mietin tässä eroa ja kysyisin teiltä sen läpikäyneet,minkäsuuruisa suurinpiirtein elatusmaksut ovat?onko ne jotenkin sidoksissa tuloihin?
mitenkäs yhteiset velat?miten ne selvitetään?
mitenkäs yhteiset velat?miten ne selvitetään?
neuvoja kaivataan
tuulia
192681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mieti ny tarkkaan ensin se ero, se harvemmin on helppo???? Elatusmaksut ovat noin 8-12 % bruttotuloista. yhteiset velat ja omaisuus puolitetaan ellei ole avioehtoa, noin karkeesti, näin oli 13 vuotta sitten. tietysti asianajajat kuppaa siitä pirunmoisen osuuden, mut aina kannattaa yrittää sopia ite enstex ja sit vasta mennä asianajajan juttusille,sil ne on yxiä p.....leitä.
Eroprosessi parhaillaan menossa. Meillä ei ole avioehtoa, joten kaikki menee tasan puoleksi.
Olemme pystyneet itse sopimaan talon ja auton arvosta, turhaan maksaa lakimiehille hirveitä maksuja.Elatusmaksuista sovittiin keskenään 10%
bruttotuloista. Toivon sinulle kaikkea hyvää mitä sitten päätätkin tehdä. Voin sanoa että ei se helppoa ole, mutta jos itsestä tuntuu että jotain tarvis tehdä, eihän siinä silloin paljon vaihtoehtoja ole.
Surffaile vähän aikaa, löydät vastauksia.
Lapsista ja elatusmaksuista löytyy tuolta:
http://www.yksinjayhteishuoltajat.net/
Elarit määritetään lapsen kulutuksen ja vanhempien elatuskyvyn mukaan. Minimi on normaalisti 118 €/kk, tavalliset maksut ovat noin 150 - 250 €/kk/lapsi.
Ositus kannattaa tehdä ilman lakimiehiä. Se on yksinkertainen juttu, jos sen osaa tehdä kylmästi, ilman turhia tunteenpurkauksia. Lusikoista ei kannata alkaa riidellä.
Mitenkäs osituksessa lasten tavarat jaetaan (sängyt, pöydät ym suuremmat huonekalut)??? Oliko se oikein, että lähtijälle maksoin lasten tavaroista puolet? Perustelulla, että isänkin pitää hankkia lapsille sängyt, koulupöydät ym. (vaikka lapset eivät koulua sieltä päin käykkään) sekä, että tavarat ovat meidän omaisuudella ostettu. Vai olisiko pitänyt myydä lasten tavarat ja kummankin ostaa taholleen uudet? Tämä olisi ollut vaihtoehto jos en olisi suostunut maksamaan ex:lle lasten tavaroiden osuutta.
Itsellä olisi ollut kyllä paljon helpompaa ja varsin luotettavampaa että olis ollut ns. ulkopuolinen taho joka olisi jakanut oikeudenmukaisesti tavarat mistä tuli riitaa, eipä kumpikaan jälkikäteen pääsisi sanomaan että vedätit.... , vaikeita asioita ja varsinkin jos on oltu monta vuotta yhdessä...
Mutta on hyvä että kyselet sillä itse koin olevani aikas yksin näiden asioiden kanssa ja nyt jälkikäteen kun erosta on muutama kuukausi kulunut niin tiettyjä asioita näkee eri näkökulmasta ja on valitettvasti välillä mieleen tullut, että annoinko jossakin asioissa liian helposti periksi -
Voimia sinulle!
Osituksessa jaetaan jurisidisesti pesä, eli lasten tavaroita ei eritellä muusta irtaimistosta (pl. ns. henkilökohtainen omaisuus, mm. vaatteet) ... käytännössä puolkkiin menee. Toki ositus voidaan sitten suorittaa miten tahdotaan ... "kattokruunu mulle ja lasten sänky sulle" periaatteella... varsinaiseen ositussumman laskentaan tällä ei sitten mitään yhteyttä (eli, jätetäänpä lasten "huonekalut" huomiotta osituksessa).
Kyllä ulkopuolinen taho tekee osituksen ellette siihen itse kykene ... nimi on pesänjakaja jonka käräjäoikeus voi pyynnöstä määrätä.
Joku lainoppinut voisi tosin ottaa kantaa siihen, jos lapsen nimissä esim. kesämökki ... osituksen ulkopuolelle jäänee, mutta entä ensisijaisen huoltajan oikeudet esim. sen myyntiin (tarvittaneen uskottumies).
Elarit lasketaan siten että lapsen elatuksen tarve /kk on n.360 eur. Tästä vähennetään lapsilisä yh-korotuksineen ja loppuosa jaetaan vanhempien tulojen suhteessa. Käytännössä elarit on lähestulkoon aina 118 eur, mikä on valtion elatustukiraja.
