodistusta joten ylos, ulos ja toihin.
Sinulla on hyvää aikaa miettiä mihin kouluun tai oppilaitokseen haet ensi syksynä.
Voit ja sinun kuuluisikin olla mainostamatta tuota masennustodistusta, se ei välttämättä tarjoa sinulle tyopaikkoja tai oppimahdollisuuksia.
Olen myoskin aivan varma että kun pääset omillesi, loydät oman asunnon - se voi olla vain yksi pieni huone pois äitisi ja perheesi luota- ja minkä tahaansa tyopaikan, masennuksesi alkaa häipymään.
Sinä pystyt elämään hyvin pienellä budjetilla, siivojan palkalla tulet aivan hyvin toimeen.
Heti kun uudet kurssit missätahaansa alkavat, mene niille! Opi uutta ja kehitä itseäsi sen sijaan että tuoijotat omaan napaasi ja yrität kerjätä yhteiskunnalta kaikkea valmiiksi ilmaiseksi ja valmiiksi. Tuo jos mikään on omiaan viemään sinua vielä alemmas.
Sinä olet nuori. Pystyt kyllä menemään eteenpäin omillasi!
Hienoa, että haluat itsenäistyä ja aloittaa oman elämäsi. Siinä suhteessa olet täysin normaali nuori ja on todella harmi, jos sinut on jo nyt passitettu eläkkeelle. Elämässä on nimittäin paljon mielenkiintoista koettavaa myös työelämänkin puolella, mutta toisaalta eläkeelläkin saa tiettyyn summaan asti ansaita. Siitä saat selvän soittamalla verottajan neuvontapuhelimeen vero.fi ja etsi sieltä yhteystiedot neuvontapuhelimeen.
Muut tuet joudut kysymään sosiaalihuollosta ja Kelasta. Sinun kannattaa mennä ihan paikan päälle jonottamaan (ota vuoronumerolappu) ja kirjoita muistiin, mitä he neuvovat sinua todisteita heille hankkimaan. Kerro tilanteesi , mikä se on eli et voi asuaa enää kotona ja joudut etsimään oman asunnon.
Sinun tapauksessa kunnalta ja kaupungilta kannattaa jonottaa asuntoja. Yksityiset vuokranantajat vaativat yleensä takuuvuokran, joka voi pienessä yksiössä olla esim. kahden kuukauden vuokra ja pyöriä 800- 1200 e välillä.
Kunnan tai kaupungin asunnoista löydät tietoa oman kotipaikkasi sivuilta. Kannattaa soittaa ja pyytää neuvoja ennen kuin täytät hakemuksen.
Varaudu paperisotaan ja tallenna kaikki ne hyvin johonkin kansioon, josta löydät ne tarvittaessa.Kirjoita aina muistiin kenen nimisen ihmisen kanssa asioita, kysy nimi jos et saa selvää siitä, koska se auttaa joutuessasi asioimaan samassa toimistossa uudelleen ja voit sanoa, että 1.10 juttelin toimistosihteeri Virtasen kanssa ja hän neuvoi tekemään näin. Selviät siten selittämästä enempää, koska viranomaisilla on vähän ikävä tapa pallotella asiaa toiselta toiselle pääsemättä asian kanssa perille asti.
Tarvitset aimo annon kärsivällisyyttä ja niin kuin äitisi sanoi joudut todellakin selvittämään kaiken itse. Se vain menee niin, jos jotakin asiaa elämässä haluaa. TÄysi-ikäisenä vastaat nyt itsestäsi ja tekemisistäsi.
Eikä kannata niin hirveästi ottaa itseesi perheriitojanne. Kuuluu asiaan riidellä, koska muutenhan sinä et lähtisi ja oppisi itsenäistymään. Luonto on sen niin tarkoittanut ja noudatat vain ikiaikaista lakia, että nyt on aika lähteä lentoon omasta pesästä. Toki äitisi voi huonosti avioeron takia, mutta hän hoitelee vointinsa toivon mukaan omalla tahollaan tasapainoon ja sinun hommasi on hoitaa sinun hommasi. Onnea matkaan!