Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 9 vuotta, teini-ikäisistä saakka.
Meillä on kaksi aivan ihanaa pientä lasta ja naimisissa olemme olleet kaksi vuotta.
Keväällä päätimme kokeilla avointa suhdetta seksielämän piristämiseksi ja kyllähän se toimikin. Kunnes... ihastuin mieheni kaveriin ja kesällä päädyimme harrastamaan seksiä, jonka jälkeen olen ollut ihastunut kyseiseen mieheen entistä enemmän!
Viime aikoina olen ajatellut melkeinpä vain kyseistä miestä ja alkanut miettimään, että haluanko enää elää tässä suhteessa vai haluaisinko kenties kokea vielä jotain muutakin, jonkun muun kanssa...
Avioliitto ja lapset tekee kuitenkin pelkästä eron ajattelemisestakin vaikeaa.
Toisaalta en haluaisi "heittää hukkaan" kaikkia yhdessä vietettyjä vuosia ja päästää täydellistä miestä menemään ja rikkoa perhettämme.
Mutta silti jokin vetää mua toisaalle..
En tiedä mitä tämä ihastukseni musta ajattelee, mutta sen tiedän, että ainakaan nyt parisuhteessa mulla ei ole häneen mitään mahdollisuuksia, eikä pitäisikään.
Enkä tiedä olisiko vaikka eroaisinkin?
Mitä jos eroan, enkä saakaan toista miestä?
Jään ihan yksin ja se pelottaa.
Osaisinko edes olla yksin?
En ole ikinä asunut yksin.
En kuitenkaan halua ajatella miestäni minään "korvikkeena" eikä tunnu oikealta, että hänen seurassaan ajattelen toista.
Rakastan kyllä miestänikin, mutta tunteet tätä toistakin kohtaan ovat voimakkaat.
Siitä asti kun mieheni kanssa tavattiin, molemmat tiedettiin ja puhuttiin, että ollaan yhdessä aina.
Enkä olisikaan uskonut, että voisin vielä jotain toistakin kohtaan tuntea tälläistä!
Tää on niin riistävää ja repii mua rikki, että en tiedä mitä tehdä.. :(
Mieheni tietää tunteistani tätä toista miestä kohtaan.
Ketään samanlaisesta tilanteesta selvinneitä?
Tai ketään, jolla olisi hyviä sanoja tähän tilanteeseen?
Meillä on kaksi aivan ihanaa pientä lasta ja naimisissa olemme olleet kaksi vuotta.
Keväällä päätimme kokeilla avointa suhdetta seksielämän piristämiseksi ja kyllähän se toimikin. Kunnes... ihastuin mieheni kaveriin ja kesällä päädyimme harrastamaan seksiä, jonka jälkeen olen ollut ihastunut kyseiseen mieheen entistä enemmän!
Viime aikoina olen ajatellut melkeinpä vain kyseistä miestä ja alkanut miettimään, että haluanko enää elää tässä suhteessa vai haluaisinko kenties kokea vielä jotain muutakin, jonkun muun kanssa...
Avioliitto ja lapset tekee kuitenkin pelkästä eron ajattelemisestakin vaikeaa.
Toisaalta en haluaisi "heittää hukkaan" kaikkia yhdessä vietettyjä vuosia ja päästää täydellistä miestä menemään ja rikkoa perhettämme.
Mutta silti jokin vetää mua toisaalle..
En tiedä mitä tämä ihastukseni musta ajattelee, mutta sen tiedän, että ainakaan nyt parisuhteessa mulla ei ole häneen mitään mahdollisuuksia, eikä pitäisikään.
Enkä tiedä olisiko vaikka eroaisinkin?
Mitä jos eroan, enkä saakaan toista miestä?
Jään ihan yksin ja se pelottaa.
Osaisinko edes olla yksin?
En ole ikinä asunut yksin.
En kuitenkaan halua ajatella miestäni minään "korvikkeena" eikä tunnu oikealta, että hänen seurassaan ajattelen toista.
Rakastan kyllä miestänikin, mutta tunteet tätä toistakin kohtaan ovat voimakkaat.
