Hei! Olisin utelias tietämään, juoksevatko muut siksi että se vaikkapa laihduttaa ja pitää hyvässä kunnossa, vai siksi että siitä saa jonkinlaisia huippufiiliksiä. Entä voiko juoksemisen fiilis mennä pilalle ja into laantua jostakin syystä? Milloin juokseminen tuntuu parhaimmalta, mistä se johtuu ja voiko sitä mitenkään ennustaa?
Kertokaa kokemuksianne! :) Itselläni on ollut parin viikon huono jakso takana kun vuorotellen joko selkä kipuilee tai hengitys on raskasta ja kylkeen pistää vaikka tekis mitä. Kävi jo mielessä että jätän koko harrastuksen mutta eilen kävin juoksemassa ja lopultakin koko kroppa puhalsi yhteen hiileen ja piti vaan hymyillä koko matka, oli se vaan niin ihanaa... Parasta taisi olla sen kokemuksen yllätyksellisyys kaikkien vaikeuksien jälkeen. Itse juoksen osittain hyödyn takia, osittain tällaisten fiilisten vuoksi.
Kertokaa kokemuksianne! :) Itselläni on ollut parin viikon huono jakso takana kun vuorotellen joko selkä kipuilee tai hengitys on raskasta ja kylkeen pistää vaikka tekis mitä. Kävi jo mielessä että jätän koko harrastuksen mutta eilen kävin juoksemassa ja lopultakin koko kroppa puhalsi yhteen hiileen ja piti vaan hymyillä koko matka, oli se vaan niin ihanaa... Parasta taisi olla sen kokemuksen yllätyksellisyys kaikkien vaikeuksien jälkeen. Itse juoksen osittain hyödyn takia, osittain tällaisten fiilisten vuoksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun ensikosketus juoksuharrastukseen oli noin 3-4 vuotta sitten kun päätin alkaa laihduttamaan..juoksin lyhyitä 20 minsan lenkkejä ja se tunne että jaksaa juosta niinkin pitkään oli huima :D (nyt naurattaa tuo 20 minsaa.. :)
nyt juoksen 10-15 kilsan lenkkejä, viime kesänä 5 kilsan ja sitä ennen 3 kilsan peruslenkkejä. juoksen puhtaasti siitä syystä että juoksun tuoma fiilis on niin ihana, tuntee itsensä niiiiiin hyväksi! :D
viime aikoina on kuitenkin useasti ollu vaivoja...ei oo ollu kiva juosta, jostain syystä vatsa saattaa yhtäkkiä paisua ja on kipee, en esim pysty vetämään yhtään vatsaa sisään :o joten kuvitteleppa vaan miltä tuntuu juosta vatsa pullottaen :S
jalkavaivoista olen onneksi päässyt vaikka juoksenkin nykyään ensistä pidempiä lenkkejä!
että sellasta... kun juoksu kulkee ja kaikki tuntuu hyvältä...juoksu on IHANAA sitä tunnetta ei mikään voita!
Mä juoksin ennen pelkän hyödyn vuoks. Säästä, kivusta, olosta, kellonajasta välittämättä, pitkää matkaa ja kaikki hyöty irti.
Sitten mä sairastuin nivelreumaan, puol vuotta pakkolepoa, tulehduksia, kipua, liikkumattomuutta. Ja nyt on koittanut aika, jollon saa taas juosta. Eipä huvita. Ei oo enää syytä olla juoksematta ja se on tuntunu pakkopullalta.
Pikkuhiljaa alkaa kuitenkii juoksija sisälläni nostaa päätä, ja jalkoja kutittaa.. Kuukauden oon reilusti juossu nyt, ja fiiliksen takia, se tunne että jaksaa, hyvältä tuntuu, henki kulkee ja jalka nousee. Ei parempaa oo. Enää musta ei tuu kestävyys juoksijaa, sellasta mitä olin, mut musta tulee jotain paljon parempaa. Sellanen ihminen, joka todella nauttii liikunnasta, ja antaa sille arvon, joka sille kuuluu.
Juoksen siksi, koska mielestäni se on ehkä järkevintä ja perustelluinta mitä maailmassa voi tehdä.
- juokseminen edistää terveyttä
- juostessa tulee hyvä olo
- juoksun avulla voi saada itsensä voittamisen kokemuksen
- juostessa olet poissa pahanteosta
- juokseminen ei tuhlaa luontoa, eikä aiheuta haittaa kanssaeläjille
- juokseminen ei maksa mitään
- juoksemalla pääsee lähemmäs itseään
- juoksemalla pääsee lähemmäs luontoa
- juoksemalla pääsee lähemmäs elämän tarkoitusta
- juoksemisesta saa itseluottamusta
- juokseminen tapahtuu keholla, toisin kuin yleensä asiat tässä nyky-yhteiskunnassa, juokseminen on siis ns. oikeaa elämää (vrt. internet)
- juostessa ei tarvitse miettiä mitä tekisi
- juostessa voi kokea tunteita
- juostessa voi kokea erilaisia ruumiillisia olotiloja ja saavuttaa uudenlaisia olemisen tasoja
- juostessa voi tuntea olevansa ainutkertainen ja silti yhtä maailmankaikkeuden kanssa
- juoksuharjoittelun ja (kilpa)juoksun avulla voi kokea kehittyvänsä oikeasti jossain asiassa
- juokseminen saa muutkin asiat tuntumaan edes jossain määrin mielekkäiltä (syy endorfiinin?)
- juokseminen opettaa nöyräksi
- juostessa on vapaa
Juokseminen voi mennä herkästi pieleen jos
- tavoitteet juoksemisen suhteen ovat ulkoisia, eivätkä juoksemiseen itseensä liittyviä, ulkoisia tavoitteita ovat esimerkiksi laihtuminen tai menestys, ne tuovat mukanaan paineita, jolloin juoksemisesta tulee herkemmin pakkopullaa
- syy juoksemiseen on muista ihmisistä kuin itsestä lähtevää
- elämässä ei ole juoksemisen vastapainoksi henkisiä arvoja
- innostuu liikaa, maltti on valttia, itseltään voi juosta jalat alta, jos alkaa käydä jatkuvasti kaksi kertaa päivässä lenkillä työnteon tai opiskelun ohella, eikä ole vielä valmis siihen tai tekee liian tiheään tahtiin kovia juoksuharjoituksia, ainoa lohtu on, ettei juoksemiseen voi menettää mielenkiintoaan lopullisesti, mikäli mielenkiintoa on alunperin ollut olemassa, "burn outista" siis palautuu levolla ja ottamalla etäisyyttä juoksemiseen
- ei malta levätä tarpeeksi muuten, juokseminen on rasittavaa
- odottaa myönteisiä muutoksia liian nopeasti tai jokaiselta lenkiltä jotain ihmeellistä
- juoksee usein väsyneenä, se on pidemmän päälle epämiellyttävää ja tuntuma omaan kehoon katoaa
Juokseminen tuntuu (minusta) parhaimmalta silloin kun
- on hyvässä kunnossa
- ei odota juoksemiselta mitään erityistä
- on kesä ja sataa vettä ja voi juosta kangaspolkuja metsän keskellä
- on juuri juossut kilpaa ja lähtee tekemään loppuverryttelyä
Tärkeintä juoksemisessa on minulle se, että juoksee säännöllisesti läpi elämänsä. Juokseminen on eräänlaista tervettä hulluutta.