En oikein tiennyt, mihin yhteisöön ongelmastani kirjoittaisin, sillä se on aikalailla psykologinen...
Olen siis vähän päälle parikymppinen nainen, ja ollut jo monta vuotta työelämässä kaupan alalla. En ole kirjaviisas ja käytännön töissäkin minulla on aikalailla peukalo keskellä kämmentä, vaikka parhaani yritänkin. Olen vähän "blondi". En siis ole erityisen lahjakas missään ja sen takia minulla onkin erittäin huono itsetunto. Tunnen itseni todella tyhmäksi ja sen takia arvottomaksi, turhaksi ihmiseksi. en tiedä, mikä paikkani on maailmassa ja onko se vain jokin virhe, että olen ylipäätään olemassa.
Ristiriitaista on kuitenkin se, että olen erittäin syvällinen ja hyvä ihmistuntija. Luen ihmisiä helposti ja loukkaannun syvästi, jos huomaan jonkun pitävän minua hieman yksinkertaisena esimerkiksi sen perusteella, miten saatan joskus töissä sählätä. Moni luulee, ettei minun kaltaisella ihmisellä voi olla mitään syvällistä elämää tai ajatuksia... Minun lahjakkuuteni (tunneäly) vain on jotain sellaista, mikä ei hirveästi työelämässä ulospäin näy. Se vaatii läheisiä ja luotettavia ihmissuhteita. Pystyn puhumaan ja käsittelemään tunteisiin liittyviä asioitä todella taitavasti.
Lähes kaikki lähimmät ystäväni opiskelevat korkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta itse en ole sinne asti yltänyt. Pitkäjännitteinen työ on minulle vaikeaa, sillä olen niin tunteiden vietävissä oleva ihminen. Olenkin jäänyt erittäin katkeraksi siitä, etten ole päässyt niihin kouluihin, joihin olen tahtonut ja se on omalta osaltaan pahentanut tyhmyys-kompleksiani. Päähänpinttymä on mennyt jopa niin pahaksi, että nykyään otan pienimmistäkin virheistäni itseeni ja pelkään/kuvittelen kaikkien huomaavan tyhmyyteni. Ihanteeni olisi elää tätä elämää mahdollisimman viisaasti ja järkevästi, mutta se tuntuu olevan minulle käytännössä täysin mahdotonta. En vain osaa, vaikka jatkuvasti yritän. Kaikki muut ihmiset vain tuntuvat itseäni paremmilta ja fiksummilta. En näe itsessäni mitään hyvää...
Olen siis vähän päälle parikymppinen nainen, ja ollut jo monta vuotta työelämässä kaupan alalla. En ole kirjaviisas ja käytännön töissäkin minulla on aikalailla peukalo keskellä kämmentä, vaikka parhaani yritänkin. Olen vähän "blondi". En siis ole erityisen lahjakas missään ja sen takia minulla onkin erittäin huono itsetunto. Tunnen itseni todella tyhmäksi ja sen takia arvottomaksi, turhaksi ihmiseksi. en tiedä, mikä paikkani on maailmassa ja onko se vain jokin virhe, että olen ylipäätään olemassa.
Ristiriitaista on kuitenkin se, että olen erittäin syvällinen ja hyvä ihmistuntija. Luen ihmisiä helposti ja loukkaannun syvästi, jos huomaan jonkun pitävän minua hieman yksinkertaisena esimerkiksi sen perusteella, miten saatan joskus töissä sählätä. Moni luulee, ettei minun kaltaisella ihmisellä voi olla mitään syvällistä elämää tai ajatuksia... Minun lahjakkuuteni (tunneäly) vain on jotain sellaista, mikä ei hirveästi työelämässä ulospäin näy. Se vaatii läheisiä ja luotettavia ihmissuhteita. Pystyn puhumaan ja käsittelemään tunteisiin liittyviä asioitä todella taitavasti.
Lähes kaikki lähimmät ystäväni opiskelevat korkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta itse en ole sinne asti yltänyt. Pitkäjännitteinen työ on minulle vaikeaa, sillä olen niin tunteiden vietävissä oleva ihminen. Olenkin jäänyt erittäin katkeraksi siitä, etten ole päässyt niihin kouluihin, joihin olen tahtonut ja se on omalta osaltaan pahentanut tyhmyys-kompleksiani. Päähänpinttymä on mennyt jopa niin pahaksi, että nykyään otan pienimmistäkin virheistäni itseeni ja pelkään/kuvittelen kaikkien huomaavan tyhmyyteni. Ihanteeni olisi elää tätä elämää mahdollisimman viisaasti ja järkevästi, mutta se tuntuu olevan minulle käytännössä täysin mahdotonta. En vain osaa, vaikka jatkuvasti yritän. Kaikki muut ihmiset vain tuntuvat itseäni paremmilta ja fiksummilta. En näe itsessäni mitään hyvää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Esim. Terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys tai suhteet/tunteet/kateus, mikähän sulla se ongelma tässä nyt sitten vai onko sitä?
Hieno viesti ap:lta. Sanoisin, että se joka tässä on tyhmä, on tuo ensimmäinen kommentoija. Hirveen "fiksu" vastaus, mahtaa tuntea kerrassaan suurta mielihyvää kun noin hienon vastauksen ap:lle laittoi. Älä välitä tollasista kakan jauhajista, ap. Ja sitten asiaan.
