tai ainakin koen, että parikymmentä vuotta kestänyt parisuhde on alkanut tulla tiensä päähän juuri puolison tiettyjen ominaisuuksien vuoksi.
En väitä, että olisin itse terve ja viaton, mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että puoliso ei ole aivan sitä, mitä hän esittää.
Tutustuimme -80 -luvun lopulla. Hän jätti naisystävänsä vuokseni vedoten tämän erinäisiin puutteisiin. Asuimme molemmat työsuhdeasunnoissa, minä tein palkkatöitä ja hän oli osakkaana yrityksessä, joka -90-luvulla lopetti toimintansa.
Ostimme omakotitalon kaukaa sieltä, jossa asuimme. Oikeastaan talon osto tapahtui niin, että hän laittoi naispuolisen kiinteistövälittäjäystävänsä asialle puhumaan minut ympäri vetoamalla tunteikkaasti siihen, kuinka tärkeää miehelle on päästä tekemään käsillään jotain.
Manipulointi ja tunteisiin vaikuttaminen oli niin tehokasta, että taivuin talon ostoon, vaikka inhosin taloa ja paikkakuntaa ensinäkemältä. Myönnän olleeni silloin erittäin vaikutuksille altis ja huonolla itsetunnolla varustettu,. Näin tapahtui valitettavasti silloin, kun vauvakuume jylläsi pahimmillaan.
Vuodet kuluivat, kaksi lasta kasvoi, mutta talo ei ole remontin osalta valmis vieläkään. Olen ollut pätkätyössä, kotiäitinä, pendelöinyt pitkiä matkoja ja minulta on jäänyt varmaan 100.100 euroa tienaamatta pelkästään tyhmyyttäni.
Suhteen alkuaikoina kun muutimme tänne "ei-mihinkään", hän laittoi rajat minulle esimerkiksi siinä, että en saa tehdä vuorotyötä. Minulla ei ollut silloin vielä ajokorttiakaan, koska olin asunut ison kaupungin ydinkeskustassa vuosikaudet. Hankin ajokortin ja töitä n. 60 80 km:n päästä kotoa. Sitten alkoi nakutus siitä, että olin töiden jälkeen väsynyt .Aiemmin oli ollut nakutusta monesta muusta asiasta, esimerkiksi siitä, kun lapsivuodeaikana olin väsynyt ja seksi ei hirveästi kiinnostanut.
Kaiken lisäksi minulla diagnositiin Ms-tauti. Se ei ole koskaan hänelle ollut ongelma, ainoastaan silloin, jos en ole jaksanut pitää hänestä huolta.Väsymykseni on ollut aina ongelma, koska silloinhan en jaksa välittää hänestä tarpeeksi. Koskaan meillä ei ole ollut mitenkään hellät välit, siinä voin mennä peilin eteen, miksi olen halunnut näin sairaan suhteen. Nyt kun vanhemmalla iällä, 50, haluankin yhtäkkiä omille tarpeilleni tilaa, olenkin vaikea ihminen, vittumoinen akka.
En väitä, että olisin itse terve ja viaton, mutta viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että puoliso ei ole aivan sitä, mitä hän esittää.
Tutustuimme -80 -luvun lopulla. Hän jätti naisystävänsä vuokseni vedoten tämän erinäisiin puutteisiin. Asuimme molemmat työsuhdeasunnoissa, minä tein palkkatöitä ja hän oli osakkaana yrityksessä, joka -90-luvulla lopetti toimintansa.
Ostimme omakotitalon kaukaa sieltä, jossa asuimme. Oikeastaan talon osto tapahtui niin, että hän laittoi naispuolisen kiinteistövälittäjäystävänsä asialle puhumaan minut ympäri vetoamalla tunteikkaasti siihen, kuinka tärkeää miehelle on päästä tekemään käsillään jotain.
Manipulointi ja tunteisiin vaikuttaminen oli niin tehokasta, että taivuin talon ostoon, vaikka inhosin taloa ja paikkakuntaa ensinäkemältä. Myönnän olleeni silloin erittäin vaikutuksille altis ja huonolla itsetunnolla varustettu,. Näin tapahtui valitettavasti silloin, kun vauvakuume jylläsi pahimmillaan.
Vuodet kuluivat, kaksi lasta kasvoi, mutta talo ei ole remontin osalta valmis vieläkään. Olen ollut pätkätyössä, kotiäitinä, pendelöinyt pitkiä matkoja ja minulta on jäänyt varmaan 100.100 euroa tienaamatta pelkästään tyhmyyttäni.
Suhteen alkuaikoina kun muutimme tänne "ei-mihinkään", hän laittoi rajat minulle esimerkiksi siinä, että en saa tehdä vuorotyötä. Minulla ei ollut silloin vielä ajokorttiakaan, koska olin asunut ison kaupungin ydinkeskustassa vuosikaudet. Hankin ajokortin ja töitä n. 60 80 km:n päästä kotoa. Sitten alkoi nakutus siitä, että olin töiden jälkeen väsynyt .Aiemmin oli ollut nakutusta monesta muusta asiasta, esimerkiksi siitä, kun lapsivuodeaikana olin väsynyt ja seksi ei hirveästi kiinnostanut.
Kaiken lisäksi minulla diagnositiin Ms-tauti. Se ei ole koskaan hänelle ollut ongelma, ainoastaan silloin, jos en ole jaksanut pitää hänestä huolta.Väsymykseni on ollut aina ongelma, koska silloinhan en jaksa välittää hänestä tarpeeksi. Koskaan meillä ei ole ollut mitenkään hellät välit, siinä voin mennä peilin eteen, miksi olen halunnut näin sairaan suhteen. Nyt kun vanhemmalla iällä, 50, haluankin yhtäkkiä omille tarpeilleni tilaa, olenkin vaikea ihminen, vittumoinen akka.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä tuossa ollut mitään perusteita narsismidiagnoosille.
Ihminen voi olla ihan puhtaasti v*ttumainen, ei se mitään narsismia ole.