Hei!
Miten saisin taottua järkeä isäni (ja veljeni) päähän? Veljeni on tällä hetkellä 12-vuotias eikä oikeasti ole ikinä oppinut nukkumaan omassa sängyssään. Luojan kiitos vanhempani erosivat viime talvena jonka jälkeen äidin luona yötä ollessaan veljeni nukkuu omassa sängyssään, mutta isän luona ollessaan edelleen vanhassa tutussa parisängyssä.
Aiemmin ongelmana vaikutti olevan laiskuus opettaa poika nukkumaan omassa sängyssä mutta tuntuu että viimeisen vuoden aikana isäni ei ole halunnut itsekään nukkua yksin. Insestistä ei ole kysymys kuitenkaan vaikka ulkopuolisille siltä saattaisi vaikuttaakin.
Muutenkin veljeni tuntuu jonkin verran jälkeenjääneeltä.. Todella herkkä pojaksi ja saattaa alkaa itkemään tuosta vain. Kuitenkin tajuaa ilmeisesti ettei tuollainen 2-vuotiaan asteella oleminen mitenkään älyttömän normaalia pian yläasteelle siirtyvältä ole, sillä kavereiden keskuudessa vaikuttaa melkeinpä oman ikäiseltään. Kaverit eivät tietenkään tiedä nukkumajärjestelyistä.
Nuorimpaa lapsena veljeni on aina ollut se, joka saa kaikki mitä hän haluaa. Uskokaa tai älkää, hän saa valmiit ruoka-annokset joka kerta suoraan nokan eteen! Minua ärsyttää suunnattomasti veljeni röyhkeä maailmanomistaja-asenne ja samalla huolestuttaa että kasvaako hän ikinä aikuiseksi?
Olisiko mitään vinkkejä miten voisin saada asiani ilmaistua sen pahemmin loukkaamatta?
Piti vielä mainita että samoihin aikoihin vanhempieni avioeron kanssa muutin itse omilleni. Olisin varmaan tullut hulluksi siinä talossa jos olisin jäänyt, vaikkei se ollutkaan syynä muuttoon vaan opiskelut ja avomies :)
Miten saisin taottua järkeä isäni (ja veljeni) päähän? Veljeni on tällä hetkellä 12-vuotias eikä oikeasti ole ikinä oppinut nukkumaan omassa sängyssään. Luojan kiitos vanhempani erosivat viime talvena jonka jälkeen äidin luona yötä ollessaan veljeni nukkuu omassa sängyssään, mutta isän luona ollessaan edelleen vanhassa tutussa parisängyssä.
Aiemmin ongelmana vaikutti olevan laiskuus opettaa poika nukkumaan omassa sängyssä mutta tuntuu että viimeisen vuoden aikana isäni ei ole halunnut itsekään nukkua yksin. Insestistä ei ole kysymys kuitenkaan vaikka ulkopuolisille siltä saattaisi vaikuttaakin.
Muutenkin veljeni tuntuu jonkin verran jälkeenjääneeltä.. Todella herkkä pojaksi ja saattaa alkaa itkemään tuosta vain. Kuitenkin tajuaa ilmeisesti ettei tuollainen 2-vuotiaan asteella oleminen mitenkään älyttömän normaalia pian yläasteelle siirtyvältä ole, sillä kavereiden keskuudessa vaikuttaa melkeinpä oman ikäiseltään. Kaverit eivät tietenkään tiedä nukkumajärjestelyistä.
Nuorimpaa lapsena veljeni on aina ollut se, joka saa kaikki mitä hän haluaa. Uskokaa tai älkää, hän saa valmiit ruoka-annokset joka kerta suoraan nokan eteen! Minua ärsyttää suunnattomasti veljeni röyhkeä maailmanomistaja-asenne ja samalla huolestuttaa että kasvaako hän ikinä aikuiseksi?
Olisiko mitään vinkkejä miten voisin saada asiani ilmaistua sen pahemmin loukkaamatta?
Piti vielä mainita että samoihin aikoihin vanhempieni avioeron kanssa muutin itse omilleni. Olisin varmaan tullut hulluksi siinä talossa jos olisin jäänyt, vaikkei se ollutkaan syynä muuttoon vaan opiskelut ja avomies :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä sun ei kannata puuttua siihen mitenkään, koska tuossa ei ole mitään ongelmaa.
