Sinkkuelämä pitkän suhteen jälkeen

Takana avioero. Lastani näen liian harvoin. Elämä roikkuu ohuista langoista. Mitä annettavaa minulla olisi parisuhteelle?

Muiden mielipide ei seurustelemattomuudessani paina. Ei sitä sopivaa halua edes kohdata, kun ajatukset ovat vielä edellisessä suhteessa.

Monesti suhde loppuu jo kauan ennenkuin eroa. Monet ovat jopa valmiita uuteen suhteeseen vielä seurustellessaan edellisen kanssa.

riippuu vähän ihmisestä ja kuinka paljon exäsi tarkoitti sulle, luulisin. ja mitä "heti" tarkoittaa sulle? joillekin "heti" on ehkä 3kk vanhan suhteen jälkeen, toisille 3 päivää....
Oon tuore sinkku, 1kk ollut, ja mä en kyllä haluaisi heti aloittaa uutta. haluan nyt olla omillani vähän aikaa. mut kuten sanoin, riippuu varmasti ihmisestä.

Takana oli neljävuotinen suhde ja erosta 4 kk:ta kun aloin seurustelemaan uuden kanssa. Ei toiminut ei, tunteet oli vielä liian sekaisin ja pinnalla edellisestä koska ero tuli mulle jossain määrin yllätyksenä vaikka meillä olikin omat ongelmamme ennen eroa. Tunsin liikaa vihaa, katkeruutta ja myös rakkautta ja ikävää exää kohtaan, se näkyi ja kuului uudessa suhteessa tuittuiluna ja ajoittaisena etäisyydenottona.

Turvaahan minä siitä uudesta suhteesta hain kun en osannut pitkän suhteen jälkeen olla yksin ja se helpotti eron jälkeistä kipuakin hetkellisesti, mutta ei se sitten yksistään riittänyt. "Ei valmius" oli mulla siis sitä etten osannut seisoa omilla jaloillani ja ajan myötä huomasin olevani uudessa suhteessa ihan vääristä syistä. Olen vuoden ollut nyt sinkkuna ja omillaan, suosittelen kaikille eronneille lämpimästi. Ehjän ihmisen on helpompi rakentaa kestävä suhde oikeista syistä kuin sellaisen joka syöksyy suoraan suhteesta toiseen. Joskus sekin tapa toki toimii, mutta kaiketi aika harvoin.

Nyt vain sitten odottelen ja katselen josko joku mielenkiintoinen kävelisi vastaan, kiirettä ei ole vieläkään mutta en ole enää yhtä torjuva aloitteita kohtaan kuin aiemmin. :)

se ensiksikin onko jätetty vai jättäjä. Jättäjä on ehkä miettinyt eroa jo vuosiakin mahdollisesti ja uusi kumppani voi olla kimmoke, joka viimein saa riuhtastua jättäjän epätyydyttävästä suhteesta. Silloin jättäjällä ei ehkä tunteita paljoakaan enää puolisoa kohtaan, tai korkeintaan toverillisia. Tällöin uusi kumppani on hänelle ihan ok ja toisaalta myös ehkä tuki siinä mielessä, että ei tule epäilyksen hetkiä oliko ero oikein, kun varmasti oli, jos siltä on tuntunut vuosiakin.

Jos lähdetään hakemaan uutta kumppania määrätietoisesti heti eron jälkeen, niin silloin ehkä ollaan enemmänkin hakemassa lohtua ja tukahduttamassa tunteita, joka ei välttämättä kovin hyvä.

Reilu vuosi sinkkuna viiden vuoden suhteen jälkeen. On tehnyt ihan hyvää, saanut keskityttyä vain itseensä ja voinut puuhata vapaasti. Nyt on muutaman kuukauden ajan alkanut taas tuntua että voisi aloittaa uuden suhteen. Ennen tätä olo ei ole tuntunut valmiilta vaikka muutamia naisia olen yrittänytkin tapailla, liian paljon vanhoja asioita ja arpia. Se aika on minusta kiinni jokaisesta itsestään ja loppuneen suhteen pituudesta. Kannattaa ensin tuulettaa vähän päätä ja käsitellä vanhat asiat, muuten ne löytää myöhemmin edestään.

Itse olen eronnut vuosi sitten, ja arvet ex-suhteesta ovat vieläkin tuoreina. Löysin uuden lohduttajan aika nopeasti eron jälkeen, ja se oli virhe!! Jatkuvaa riitelyä ja hammasten kiristelyä alkuhuuman jälkeen. No, sen ainakin opin, että mitä EN halua ihmissuhteelta.
Tunteet ovat aika mylläkkää vieläkin, nyt vain on puitavana 2 epäonnistunutta suhdetta. Joten sen olen päättänyt ettei mitään suhdesekoilua, ennenkuin olen saanut elämäni järjestykseen.
Ja suosittelen muillekin yksinoloa vähänaikaa edes, kummasti asiat selkeytyvät...

Minä sanoisin, että niin tehdään mikä tuntuu hyvältä tai oikealta. Sanoisin myös itsestäni, että koska otan seurustelun vakavasti, en sen päätyttyä kykene seurustelemaan samaan tapaan kovinkaan äkkiä. Tunteet ja tapahtumat pitää prosessoida rauhassa. "vanha suola janottaa" on sanonta mikä toteutuu hyvin monella. Hyvät muistot voi tuoda tuoreen eron jälkeen tuntemuksia mitä ei pitäisi tuntea enää sillon kun on suhteessa jo jonkun toisen ihmisen kanssa.

Haluan lähteä suhteeseen avoimelta ja rehelliseltä pohjalta. Haluan rakastua tai vähintään ihastua tuntuvasti ennenkun rupean organisoimaan elämääni jonkun toisen ihmisen aikataulut huomioon ottaen. Haluan olla rehellinen ja toivon sekä oletan sitä myös toiselta.

Jos taas suhde on päättynyt tunnelmissa että "vihdoin juttu on selvä" ja joku toinen herättää paljonkin hyviä viboja niin anti mennä vaan.

Olen joskus kokeillut näitä tapailujuttuja sillon kun vielä haavat edellisestä tapauksesta ovat olleet tuoreet. Siinä vaan päätyy ehkä jopa satuttamaan tätä toista osapuolta. Hänestä onkin tullut "ylimenosuhde." En suosittele. Ei ole oikein ketään kohtaan.

Olin aviossa 23v .Viimeiset 3-4v aivan kamalaa aikaa ja sain lopulta itseni irti.
Jo puolen vuoden kuluttua erohakemuksesta tapasin ihanan miehen ja rakastuin aivan päättömästi se oli parasta terapiaa.