Jotain on kyllä mun elämässä pahasti vialla. Viimeiset 2 v sinkkuna. Tähän aikaan on mahtunut muutama tapailuyritys ja kunnon ihastuminen mun puolelta, mutta jostain syystä toista ei vain sitten olekaan napannut. Sydän revitty noista pettymyksistä rikki.
Nyt varmaan vuoteen ei juuri mitään. Muutamia treffejä netistä, mutta silloin kun olisin taas itse ollut kiinnostunut, niin miehet ovat olleet melkoisia pelureita ja/tai hakeneet pelkkää seksiä. Siinäkin tapauksessa, että ovat hakeneet ns "tositarkoituksella". Jälkeenpäin vain sitten pokkana ihmettelevät, että hei, et kai sä nyt vaan ajatellut, että tässä tyttöystävää oltiin hakemassa. Jopa ehdottaneet, että voitaisiin molemmat tahoillamme harrastaa seksiä muidenkin kanssa! Kaikki kaverit pariutuneita, ja en muutenkaan pääse kovin usein ihmisten ilmoille tutustumaan uusiin ihmisiin.
Itsetunnosta osa on viety ikuisiksi ajoiksi, eikä asiaa auta, että olen miesten suhteen ujo tekemään aloitteita, vaikka sosiaaliselta muiden silmissä vaikutankin.Töissä tapaan jatkuvasti työn merkeissä mielenkiintoisia miehiä, mutta jostain syystä työsuhteina pysyvätkin. Johtuneeko sitten halusta pitää työ ja muu elämä erillään; tai olenko sitten huomaamattani jotenkin torjuva? Tai sitten vaan on myönnettävä, etteivät miehet kiinnostu minusta. Sillä mitäpä se merkitsee, että naispuoliset kaverini pitävät minua viehättävänä, ja ihmettelevät, ettei miehiä pyöri ympärillä.
Toki varmasti aiheutan itse osan tästä. Mutta mites pystyt pyyhkimään alitajunnastasi pois kaikki haavat, vaikka kuinka tsemppaisit ja näyttäisit iloista naamaa?
Ihan kuin olisin jotenkin kirottu tässä suhteessa. Kaverit ja jopa puolituntemattomat ihmiset ihmettelevät miten mulla voi olla tällaisia vastoinkäymisiä. Vakuuttelevat, etteivät ymmärrä, miksei sitä miestä löydy, kun olen kaunis ja mukava. Blaa, blaa, blaa. Olen ainakin itse alkanut ajatella, että olen täysin epäkelpo..
Ja lisäksi vankina täällä helkkarin toimistossa. Koko kesä menee töissä ja illatkin usein ylitöissä. Täällä kun yksikseen pimeässä istuu päivät, niin itsesääli kyllä riehuu valtoimenaan ihan siihen asti, että tippa tulee linssiin..
Onko kohtalotovereita? Ja kiitos, jos jollain on jotain todella loukaavaa sanottavana, niin säästäkää toiseen kertaan, älkäkä lyö lyötyä.
Nyt varmaan vuoteen ei juuri mitään. Muutamia treffejä netistä, mutta silloin kun olisin taas itse ollut kiinnostunut, niin miehet ovat olleet melkoisia pelureita ja/tai hakeneet pelkkää seksiä. Siinäkin tapauksessa, että ovat hakeneet ns "tositarkoituksella". Jälkeenpäin vain sitten pokkana ihmettelevät, että hei, et kai sä nyt vaan ajatellut, että tässä tyttöystävää oltiin hakemassa. Jopa ehdottaneet, että voitaisiin molemmat tahoillamme harrastaa seksiä muidenkin kanssa! Kaikki kaverit pariutuneita, ja en muutenkaan pääse kovin usein ihmisten ilmoille tutustumaan uusiin ihmisiin.
Itsetunnosta osa on viety ikuisiksi ajoiksi, eikä asiaa auta, että olen miesten suhteen ujo tekemään aloitteita, vaikka sosiaaliselta muiden silmissä vaikutankin.Töissä tapaan jatkuvasti työn merkeissä mielenkiintoisia miehiä, mutta jostain syystä työsuhteina pysyvätkin. Johtuneeko sitten halusta pitää työ ja muu elämä erillään; tai olenko sitten huomaamattani jotenkin torjuva? Tai sitten vaan on myönnettävä, etteivät miehet kiinnostu minusta. Sillä mitäpä se merkitsee, että naispuoliset kaverini pitävät minua viehättävänä, ja ihmettelevät, ettei miehiä pyöri ympärillä.
Toki varmasti aiheutan itse osan tästä. Mutta mites pystyt pyyhkimään alitajunnastasi pois kaikki haavat, vaikka kuinka tsemppaisit ja näyttäisit iloista naamaa?