Pitäiskö sun puhua asiasta sun vanhenpien kanssa ensin, ehkä sulta on menny ohitte jotain tärkeää... Kuvauksesi pohjalta voi olla mahdollista että veljesi ei tosiaankaan ole "terve" vaan hänellä saattaa olla joku sairaus, kehityshäiriö tai vastaavaa. Vanhempasi joko eivät ole sinulle asiasta kertoneet tai sinä et ole aikoinasi osannut kuunnella tai ymmärtänyt hienovaraisia vihjeitä.
Sinä olet mitä ilmeisemmin myös vielä teinin asteella, vaikka oletkin jo pesästä lentänyt. Teineillä on usein taipumus pitää omaa näkemystään maailmasta ehdottoman oikeana, joten ehkä sinun kannattaisi tarkistaa hiukan asenteitasi ja ottaa ensin selvää veljesi tilasta ennen kuin rupeat julkisesti huutelemaan.
Sinähän olet jo puoliksi aikuinen joten osaat hoitaa itsellesi safkat lautaselle ja harjata hampaasi. Osoita siis hiukan ymmärtämystä pikkuveljeäsi ja vanhempiasi kohtaan äläkä tee asioista kaikille entistä vaikeampia.
Jos joku on herkkä, ei se meinaa että olisi heti kehitysvammainen. Jos joku alkaa helposti itkeä, siitä vaan, kehitysvamma yleensä näkyy, jos ei ulkonäössä niin käytöksessä yleensä.
Itse nukuin melkein yläasteeseen (ellei jopa ihan ensimmäiseen yläastevuoteen) asti vanhempieni vieressä.
Se johtui siitä, että pelotti nukkua yksin (mm. pimeänpelko, yksinoleminen ylipäätään, jne.) vanhemmillani oli parempi sänky kuin minulla (omani oli huono nukkua).
Kun aloin nukkua omassa huoneessani, nukuin valot päällä. Myöhemmin ne alettiin sammuttelemaankin.
"Nuorimpaa lapsena veljeni on aina ollut se, joka saa kaikki mitä hän haluaa. Uskokaa tai älkää, hän saa valmiit ruoka-annokset joka kerta suoraan nokan eteen! Minua ärsyttää suunnattomasti veljeni röyhkeä maailmanomistaja-asenne ja samalla huolestuttaa että kasvaako hän ikinä aikuiseksi?"
Oletko miettinyt, että vanhempasi ovat omalla toiminnallaan osittain aiheuttaneet veljesi käytöksen? Tällähetkellä tuntuu, että olet hieman katkera veljellesi.
Vaikka sinusta vanhempana sisaruksena tuntuukin, että veljesi olisi saanut aina kaiken, aina näin ei ole. Sinä et muista omasta lapsuudestasi juurikaan, mutta veljesi lapsuuden muistat lähestulkoon alusta asti. Siksi et muistakaan niitä asioita, joita olet itse saanut (huomio mukaanlukien), ja sinusta saattaa tuntua, että veljeäsi on hemmoteltu. Veljestäsi tuntuu varmasti kohdallasi samalta. En nyt toki yritä vähätellä tuntemuksiasi, mutta aika usein näin on.
Vaikka veljesi siirtyykin pian yläasteelle, hän on vasta 12-vuotias! Siis lapsi kuitenkin vielä. Siksi hän itkee. Sinä olet jo päässyt jatkamaan omaa elämääsi (asuthan sinä muualla oman miehesi kanssa ja olet aikuinen), mutta hän joutuu elämään avioeron keskellä. Hänelle se saattaa merkitä ihan eri asiaa kuin sinulle, koska on vielä lapsi ja joutuu näkemään kaiken.
Luulen, että isäsi hakee lohtua veljestäsi ja siksi itsekin haluaa nukkua hänen vierellään. Jos tuo pysyy väliaikaisena, ei siinä mitään. Jos ongelma pitkittyy, niin ennen yläasteelle menoa sano isällesi, että veljesi saattaa joutua kiusatuksi, jos tuollainen asia käy koulussa ilmi.
Meidän 12-vuotias poikamme nukkuu usein,meidän vanhempien välissä.!12-vuotias on pieni vasta.Oma huoneensa on aika kaukana meistä ja tähän aikaan vuodesta säkkipimeää.Uskoisin vähän pelottavan,mutta tätä ei tietenkään myönnetä:)Nukkuu tosin välillä kesäisinkin.Ja antaa nukkua vain,meistä vain mukavaa,ei tätä enää kauan kestä,kun kasvaa niin nopeaan.Meidän ainokaisemme.On mukava iltaisin käydä yhdessä nukkumaan ja jutella maailmanmenosta.
