Eikö ole ihmeellistä, että jotkut ihmisetasuu vielä savimajoissa

Savimaja saattaa olla paras mahdollinen asumus jossain päin maailmaa.

Jotkut asuvat maan alle hiekkaan tai korkealle kallioon kaivetuissa kodeissaan tyytyväisinä ja ilmaston huomioon ottaen paljon paremmissa olosuhteissa kuin kaupungin kerrostaloissa asuvat. Iglukin kuulostaa mielenkiintoiselta asumispaikalta - vain muutamiksi öiksi.

Ns. raju kehitys ei todellakaan takaa sitä, että kehitys olisi mennyt parempaan suuntaan. Usein nimenomaan päinvastoin.

Mut kun maailma on niin kehittynyt, niin saisihan se nytt näille savimajoissa asuvillekin rakentaa vilpoisat puiset talot saniteettitiloineen. Kaipa se kuitenki rahasta on kiinni et sellaisissa asutaaan.

Savimaja on siellä parempi asumus kuin puutalo.
Tarpeeksi paksu seinä, kalkittuna valkoiseksi, pitää parhaiten liian kuuman ulkopuolella.
Monesti tuolla arabimaissa näkee valkoisia taloja. joissa katossa on kupu, sinne kohoaa liian kuuma ilma.
Siellä on katolla metallinen pönttö, jossa vesi lämpenee, suihkua varten.
Lisäksi katolla on puiden suojaama terassi, jossa illalla perhe viettää aikaansa.
Asumukset on mietitty huolella, tuhansien vuosien aikana.
Ne ovat tarkoituksenmukaisia.

Meillä taas asutaan hometaloissa:(( Muutamat, etten liioittelisi.
Mihin on vanhanaikainen rakentamistaito kadonnut? Kaikki on niin suoraviivaista ja väritöntäkin.
Alvar Aaltoa jotkut ihailevat, mutta minä en heihin kuulu.

Ne savimajat pitävät liian lämmön päivisin pois ja yö taas ei kylmene liikaa. Etelän yöt on yllättävän viileitä.

elementtitalot on mukavia syksyllä kun on vilpoisaa ja seinät kylmänä, jännetupentulehduskin paranee ihan nukkuessa

Hieno hommeli!

Niin kauan, kuin jossakin asutaan savimajoissa ja syödään ruohoa, mulla menee hyvin.

Sittenkun savimajojen paikalle tehdään kertakäyttöiset kerrostalota ja niihin laitetaan vipuhanat ja saunat, mulla alkaa menemään kehnosti.

Maapallolla jotain 4 miljardia ihmistä liikaa jo nyt.

=DW=

Minusta tämä meidän länsimainen talossa asumisen pakko on oikea luovuuden ja kekseliäisyyden hauta! Olisi ihana asustaa todella vaatimattomasti mutta kuitenkin riittävästi elämiseen varustautuneena, kaikkea vain sen verran kuin juuri tarvitsee.Nuorempana haaveilin asunnokseni semmoista viikinkitaloa, jossakin päin niitä konstruoitiinkin, samaten ikivanha turpasrakentaminen kiinnosti minua mutta sitten sain puolisoksi mielikuvituksettoman ihmisen jolle lasitettuparveke oli tärkeämpi kuin aamutuulen antama päänsilitys. No sinne minä hänet sitten jätin katselemaan vetisiä parvekelaseja mutta enää en saisi turpasmökkiä itse pystytetyksi.