Jotenkin tuntuu, että minä annan tässä suhteessa enemmän kuin se ja, että mun tunteet on syvemmät kuin sen. Mies ei ole sanonut edes rakastavansa mua. Kuinka kauan odotan vielä, että sanoo rakastavansa ? Tuhlaanko vain aikaani häneen ? Mies tietää, että minä rakastan häntä ja olen sen sanonutkin. Me nähdäänkin aina silloin, kun mies sitä ehdottaa ja kun hänelle sopii mikä ärsyttää myös tosi paljon. Joskus olen itsekin koittanut ehdottaa jotain niin ei ole käynyt. Minulla on hänelle aina aikaa, vaikka minulla on lapsia ja hänellä taas ei.
Nyt on tämä helvetin jääkiekkokausi alkanut taas ja tapaamisetkin sen mukaan ja minä olen ymmärtänyt. Ajattelinkin, että rupean myös kehittelemään itselleni menoja - niin oikeita kuin tekaistujakin niin katsotaan onko hän yhtä ymmärtäväinen. Jotenkin haluaisin vaan enemmän kuin mitä saan. Eilen olimme yhdessä päivän kunnes sairastuin äkillisesti ja piti lähteä kotiin ja hän ei ole perääni mitään kysellyt: jotenkin ärsyttää sekin. Hän, kun oli pikku flunsassa niin helvetti, että siitä sai kuulla ! Olisi pitänyt hoivata jne.
Sängyssäkään en saa oikein mitään: hän tekee kaiken vähän sinnepäin ja minä joudun tekemään aina ns työtkin, kun hänellä ei kunto riitä ! helvetti ikinä moista mulle sattunut. Onko tämä tälläinen edes mikään suhde ? Mielipiteitä jos saisin ja jos mitenkään mahdollista niin asiallisia ja aiheeseen liittyviä.
Nyt on tämä helvetin jääkiekkokausi alkanut taas ja tapaamisetkin sen mukaan ja minä olen ymmärtänyt. Ajattelinkin, että rupean myös kehittelemään itselleni menoja - niin oikeita kuin tekaistujakin niin katsotaan onko hän yhtä ymmärtäväinen. Jotenkin haluaisin vaan enemmän kuin mitä saan. Eilen olimme yhdessä päivän kunnes sairastuin äkillisesti ja piti lähteä kotiin ja hän ei ole perääni mitään kysellyt: jotenkin ärsyttää sekin. Hän, kun oli pikku flunsassa niin helvetti, että siitä sai kuulla ! Olisi pitänyt hoivata jne.
Sängyssäkään en saa oikein mitään: hän tekee kaiken vähän sinnepäin ja minä joudun tekemään aina ns työtkin, kun hänellä ei kunto riitä ! helvetti ikinä moista mulle sattunut. Onko tämä tälläinen edes mikään suhde ? Mielipiteitä jos saisin ja jos mitenkään mahdollista niin asiallisia ja aiheeseen liittyviä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut:D Anteeksi kun naurattaa, mutta niin tutulta kuulostaa...Nähdään aika harvoin ja silloin kun hänelle sopii. Mistään omista menoista ei voi luopua. Ja sehän vasta ärsyttääkin kun jos itselläni on menoja nii eipä se häntä harmita vaikka ei nähtäisi viikkoon. Ja mistä lähtien tosiaan naisen on pitänyt alkaa hoitaa hommat sängyssä itsekseen, mies vaan saisi olla ja laiskotella. Kyllästyttää jo koko seksikin sen takia että itse ei koskaan saa mitään. On nää nykyajan sinkkumiehet ilmeisesti niin haluttuja ja pilalle hemmoteltuja että voivat käyttäytyä miten vaan, aina on joku ottamassa kun sinkkunaisia on niin paljon enemmän. Mietin myös onko tää mikään suhde...ja olisiko parempi olla yksin. Mutta eipä halua erotakaan, hän. Itse en ainakaan haluaisi olla suhteessa jossa toinen on vaan sellainen kiva vaihtoehto yksinololle, mutta josta ei kuitenkaan oikeasti välitä (sellaiseksi tunnen itseni), mutta kai tässä pitää alkaa tajuta että miehille kai tääkin on mahdollista...ja siirtyä eteenpäin.
Otsikkosi kertoi enemmän, kuin kirjoituksesi. Jos olette olleet yhdessä alle puoli vuotta ja JO NYT kyrsii, niin mitä johtopäätöksiä olisi tehtävä? En jatka aiheesta tämän enempää.
