Olin pieni tyttönen kun aloin kirjoittamaan turkkilaisen kirjeystäväni kanssa. Tarkoitushan oli vain oppia englantia. Nyt olen kuitenkin yli 20 ja ollaan oltu yhteyksissä lähes 8 vuotta.
Tapasimme tänä vuonna kasvotusten ensimmäistä kertaa. Olin jo kirjoittelu aikana ihastunut häneen, mutta en uskonut ennen kuin näin hänet todellisuudessa. Ja täytyy sanoa, että ne päivät oli mulle parhaita koko elämässä. Olen aivan ihastunut häneen ja hänkin minuun. Ensi kerralla vierailen hänen luona.
Luotan häneen, enkä ole ennen tavannut niin ymmärtäväistä, huomioivaa, komeaa miestä, saatikka koskaan tuntenut ketään kohtaan kuin tunnen häntä kohtaan.
Tietysti välimatka on pitkä, mutta jos jaksaa uskoa, että jonain päivänä voin elää hänen kanssaan.
Onko kellään samankaltaista tarinaa ? Olisi kiva kuulla. Ja mitä ajattelette tästä tarinasta ?
Tapasimme tänä vuonna kasvotusten ensimmäistä kertaa. Olin jo kirjoittelu aikana ihastunut häneen, mutta en uskonut ennen kuin näin hänet todellisuudessa. Ja täytyy sanoa, että ne päivät oli mulle parhaita koko elämässä. Olen aivan ihastunut häneen ja hänkin minuun. Ensi kerralla vierailen hänen luona.
Luotan häneen, enkä ole ennen tavannut niin ymmärtäväistä, huomioivaa, komeaa miestä, saatikka koskaan tuntenut ketään kohtaan kuin tunnen häntä kohtaan.
Tietysti välimatka on pitkä, mutta jos jaksaa uskoa, että jonain päivänä voin elää hänen kanssaan.
Onko kellään samankaltaista tarinaa ? Olisi kiva kuulla. Ja mitä ajattelette tästä tarinasta ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.