Ihan kuin olisin jotenkin kirottu tässä suhteessa. Kaverit ja jopa puolituntemattomat ihmiset ihmettelevät miten mulla voi olla tällaisia vastoinkäymisiä. Vakuuttelevat, etteivät ymmärrä, miksei sitä miestä löydy, kun olen kaunis ja mukava. Blaa, blaa, blaa. Olen ainakin itse alkanut ajatella, että olen täysin epäkelpo..
Ja lisäksi vankina täällä helkkarin toimistossa. Koko kesä menee töissä ja illatkin usein ylitöissä. Täällä kun yksikseen pimeässä istuu päivät, niin itsesääli kyllä riehuu valtoimenaan ihan siihen asti, että tippa tulee linssiin..
Onko kohtalotovereita? Ja kiitos, jos jollain on jotain todella loukaavaa sanottavana, niin säästäkää toiseen kertaan, älkäkä lyö lyötyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäpä tossa nyt sitten voi tehdä. Ehkä yrittää hakea jotenkin eri tyyppisiä miehiä kuin tähän asti ja suojellaksesi itseäsi lähteä liikkeelle vähän varovaisemmin. Ei kuitenkaan liian varovasti, ettei mies kuvittele ettei sua kiinnostakaan.
No ei kai kaksi vuotta sinkkuna nyt mikään ikuisuus ole? Älä nyt mokoman anna itsetuntoa viedä, ihan varmasti sinulla on vielä roppakaupalla mahdollisuuksia. Kirjoituksen perusteella vaikutat ihan fiksulta tyypiltä, mutta saan vähän sellaisen kuvan, että taidat jännittää hieman liikaa. Carpe diem.
"Olen ainakin itse alkanut ajatella, että olen täysin epäkelpo.."
Tämä on ensimmäinen askel turmion tiellä. Mitä tahansa teetkin, niin yritä olla luisumatta itsesääliin: se on luovuttajille.
Ja luovuttanut on vasta todella hävinnyt.
Etkä todellakaan ole ainoa täällä, joka on vastentahtoisesti yksin. Itse olen ollut sinkkuna koko ikäni, ja vaikka nuori olenkin, niin tielle mahtuu ruokottomat määrät nöyryytystä, tuskaa ja yksinäisyyttä. Mutta mikään ei vie elämäniloa niin kauan, kun vain pitää itsensä kunnossa ja aktiivisena. Joskus se ottaa voimille, mutta on ollut aina sen arvoista.
"Mutta mites pystyt pyyhkimään alitajunnastasi pois kaikki haavat, vaikka kuinka tsemppaisit ja näyttäisit iloista naamaa?"
Olisiko mahdollista että onnistut näyttämään liiankin iloista naamaa? Jos yrität kovasti vaikuttaa iloiselta ja suhtaudut miehiin kovin rennosti jotta et vaikuttaisi epätoivoiselta, niin tällainen käytös voi tosiaan mennä täydestä ja miehet uskovat sinun haluavan vain hauskanpitoa.
Kannattasiko ehkä osoittaa sanoin tai teoin että olet etsimässä jotain vakavampaa, ettei tule väärinkäsityksiä ja pettymyksiä?
Pääset treffeille, olet ollut suhteessa, sinulla on kavereita ja työpaikka. Niin, mikä sinulla olikaan pahasti vinossa?
Jaa. Minä en ole koskaan ollut yhdellekään naiselle se ykkönen, aina olen jäänyt toiseksi jollekin. Naisten ihastumiset ja rakastumiset kohdistuvat aina muihin miehiin, minä en saa osakseni mitään.
Olen 33v, sinkkuna en ole ollut kahta vuotta, vaan monin verroin sen ajan. Treffeillä en ole käynyt vuosiin. En siksi, että olisin nirso, vaan siksi, että naiset eivät halua kanssani treffeille.
Tuskin haluat edes tietää, montako litraa minä olen yksinäisyyttäni itkenyt.
Mutta minkäs teet? Kun olet mitä olet, niin sillä mennään.
Pointti oli kai se, että vaikka surettaakin, niin sinulla on edes mahdollisuuksia. Sinä tapaat kiinnostavia miehiä, käyt treffeillä ja välillä tapailetkin jotain. Seksiä ja jonkinlaista läheisyyttäkin saat. Moni, kuten minä, ei saa mitään noista. Ei mitään. Ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.
"Ja lisäksi vankina täällä helkkarin toimistossa. Koko kesä menee töissä ja illatkin usein ylitöissä."
Nyt on lokakuu.
Vai eikö ne oo päästäny sua pihalle juhannuksen jälkeen?
Tää voi tulla sulle aika rajuna, mutta kohta on joulu.