Mun mielestä toi sun viesti oli fiksu, etkä vaikuta tyhmältä, niin kuin itse kirjotit. Mun mielestä sä oot tosi nuori vielä ja vaikuttaa siltä, ettet vaan oo löytänyt sitä omaa juttuas vielä. Uskon kyllä, että sieltä se vielä tulee ja kun sen keksit, niin jaksat tehdä töitäkin sen eteen. Itse olen sua aika paljon vanhempi, ja pakko kyllä myöntää, että edelleen itsellä on se oma juttu hakusessa. Uskon kyllä, että se on tän yhteiskunnan syytä; pakko olla sitä ja tätä ja tota, että on hyvä ihminen. Varsinkin naisilla, nykysin kun pitäis olla äiti ja uraohjus siinä samalla.
Mun mielestä sun pitäis muuttaa sun omaa asennetta, asioita ei tartte ottaa oikeesti niin vakavasti, ellei nyt kyse oo ihmishengistä esim töissä. Eli jos vähän mokailee, eikä ymmärrä kaikkee niin mitä sitten? Ei se maailma siihen kaadu, ei sun, eikä kenenkään muunkaan. Mun mielestä täs maailmas pitäis oppia enemmänkin nauramaan itselleen. Mutta kun se on sa paine, että pitäis olla niin hiton fiksu ja filmaattinen, niin yritäpä siinä ottaa lungisti ja "antaa muiden ajatella itestään mitä haluaa". Koska niinhän sen pitäis mennä, mitä väliä sillä on, mitä muut susta ajattelee?
Nyt vaan kuules nouset sieltä itsetunnon pohjasyövereistä, helppoa se ei varmasti ole, mutta varmasti onnistut. Kokeile vaikka sitä harjottelua, että hoet joka päivä itelles peilin edessä että "mä oon fiksu ja tärkee, mä oon paras!". Ite en ole testannut, mutta olen kuullut, että tuo tehoaa. Kaikilla meillä on joku tarkotus olla täällä, kukaanhan ei sitä tiedä, mikä se on. Ne jotka väittää, että tarkotus on tehdä jälkikasvua, niin eivät tiedä mistä puhuu. Jotain se kuitenkin on ja oikeesti, sinä olet tärkeä!
Jaahas, ihan tosissani vastasin ap:lle, jonka ongelma ei varsinaisesti ollut työ. Ja positiivisen ajattelun voit työntää perseesees, ihminen SAA olla just niin tyhmä kuin on!
Voi sinua ap. kirjoittaja. Olen sinua monta, monta vuotta vanhempi, mutta tekstissäsi oli paljon samaa mitä itsestäni ajattelen.
Toivon että ymmärrät, että sinun täytyy olla itsellesi armollinen ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
On hienoa, että pystyt löytämään itsestäsi jotain hyvää ja arvokasta ja sanot sen ääneenkin (tunneälysi lahjakkuus). Pidä kiinni lahjakkuudestasi ja vaali sitä.
Halaisin sinua, jos vain voisin.
Kirjoituksestasi päätellen et ole tyhmä, et lainkaan. Se vaan on niin, että jotkut meistä joutuvat ponnistelemaan toisia enemmän opinnoissaan ja elämässään ylipäätään ja toiset mennä porskuttavat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne porskuttajat olisivat ihmisinä parempia kuin me.
Miksi et siis hae jonnekin korkeakouluun? AMKkeihin nyt ainakin pääsee sisälle jos vähän suostuu vilkaisemaan koulun suuntaan, ja yliopistossakin tullaan kyllä tarvittaessa kadulta asti hakemaan mikäli ohi satut kävelemään.
Eri asia sitten on että tekeekö niillä maisterinpapereilla yhtään mitään. Itse olen hieman alle kolmikymppinen, luonnontieteelliseltä alalta valmistunut maisteri ja ihan ylikoulutettu omiin töihini. Ei paljoa kiinnostaisi jotain tietokonevehkeitä näperrellä kun ajatukset liitää globaaleissa asioissa, rahataloudessa ja maailmanparannuksessa. Töissä "pelkät ylioppilaat" osaavat ja saavat huomattavasti enemmän aikaiseksi kuin mitä minä ikinä. Kirjoitella kyllä osaan ja siispä vietänkin näitä työpäiviä täällä suomi24:n työ ottaa päähän -palstalla.
Kotonakaan ei odota kukaan kun ei kukaan nainen jaksa tällaista haahuilijaa. Itselläni on ihan sama olo kuin sulla: tuntuu että olen väärässä paikassa ja mikään ei kiinnosta. Itse olen päättänyt lopettaa työt ja syrjäytyä (tai opiskella jotain toista alaa) heti kunhan tästä saan aikaiseksi lähteä. Onneksi työsuhde on määräaikainen.
Kannattaisikohan sun lähteä opiskelemaan vaikka psykologiaa tai lääketiedettä? Niillä aloilla olisi tunneälykkäälle kuuntelijalle ja juttelijalle tarvetta. Mikäli et uskalla edes yrittää, voisi hieman helpompi sisäänpääsyinen olla esim. sosionomin (amk) koulutus.