Te, jotka olette jo nettikirjoittelun (ja ehkä kuvan ja puhelinkeskusteluiden) perusteella vähän ihastuneet, miten ovat live-tapaamiset menneet?
Vastasiko tuttavuus odotuksia ja luomaanne mielikuvaa, vai hyytyikö meno täysin?
Vastasiko tuttavuus odotuksia ja luomaanne mielikuvaa, vai hyytyikö meno täysin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo-ooo....
Eron jälkeen päätin kokeilla nettideittiä. Etsin hieman erikoisempaa miestä sillä olen itsekin vähän erikoinen. No yhden kanssa aloin kirjoittelemaan. Mies kirjoitteli aivan ihania kirjeitä, hieno mies, niin ajattelen vieläkin. Kuva oli taiteellinen ja tyylikäs, mm. muotoiltu parta. Kirjoiteltiin reilu kuukausi pitkiä kirjeitä ennen kuin tavattiin. Olin aika lailla lumottu.
Tapaaminen jännitti ihan sairaasti. Olin jo edellisenä iltana hyvästellyt sinkkuuteni. Kun näin miehen niin kaikki romahti. En edes olisi tunnistanut itse miestä. Oli aivan erinäköinen kuin kuvassa. Mm. risuparta ja vaatteet kuin vanhalla ukolla. En missään nimessä tuntenut että voisin kyseisen ihmisen päästää viereeni. Osoittautui myös että mies harrasti sellaista juttua jonka olin ehdottomasti sanonut nettiprofiilissani että en siedä sellaista enkä ole sellaisista miehistä kiinnostunut.
Oli se kamalan noloa kun mies jo suurinpiirtein odotti että me oltaisiin jo pari ja itsellä vaan teki mieli juosta karkuun. Yritin kuitenkin antaa mahdollisuuden ja katsoin pari tuntia. Mutta ei,ei, ei.
Kyllä nettideittailu on kamalaa puuhaa, sen sanon.
En ihastu netissä ja jokainen, jonka kanssa kirjoittelen, on vain joku tuntematon, kunnes tavataan.
Tavatessa vasta alan oikeasti harkita naista mahdollisena elämänkumppanina ja muodostaa hänestä kuvaa.
Oma kokemukseni on, että nettideittailu on hauskaa ja antoisaa puuhaa!
Jeps, "antoisaa" silloin, kun mulle kirjoitetaan, "miten hurisee" ja hauskaa,
kun vastaan ok.
Itseasiaan sitten. tapaamiset näiden potentiaalisten miesten kanssa on
sujunut yllättävän hyvin (paitsi yhden) puhui vitsejä solkenaan, ettei tiennyt
missä kohtaa nauraa.
Olen puhelias, joten en istu tuppisuuna, avaan suuni muulloinkin, kuin kahvia
juodessa. Ehkä se auttaa murtamaan jään myös hiljaisenmankin kohdalla.
Se sitten, ettei johda kaffeeta pidenmälle on niin monesta seikasta kiini,
jomman kumman puolelta.
Voithan vastata jotain muutakin. Eipä tuo "ok" paljon anna tarttumapintaa toiselle..
No kotjattakoon nyt senverran, että vaikka mulle kirjoitetaankin noin, niin
kyllä minä vähän kerron mitä teen ja miten menee.
Sitäpaitsi vastaan kyllä kaikille, lukuunottamatta kaksimielisiä sisältäviin
viesteihin.
korjattakoon tämä kirjoitusvirhe tuossa ed.
Ihan kamalaa ja suorastaaan tyhjänpäiväistä puuhaa koko nettideittailu. Mielikuvat ja todellisuus harvoin kohtaavat. Jos itse oliskin kiinnostunut, niin sitten toinen voi olla täysin pettynyt, ja hän myös ilmoittaa sen olemuksellaan. Varsinkin naiset, jotka ovat nykyään kovanaamoja ja miehet pelkkiä luukkuhousuisia poikaparkoja.
Vain unelmat ovat nykyään todellisia:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I
Eka tapaaminen menee yleensä puolin ja toisin mielikuvien ja todellisuuden välisiä eroavuuksia nieleskellessä. Ei kannata ladata liikaa paineita sille. Toka tapaaminen kertoo jo paljon enemmän.
Viestittely oli lyhyt, puhuttiin puhelimessa, eikä hra laittanut kuvaansa, vaikka pyysin. Puhelimessa juttu luisti, joskin kyllä nenäkkäinkin, MUTTA se jokin puuttui, vaikka todettiin, että kumpikaan ei juossut karkuun ja ruokailtiin loppuun. Herralla ei kiinnostus riittänyt sitten loppujen lopuksi, kun viestittely yht'äkkiä loppui ilman selittelyjä - enkä vaivautunut kysymään mikä tuli!
Ihan kamalaa puuhaa koko nettideittailu. Mielikuvat ja todellisuus harvoin kohtaavat. Jos itse oliskin kiinnostunut, niin sitten toinen voi olla täysin pettynyt, ja hän myös ilmoittaa sen olemuksellaan. Varsinkin naiset, jotka ovat nykyuään kovanaamoja ja miehet pelkkiä luukkuhousuisia poikaparkoja.
Vain unelmat oat nykyään todellisia:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I