Siitä asti kun mieheni kanssa tavattiin, molemmat tiedettiin ja puhuttiin, että ollaan yhdessä aina.
Enkä olisikaan uskonut, että voisin vielä jotain toistakin kohtaan tuntea tälläistä!
Tää on niin riistävää ja repii mua rikki, että en tiedä mitä tehdä.. :(
Mieheni tietää tunteistani tätä toista miestä kohtaan.
Ketään samanlaisesta tilanteesta selvinneitä?
Tai ketään, jolla olisi hyviä sanoja tähän tilanteeseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä se teettää kun on nuoruuden sinkkuaika jäänyt elämättä ja sitten 30v alkaa menojalkaa fipattaa ja tee niinkuin parhaaksi näet.
Sinä voit ja saat ajatella mitä ikinä haluat, mutta teoistaan mies/nainen tunnetaan!
Miksi hautoisit ajatusmaailmassasi tuollaista avioliittoanne raiskaavaa typeryyttä kun sen sijaan sinulla on kaikki maailman valta ohjata ajatuksesi kotiasi ja perhettäsi kokoavaan ja rakentavaan, EI hajoittavaan?
Miksi sinä huolellisesti ja harkiten ruokit ajatuksia tuhota perheesi?
Mitä väärää näet tietoisesti poistaa nuo typerät haihatukset aivoistasi ja keskittää energiasi rakkaudella mieheesi ja lapsiisi jotka sinä olet täysin vapaaehtoisesti, huolellisesti ja harkiten hankkinut?
Oletko tuijottanut liikaa saasta- ja roskaelokuvia joissa kaikki lika ja halpamaisuus esitetään sinä oikeana tapana elää? Oletko todella niin tyhmä että uskot tuohon?
Nyt olisi korkein aika hankkia ISO pulloharja ja jynssätä sillä korviesi väli saaden kaikki hautomasi saasta sielta ulos tehden tilaa raikkaille ja puhtaille uusille ajatuksille.- Omaa perhettäsi rakastaville ja kokoaville.
Arki se tulee uuteen suhteeseenkin ja olisit muutaman vuoden kuluttua samassa tai pahemmassa tilanteessa uuden miehen kanssa. Ihastuminen on vaan niin itsestä lähtevä tunne, joka haihtuu todellisuuden astuessa kehiin. Jos suhteessanne on kaikki kunnossa, niin lopeta toisesta haaveilu. Ellei näi ole, niin ota ensin ero ja ala haaveilemaan muista vasta sitten.
Ymmärrän sinua hyvin. Olen myös liitossa, joka sai alkunsa jo teini-iässä. Yhteisiä vuosia meillä on takana jo yli 10.
Olen käynyt aikoinaan läpi samaa kuin sinä nyt. Todennäköisestihän nuo tunteet sitä toista miestä kohtaan on vain ihastusta, joka ei tulisi oikeassa elämässä kestämään. Jotenkin sitä päänsä sisällä "romantisoi" tilanteen, eikä osaa selkeästi ajatella, mitä se elämä tosiasiassa olisi..näin ainakin itse on huomannut ja kokenut.
Tiedän myös nuo ajatukset vapauden kaipuusta, yksin elämisestä jne. Vuosien varrella olen käynyt monesti noita ajatuksia läpi. Kuinka houkuttelevaa se olisikaan! Mutta sitten kun katsoo miestä, yhteistä kotia ja lapsia niin miettii, ettei voi tehdä heille niin.
Ja siksi olen itse päättänyt, että niin kauan kun olen vähääkään epävarma, en tee mitään. Ja sen ajan yritän panostaa tähän liittoon.
Hyviä kysymyksiä mietittäväksi on, että mikä tekee sinut onnelliseksi? Mitä se vaatisi? Onko se mahdollista nykyisessä liitossa? Onko sinulla ja aviomiehelläsi yhteisiä päämääriä tulevaisuudessa? Yhdistääkö teitä muu kuin yhteinen koti ja lapset?
Noi on niin vaikeita asioita, helppoa tietä ei ole.
Voimia sinne, toivottavasti pääset selvyyteen noista asioista!