Voiko kyseessä olla insesti?
Jos luulet että niin voi olla, niin ota yhteyttä kuntaan.
Hyvä, että huolehdit veljestäsi.
Jos kyseessä olisi insesti, niin lapsi ei vuorenvarmasti tunkea nukkumaan hyväksikäyttäjän petiin, pässi!
Minusta huolesi on turhaa, lapsihan 12- vuotias on vielä, käynyt eron tuskan läpi ja haluaa turvaa, kyllä tämä vaihe menee ohitte ihan itsekseen, tuskin enää 15- vuotiaana isän vieressä nukkuu...
Sinusta vaan tuntuu oudolta, kun itse et ehkä ole ollut kaikkea näkemässä/ kokemassa ja jos oletkin olet jo isompi ymmärtämään asioita, mitä pienempi ei ehkä ymmärrä, vaan kokee kaiken pelkona ja epävarmana ja hakee näin turvaa ja huomiota, mikä ei ole mitenkään paha asia.
Toki on hyvä että pidät pikkuveljestä huolta, mutta koita vielä seurata tilannetta ja anna mennä omalla painollaan, uskon että kun kehitys käy, niin pikkuhiljaa lapsi kömpii omaan sänkyynsä....
vai niin
- Olet oikeassa siinä, että kehitys on jäänyt kesken, mutta ei veljelläsi vaan sinulla!
- Olet oikeassa siinä, että ei tuollainen 2-vuotiaan tasolle jämähtäminen mitenkään älyttömän normaalia ole. Puhut tuossa kuitenkin itsestäsi, vaikka projisoit ongelman veljeesi ja ikäkausi, johon jumahdit, on 4-5v.
"Lapsi voi olla ihastunut vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa ja mustasukkainen toiselle vanhemmalle. Ikäkauden loppupuolella hän alkaa samaistua omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaan tai muuhun tärkeään omaa sukupuolta olevaan aikuiseen."
- Millainen ihminen on onnellinen vanhempiensa erosta?
- Outo yhteensattuma, että muutat samaan aikaan, kuin äitisi... tai ehkei sittenkään, vaan alitajuntasi viitoitti tien tuohon toimintaan.
- Ongelma on sinun ja vanhempiesi välisessä kiintymyssuhteessa - koita selvittää se ja anna pikkuveljesi olla, mikä on!
- Sinä et ole yksilöitynyt omaksi persoonaksesi ja siitä kertoo kotoa muuttaminen suoraan poikaystävän luokse. Olet riippuvainen persoona ja minuutesi rakentuu muitten ihmisten persoonien varaan. Kuvittelet olevasi kypsä, mutta et ole. Et muuttanut omillesi vaan osaksi avomiestäsi. Vielä ylpeilet tuolla asialla!? Mitä suurta sinä muka olet tehnyt - muuttanut yhdestä riippuvuussuhteesta toiseen, sen sinä olet tehnyt.
- Sinulla tässä on suurempia ongelmia kuin veljelläsi, jonka toivottavasti jätät rauhaan "kypsine" ajatuksinesi.
*epätoivoinen
*Miten saisin taottua järkeä
*eikä oikeasti ole ikinä oppinut
*Luojan kiitos vanhempani erosivat
*laiskuus opettaa
*ei ole halunnut
*Insestistä ei ole kysymys kuitenkaan
*tuntuu jonkin verran jälkeenjääneeltä
*Todella herkkä
*ei tuollainen 2-vuotiaan asteella oleminen mitenkään älyttömän normaalia pian yläasteelle siirtyvältä ole
*saa kaikki mitä hän haluaa
*saa valmiit ruoka-annokset joka kerta suoraan nokan eteen!
*Minua ärsyttää suunnattomasti veljeni röyhkeä maailmanomistaja-asenne ja samalla huolestuttaa että kasvaako hän ikinä aikuiseksi?
*miten voisin saada asiani ilmaistua
*Piti vielä mainita että samoihin aikoihin vanhempieni avioeron kanssa muutin itse omilleni. Olisin varmaan tullut hulluksi siinä talossa jos olisin jäänyt
Ei kannata olla huolissaan. Minunkin tytär nukkui vieressäni 12v. Laitoin hänelle kuitenkin oman huoneen ja sanoin että saat nukkua siellä kun itse haluat. Sitten hän vaan kerran sanoi että nyt menen omaan huoneeseen ja sen jälkeen ei tullut enää viereen.