Käy kyllä oikein hyvin esiin että väärä mies sinulla. Jos vaikka eroaisit ja katsot mitä tapahtuu sitten. Mitä nopeammin sen teet niin sitä nopeammin pääset tavoitteeseesi
No se on vaan ehdotus
No tavallaan mulla on haku päällä jos törmäisi ja tapaisi ns paremman ja sopivamman miehen. Jotenkin haluaisi, että olisi kongreettisempi syy sitten eroonkin. Miehestä kuului eilen tekstiviestin verran missä valitteli miten HÄNELLÄ oli niin rankka maanantai. Mitään kysyny, että olenko minä kenties jo tervehtynyt ja miten mun maanantai meni. vituttaa.
On todennäköisesti väärä mies minulle tiedostan sen, mutta tavallaan ei raaskisi erotakaan. Tuntuu muutenkin ettei mies olekaan sitä mitä antoi alunperin ymmärtää - tapasimme netin kautta. Sillä piti olla elämä kunnossa, mutta melkein heti seurustelun alettua selvisi, että käykin terapiassa ja mussuttaa mielialalääkkeitä ja jotenkin sen huomaa. Janottaako ne lääkkeet vai miksi ravaa vessassa kokoajan ? Mua ärsyttää tääkin tosi paljon. Yritä siinä nukkua, kun yksi ravaa vessassa kokoyön.
Eroa nyt ensin ennen uuden hakemista. Itseäni inhottaa saattaen vaihdettavat naiset ja miehetkin. Kyllä ihmisellä pitää olla selkärankaa päättää yksi tarina ennen uuden aloittamista. Ei hän ole sinulle oikea mies, eikä kenellekään ennekuin saa päänsä kuntoon ja osaa ottaa huomioon muutkin. Masentuneena hän näkee vain itsensä ja omat tarpeensa.
Tuossa on kyllä perää että masentuneena on väkisinkin itekeskeinen mutta silti.. Suosittelen kanssa laittamaan suhteen poikki mahd. pian ja sitten vasta aloittamaan uuden metsästys. Tiedän että ei ole helppoa mutta tulet huomaamaan että se olikin helpotus! Oikeasti.
Miksiköhän me naiset siedetäänkin tuollasta huonoa kohtelua, oikein suututtaa sun puolesta. Ite tässä kanssa tuskailen omassa suhteessa että mitä tekis vaikka ei oo ongelmat lähimainkaan noin pahat :( Mutta kyllä se niin on että jos toinen ei yhtään panosta suhteeseen tai jos juttu ei vaan toimi niin ei muutaku eteenpäin!
Miksi ihmeessä roikut suhteessa, joka ei selvästikään anna sinulle mitään muuta kuin pahaa mieltä? Pelkäätkö niin paljon yksinolemista, että tuollainen "suhde" on parempi kuin ei mikään - vai mikä sinua pännii?
Mies on jättänyt alun alkaen jotain melko oleellista kertomatta eli terapiansa ja mielialalääkkeensä... Kertoo sekin itsekkäästä luonteesta - sorry vaan, mutta vaikka mies masennuksestaan kuiville pääsisi, aina löytyisi uusia tapoja selitellä omaa syvältä olevaa käytöstään. Luuletko todella, että tilanne tuosta paranisi - suhteenne on niin tuore, että kaiken pitäisi vielä olla "uutta ja ihanaa", ei puuduttavaa ja ärsyttävää!
Ihan oikeesti, ei tuolla ole tulevaisuutta, joten, miksi jatkaa. Riittää, jos vituttaa ja keljuttaa, ei siihen tarvita sen suurempaa dramatiikkaa liittää. Jos kyse on omasta läheisriippuvuudesta, että on pakko olla joku, ettei ole yksin, niin sitäkin kiireempi hoitaa asia, vaikka se niin raakealta tuntuukin. Kun ei enää nappaa, mutta väkisin yrittää ja vääntää, niin pian aikaa sen huomaa toinenkin, vaikka ei välttämättä edes ymmärrä miksi. Laittakaa pillit pussiin, teidän stoorinne oli tuon pituinen. Ei se venyttämällä parane.
Toinen juttu on tuo olla hakupäällä, vaikka on olemassaoleva suhde vielä selvittämättä. Takuuvarma keino, ettei seuraavakaan onnistu tuolla menolla. Ensin pitää raivata edellinen pois ennen kuin voi rakentaa seuraavaa. Ja.. monelle tekisi ihan hyvää opetella ensin elämään itsensä kanssa, eikä yrittää löytää toisesta ihmisestä itselleen jonkun sortin pelastusrengasta tai oljenkortta.