Kun nettimies ei viikkojen puhelinkeskustelujen jälkeenkään koskaan tee aloitetta puhua seksistä, eikä senkään jälkeen, kun minä aloin siitä puhua, koskaan itse siitä ala puhua, kyseessä on mies, jolle seksi merkitsee ei juuri mitään.
Olemme tunteneet toisiamme puolisen vuotta ja tavanneet usein. Ei vaan puheet eikä teot tunnu johtavan ollenkaan sinne päin. Halaamisesta pitää hänkin, mutta ei pysty tai halua puhua seksistä. Olemme harrastaneet sitä vain pari kertaa. Kuitenkin sanoo 'oikeasti minusta tykkäävänsä'.
Millainen suhde sellaisen miehen kanssa olisi? Keski-ikäinen nainen ei ehkä ole enää samanlainen seksihirmu kuin 35-vuotiaana, mutta ettei koskaan... Millainen avioliitto siitä tulisi? Oliko se suuri syy siihen, miksi hänen ensimmäinen vaimonsa lopulta lähti katkeroituneena?
Olemme tunteneet toisiamme puolisen vuotta ja tavanneet usein. Ei vaan puheet eikä teot tunnu johtavan ollenkaan sinne päin. Halaamisesta pitää hänkin, mutta ei pysty tai halua puhua seksistä. Olemme harrastaneet sitä vain pari kertaa. Kuitenkin sanoo 'oikeasti minusta tykkäävänsä'.
Millainen suhde sellaisen miehen kanssa olisi? Keski-ikäinen nainen ei ehkä ole enää samanlainen seksihirmu kuin 35-vuotiaana, mutta ettei koskaan... Millainen avioliitto siitä tulisi? Oliko se suuri syy siihen, miksi hänen ensimmäinen vaimonsa lopulta lähti katkeroituneena?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei siitä mitään tulisi, olisit koko ajan puutteessa, alkaisit ajattelemaan miehestä negatiivisesti. Sulla on nyt tuo seurusteluvaihe sen takia että näkisit hieman millainen mies on, jos seksii ei ole, sitä ei ole sitten avioliitossakaan. Ilmeisesti miehestä välität, ja persoonakin on miellyttänyt, nyt sulla on vaan kauhea ristiriita. Pidä mies ystävänä, tai sitten ehdotat miehelle että otat toisen miehen rinnalle tyydyttämään sun tarpeet. Ilmeisesti sua harmittaaa helvetisti että miksi juuri tämän oikean kohdalla on tämä epäkohta. Jos pystyt niin älä jatka, jos et halua katkeroitua miehen ex:än tapaan.
Niin on. Pidän hänestä kauheasti, alusta asti. Kyllä hän väittää seksistäkin pitävänsä, ei vain ole ollut sillä tuulella. Eli aina minun syyni. Ovatko miehet niin herkkiä? Minulle seksi voisi usein olla tapa leppyä riidasta, tai välttää riita, tai rentoutua, tai purkaa turhautumia. Ja tietysti se on sitä läheisyyttä ja rakkauttakin. Voikohan sitä oppia, puolin ja toisin? Oppia saamaan toinen sille tuulelle ja itsensä sellaiseksi, ettei ainakaan ole esteenä seksille?
Olisi sääli jättää mies, joka muuten tuntuu niin omalta ja tutulta ja kiinnostavalta, ja jota kohtaan tuntee syvää hellyyttä.
Yritin ottaa puheeksi, että olin kuunnellut äänikirjaa, jossa puhuttiin seksielämän piristämisestä, erilaisista asennoista jne. Aha, sanoi mies. Ei kysynyt, millaisia asentoja. Kysyi, miten monta minuuttia yhdelle äänikirjan CDlle mahtuu. Ja sitten alkoi puhua seuraavan päivänsä suunnitelmista. Kääk!!
Jätin avomieheni juuri vastaavasta syystä ja olen mielummin yksin ilman kuin kaksin ja ilman.
Ei puhetta seksistä eikä kyllä paljon muustakaan, säästä joskus, työstä muttei koskaan meistä ja oltiin sentään pitkälti yli 10 v pari
Sääli. Varmaan kuitenkin oli paljon molemminpuolista kiintymystä ja ystävyyttä?
Voikohan keski-ikäisenä vielä oppia vapautua nauttimaan seksistä? Ja miten vanhaksi se on tärkeää? Onkohan tämä ketju oikealla palstalla?
Mulla on sama ongelma ollut jo toista vuotta. Tapasin silloin aivan ihanan miehen Suomi24:llä ja siitä lähtien olemme viettäneet kaiken yhteisen vapaa-aikamme yhdeesä. Yhteset arvot, yhteinen huumori, samat ajatukset, kaikki natsaa..... Paitsi se seksi! Mies kyllä kertoo haluavansa, mutta on kuulema niin ujo ettei uskalla. Hänellä on kuitenkin takana parinkymmenen vuoden avioliitto. Olen monesti kädestä pitäen "opettanut" mitä haluan ja kuinka haluan,mies itse kertoo nauttivansa suunnattomasti yhteisistä sänkyleikeistä....mutta tekee tosi harvoin aloitetta. Minä haluaisin kiihkoa ja säpinää yhä vaikka meillä on ikää jo 50 , onkos se väärin?
Nyt on tilanne se, että olen jo pari kertaa joutunut tyydyttämään tarpeeni erään entisen "ystävän" kanssa. Se suhde ei etene mihinkään, mies on varattu ja molemmat tiedämme, ettei suhteemme muuksi muutu koskaan. Kolme vuotta on suhde jo enemmän tai vähemmän aktiivisesti jatkunut. Sinä aikana on tullut myös ystävyys ja luottamus siihen suhteeseen mukaan.
Haluaisin kuitenkin tämän uuden suhteen kehittyvän loppuelämän suhteeksi, mutta tyydynkö siihen, että siihen suhteeseen ei kuulu kiihko eikä intohimoinen seksi? Ystävinäkö loppuelämä?
Se, että muuten tulee toimeen toisen kanssa on minusta vielä tärkeämpää kuin seksi. Se, jos halauksia edes on, on hyvä alku, tai jopa korvike. Ehkä jotain muutakin säpinää vielä kehittyy. Näin ainakin omalla kohdallani toivon. Ei ole tarkoitus etsiä tyydyttäjää muualta. Ihmissuhteisiin kuuluu joskus vaikeitakin puolia. Niin se vaan taitaa olla.
Miehiä on paljon, jotka vanhempana hakee vaan huoltajaa itselleen, vanhuus yksin pelottaa.