Been there, done that.
Tietämättömät voi yrittää väittää muuta...
Käytännössä elarit eivät suinkaan ole "lähestulkoon aina 118 e/kk", vaan riippuvat tietenkin etävanhemman tuloista. Itse saan 225 e/lapsi (2 lasta), ex on hieman keskitasoa paremmin ansaitseva.
...taisipa tulla isännälle kova paikka,meillä kun on lapsia 4.Ilmankos ehdottelee kovasti,että jaetaan lapset.
Se nyt ei ole kovin viisasta,vai mitä?
Jos aikuiset töppöilee,ei siitä lapsia tarvi rangaista enempää kuin tarpeen.
Todennäköisesti lapset jäisivätkin mulle,koska olen sanonut,ettei niitä aleta jakamaan,vaikka kaikki muu voidaan jakoon laittaakin.
Minä heistä olen aina huolehtinut enemmän joten näin uskon,että käy.
...väitän, vaikka onkin suppea otos. Yhdestä - kahdesta lapsesta yleensä paljon enemmän kuin useammasta.
Toisaalta, yli 250 menevät elarit alkaa olla ryöstöä.
eihän tässä ole tarkoitus toista ryöstää...siinä olet oikeassa,että joku 250 eceä kuussa kuulostaa lasta kohti aika hurjalta.
Täytyyhän toisellekin osapuolelle jäädä mahdollisuus elää itsekin,vuokrat ym.
Ja huoltajalle jää lapsilisät ja yh-korotukset.
Vaikka tiukkaa tullee olemaan.
Vuonna 2003 70 prosenttia elareista määrättiin yhtäsuureksi tai alle 134 eur/kk/lapsi. Jos haluat tarkistaa nii kato yksinjayhteishuoltajat.net
Yli 168,19 eur elareita vahvistettiin 10,85 prossaa. Voitte kattoo jos mietityttää...
Uskotaan.
Hm. Taas kuulun vähemmistöön. Mutta eipä köyhää kirpase. *itkee hiljaa exän kataluutta*
Joo raukkamaistahan tuo on, varsinkin jos siihen liittyy ukon huijausta isäksi.. - > liian kallis pano!
Elareihin lasten "jakaminen" ei välttämättä vaikuta, jokaiselle lapselle se lasketaan erikseen. Eli, kunkin lapsen elatuksen määrä jaetaan ex-puolisoiden nettotulojen suhteessa ... vaikka lapset "jaetaankin", niin "vapaudutaan" elareista vain jos nettotulot samat.
Lapsen elatuksen tarve lähtee lapsesta … EI esim. isän bruttotuloista. Totta, ennen laskettiin ”rangaistuksena” luokkaa 10% niistä … onneksi ei enää edes oikeuskäytäntö.
Se, miten lapsenne elatuksen tarve lasketaan onkin sitten kimurantimpi juttu. Se voidaan laskea hyvinkin yksityiskohtaisesti persoonatasolla harrastukset yms. huomioiden (myös se, paljonko etävanhemman luona). Tai kaavalla 420 – 100 = 320 ekee (”standardi” … jota muuten en pidä oikeudenmukaisena, miinus lapsilisä … ja yh-lisä tulkitaan lähivanhemman tuloksi, ei lapselle).
Laskette sen sitten miten tahansa, niin saatu summa jaetaan vanhempien nettosulojen (EI brutto) suhteessa… yleensä. Vaihtoehtona on vanhempien elatuskyvyn suhde, eli esim. paremmin ansaitsevalla puolisolla valtavat velkojenhoitokulut … tämän laskennan selvittäminen on sellainen ”letto” ettei siihen täällä ole aihetta, ja poikkeus paremmin kuin sääntö.
Oletan että olette avioliitossa ilman avioehtoa.
Yhteiset velat ja/tai omaisuus ovat yhteisiä, henkilökohtaiset velat ja/tai omaisuus henkilökohtaisia. Mutta, ne kaikki otetaan (molemman tyyppiset) huomioon osituksesa, missä ensin lasketaan henkilökohtaiset nettovarallisuutenne (varallisuus miinus velat). Nettovarallisuudet sitten tasataan tasingolla yhtä suuriksi ... periaatteessa melko helppoa.
Käytännössä voitte sopia mitä vaan ... omaisuuden luovuttaminen toiselle kun ei Suomessa ole laitonta, jos niin tahtoo ... tai esim. vanhojen opintovelkojen maksattaminen toisella ole "laillinen pakko" mikäli oma moraalikäsitys sotii tätä oikeutta vastaan...
