Näköjään vääjäämättä elämänhalu alkaa hiipua, kun 50v tulee täyteen.
Parisuhde on kulahtanut ja kummallakaan ei ole intoa tehdä mitään yhdessä.
Lapset ovat lähteneet kotoa ja koirakin kuoli vanhuuteen ja huoneet kumajaa tyhjyyttään..
Ainoa, mikä on hyvin, on terveys tällähetkellä. Aloitin säännöllisen kuntoilun jo yli 5 vuotta sitten ja se onkin se ainut asia, mikä vielä kiinnostaa.
Kroppa on kunnossa ja työpaikka olemassa, mutta masennus meinaa saada otteen.
Aamulla herätessä musta pilvi leijuu yllä ja illalla nukkumaan mennessä tympäisee jo edeltäkäsin aamuinen nousu.
Tässäkö tämä elämä nyt sitten oli?
Mitä enään voi tehdä, kun aina vaan masentaa...
Parisuhde on kulahtanut ja kummallakaan ei ole intoa tehdä mitään yhdessä.
Lapset ovat lähteneet kotoa ja koirakin kuoli vanhuuteen ja huoneet kumajaa tyhjyyttään..
Ainoa, mikä on hyvin, on terveys tällähetkellä. Aloitin säännöllisen kuntoilun jo yli 5 vuotta sitten ja se onkin se ainut asia, mikä vielä kiinnostaa.
Kroppa on kunnossa ja työpaikka olemassa, mutta masennus meinaa saada otteen.
Aamulla herätessä musta pilvi leijuu yllä ja illalla nukkumaan mennessä tympäisee jo edeltäkäsin aamuinen nousu.
Tässäkö tämä elämä nyt sitten oli?
Mitä enään voi tehdä, kun aina vaan masentaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset suhtautuvat niin erilailla eri elämäntilanteisiin. Itsekin alan kohta olla 50 ja niin nautin elämästäni. Parisuhde on vähän niin ja näin, mutta se on vain yksi osa elämää. Lapset ovat lähteneet, mutta käyvät usein kyllä vielä kotona kun ovat opiskelemassa. Miten nautin tästä uudesta vapaudesta tehdä ihan niin kuin itse huvittaa. Voin käydä lenkillä kun ei ole enää huolehtia nuorison kuljetuksia, voin haaveilla matkoista ja toteuttaa niitä, voin suunnitella ystävien tapaamista ja huushollia ei tarvitse kaiken aikaa siivoilla muiden jäljiltä. Tätä se elämä tosiaan on kun riittävän "vanhaksi" elää. En oikeasti tunne olevani vanha, vaan just sopivassa iässä. Toivottavasti sinäkin osaat asennoitua elämääsi uudelleen. Jos kyse on sitten masentumisesta, se vaatii ammattilaisten hoitoa, jos taas on kysymys vain asenteesta, niin siihen voit itse vaikuttaa.
Haasteeton, "valmis" elämä lamauttaa?
Tuskin tuohon mitään yleispätevää "lääkettä" on.
Minulla oli hieman saman tyyppinen tilanne muutettuamme velkarahalla kokoon puurrettuun taloomme.
Penskat olivat vielä esikouluikäisiä joten eteenpäin ajattelemistakin oli mutta muutaman kuukauden ajan ei mikään huvittanut.
Vaimolla oli toinen, flegmaattinen vaihe viimeisenkin tenavan muutettua pois.
En ymmärrä muuten kuin haasteiden puutteena.
Velkojen helpotettua ja tenavien saavuttaessa yläaste- / lukiovaiheen ryhdyin vaihtelemaan työpaikkoja ja -paikkakuntia.
Alkuun omaehtoisesti mutta välillä myös pakon edessä. Se piti miehen pirteänä.
Siihen astinen, 14-vuoden mittainen työpaikka, tehtävien vaihdoista huolimatta, oli alkanut tympimään.
Myös 4-kymppisenä asetettu tavoite: "5-kymppisenä pois palkkatyöstä" oli haasteellinen.
Työnantajien konkurssien vuoksi alkoi toteutumaan vasta 53:na.
Oman tilanteesi analysointi toivottavasti johtaa johonkin toteutettavissa olevaan ratkaisuun!