Ai, tuliko joillekin lukijoille mieleen, miksi avioehtoja tehdään (onneksi) ... juuri tämän vuoksi.
sulle m35 ja teille kaikille vastauksistanne!
onneks(?)velat on yhteisiä ja sitä on sen verran,ettei varallisuuutta juurikaan ole ehtinyt karttumaan.
Tuo elatusjuttu onkin kinkkisempi.
Kyllä panen kädet kyynärpäitä myöten ristiin kun tää rumba on ohi!!
kai tästä selviää hengissä...
Ota elatusapuasiassa lastenvalvojaan yhteyttä. Elatusapuun on olemassa omat laskentakaavat, löydät sellaisen esim. elatusvelvollisten liiton sivuilta. Mutta laskentakaava ei kuitenkaan ole laki, varsinkin lapsen elatuksen tarveen määrittäminen on vaikeaa.
Mutta mietinnän pohjaksi:
elatuksen tarve minimissään 470 euroa ( pääkaupunkiseudulla), tästä vähennetään lapsilisä ILMAN yksinhuoltajakorotusta ja tämän jälkeen jäävä summa 370 euroa jaetaan vanhempien nettotulojen suhteessa. Esimerkiksi jos toinen tienaa nettona 1.500 euroa ja toinen 2.100 on yhteinen nettotulo 3.600 eli osuudet ovat 41,6 % ja 58,4%. Jos mies on enemmän ansiatseva, maksaisi hän tämän mukaan elatusapua 216 euroa kuukaudessa.
Hyvä neuvo poiketa elatusvelvollisten sivuilla, siellä aiheesta hyviä (-kin) keskusteluja. Noin vuosi sitten siellä tuli poikettua, ja silloin monessa paikassa vilahteli 420 ekee/lapsi elatuksen määräksi pääkaupunkiseudulla, eikä 470 … voihan se olla muuttunut, hieman epäilen… Muuten laskentamallisi oli kyllä ”oikein”.
Elatuksen määrä lähtee tosiaan lapsen tarpeesta, eikä sen vuoksi mitään valmista kaava voida soveltaa. Lakitekstiä elatuksesta kyllä on olemassa, ja siihen perustuu. Toivottavaa tietenkin on, että vanhemmat keskenään asian sopivat, hehän niitä parhaita asiantuntijoita asiassa pitäisi olla (tiedän, valitettavasti joskus riitelyksi menee).
Otetaan tässä yhteydessä sitten toinenkin tapa määrittää elatuksen määrä, jota mm. rakas valtiomme noudattaa. Toimeentulotuen perusosien määrät 1.1.2004 lukien yhdelle lapselle (10 – 17 vuotias) on 264 euro/kk pääkaupunkiseudulla. Kun tähän lasketaan päälle lapsilisä, saadaan 364 euroa/kk riittäväksi lapsen elatukseksi, eikä 470 euroa. Tarkemmat rajat linkistä http://www.stm.fi/Resource.phx/tiedt/tuet2004.htx
Jos yhteiskunta katsoo ao. summan riittävän lapselle, millä perusteella sosiaalitoimi toisaalla voisi vaatia muuta vanhemmilta. Tässä lievää provoa, myönnän … en minä ainakaan isänä lapselleni soisi minimi harrastusmahdollisuuksia tai vaateostoksia pelkästään kirpparilta… mikä vääjäämätöntä jos toimeentulotuen perusosalla lasta huolletaan. Mutta, silti käytin ao. argumentoinnin lastenvalvojalla ja käytännössä sen mukaisesti elarit määritettiin… yo. summan päästiin muuten myös ”pikkutarkalla” laskennalla (oman lapsen menot niin tarkkaan kuin mahdollista)… eikä suinkaan 470 ekeen.
Ai miksi tahdoin elarit minimiin ja toisaalla lapselleni aikaisemman elintason mukaiset harrastus, vaate yms. ulkoiset puitteet? Koska etävanhemmalla ei mitään oikeutta ”kontrolloida” miten elarit todellisuudessa käytetään. Maksu voi olla laskettu ”kovaksi” mutta lähivanhempi maksattaa edelleen vaatteet ja harrastukset vastuuntuntoisella isällä (yleistän kirjoittamisen nopeuttamiseksi) … ei varmasti yleistä, muttei tavatontakaan. Mieluummin ostan lapselle sen fillarin, tai uuden talvitakin … kuin että lähivanhempi sen tekee puolestani. Ja vaikka tekisikin, niin mielestäni lapsen on hyvä ymmärtää että isä konkreettisesti ”huoltaa”, joka saattaa hämärtyä kun maksupalvelu kerran kuussa tuuttaa elarit äidin tilille ja ”that’s it”.