Olipa kerran kiltti, ujo ja väritön tyttö. Minä. Ensimmäinen suhteeni alkoi 18-vuotiaana. Muutin minua vanhemman miehen luokse lähes heti tavattuamme. Kaikki muuttui meikki- ja vaatetyyliäni myöten. Aloin dokaamaan oikein kunnolla. Mies sai tuntemaan minut rajuksi ja hän huomasi minut. Olin viaton ja sinisilmäinen. Ajattelin että tämä se vasta on rakkautta. Ripustauduin mieheen täysin. Sain häneltä kaiken fyysisen ja henkisen huomion – jota vanhempani eivät olleet minulle antaneet. Minut huomattiin!
Miespä vain oli todella hallitseva. Hän dokasi itse hirveästi ( minä mukana ) ja pahoinpiteli. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen. Mitään en saanut enää tehdä yksin enkä pitää yhteyttä muihin kavereihin. Joten jäin täysin suljettuun tilaan miehen armoille. En saanut poistua hänen kodistaan, paitsi kauppaan, kun piti tehdä meille ruokaa. Jos olin omin päin käynyt kaupungilla, hän raivostui. Silloin olin hänen mielestään ollut pettämässä, olin lutka ja huora. Itse hän petti ja meni miten halusi, olin melkeinpä lamaantunut, halusin uskoa että ”kyllä tämä kaikki vielä muuttuu!” Hän otti ja minä annoin, raiskasi jos en antanut. Hän sanoi tappavansa minut jos jättäisin hänet, ja uskoin, koska hänellä oli pahoinpitely-merkintä poliisin kirjoissa sekä ehdonalainen. Hän myös sanoi ettei tällaista huoraa kukaan muu haluaisi kuin hän. Kerran seisoimme kioskilla ja perääni vihelsi joku vieras kundi, no miehenipä kävi hänen kimppuunsa. Pelkäsin ihan hirveästi. Ajattelin että mieluummin kestän tätä suhdetta kuin olisin taas yksin. Yli vuoden yhdessäolon jälkeen hän kuitenkin pahoinpiteli minut sen verran perusteellisesti, että päätin taistella suhteesta irti. Tämä ei ollut ainoa kerta kun poliisit puuttuivat asiaan, sillä hän saattoi olla väkivaltainen yleisilläkin paikoilla. Kävin keskustelemassa sosiaalipsykologilla ja nuoriso-ohjaajalla, jotka tukivat päätöstäni. Keskustelimme peloistani ja riippuvuudestani.
Muutin omaan kämppään ja täytin elämääni irtosuhteilla, päihteillä kuten alkoholilla ja huumeilla, kaikkea piti kokeilla. Takaraivossa jyskytti ajatus ”kukaan ei halua minua”. Ei minulla ollut ongelmaa ulkonäköni puolesta, mutta vieläkin uskon ex-mieheni puheitten pitävän paikkaansa. Erosta oli kulunut kuukausi ja aloitin suhteen uuden miehen kanssa. Tämä vain oli ihana ja normaali, itseni ikäinen. Mutta heti suhteemme alussa hän petti minua. Mieleeni purskahti epätoivo, raivo ja katkeruus. Siitä alkoi pettämishelvetti. Pelkäsin edelleen yksin jäämistä niin paljon, että uskottelin antavani kundilleni anteeksi. Aloin itse pettää – ja oikein urakalla. Olemme olleet yhdessä nyt vuoden – ja sinä aikana muita seksipartnereita minulla on ollut kahdeksan. Sekä kuukauden mittainen suhde toisen päällä. Sekä muuta pettämistä. Valehtelua.
On todella huono omatunto. Tunnen itseni todella halvaksi. Paras ratkaisu olisi varmasti jättää kundini ja keskittyä oman elämän ehjäksi rakentamiseen ennen uutta suhdetta. Välillä olen niin ahdistunut että ajattelen onko ainut ratkaisu itsemurha. Mulla ei ole muuta helpotusta kuin päihteet, mutta ei nekään vie sitä tyhjää oloa pois!
Miespä vain oli todella hallitseva. Hän dokasi itse hirveästi ( minä mukana ) ja pahoinpiteli. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen. Mitään en saanut enää tehdä yksin enkä pitää yhteyttä muihin kavereihin. Joten jäin täysin suljettuun tilaan miehen armoille. En saanut poistua hänen kodistaan, paitsi kauppaan, kun piti tehdä meille ruokaa. Jos olin omin päin käynyt kaupungilla, hän raivostui. Silloin olin hänen mielestään ollut pettämässä, olin lutka ja huora. Itse hän petti ja meni miten halusi, olin melkeinpä lamaantunut, halusin uskoa että ”kyllä tämä kaikki vielä muuttuu!” Hän otti ja minä annoin, raiskasi jos en antanut. Hän sanoi tappavansa minut jos jättäisin hänet, ja uskoin, koska hänellä oli pahoinpitely-merkintä poliisin kirjoissa sekä ehdonalainen. Hän myös sanoi ettei tällaista huoraa kukaan muu haluaisi kuin hän. Kerran seisoimme kioskilla ja perääni vihelsi joku vieras kundi, no miehenipä kävi hänen kimppuunsa. Pelkäsin ihan hirveästi. Ajattelin että mieluummin kestän tätä suhdetta kuin olisin taas yksin. Yli vuoden yhdessäolon jälkeen hän kuitenkin pahoinpiteli minut sen verran perusteellisesti, että päätin taistella suhteesta irti. Tämä ei ollut ainoa kerta kun poliisit puuttuivat asiaan, sillä hän saattoi olla väkivaltainen yleisilläkin paikoilla. Kävin keskustelemassa sosiaalipsykologilla ja nuoriso-ohjaajalla, jotka tukivat päätöstäni. Keskustelimme peloistani ja riippuvuudestani.
Muutin omaan kämppään ja täytin elämääni irtosuhteilla, päihteillä kuten alkoholilla ja huumeilla, kaikkea piti kokeilla. Takaraivossa jyskytti ajatus ”kukaan ei halua minua”. Ei minulla ollut ongelmaa ulkonäköni puolesta, mutta vieläkin uskon ex-mieheni puheitten pitävän paikkaansa. Erosta oli kulunut kuukausi ja aloitin suhteen uuden miehen kanssa. Tämä vain oli ihana ja normaali, itseni ikäinen. Mutta heti suhteemme alussa hän petti minua. Mieleeni purskahti epätoivo, raivo ja katkeruus. Siitä alkoi pettämishelvetti. Pelkäsin edelleen yksin jäämistä niin paljon, että uskottelin antavani kundilleni anteeksi. Aloin itse pettää – ja oikein urakalla. Olemme olleet yhdessä nyt vuoden – ja sinä aikana muita seksipartnereita minulla on ollut kahdeksan. Sekä kuukauden mittainen suhde toisen päällä. Sekä muuta pettämistä. Valehtelua.
On todella huono omatunto. Tunnen itseni todella halvaksi. Paras ratkaisu olisi varmasti jättää kundini ja keskittyä oman elämän ehjäksi rakentamiseen ennen uutta suhdetta. Välillä olen niin ahdistunut että ajattelen onko ainut ratkaisu itsemurha. Mulla ei ole muuta helpotusta kuin päihteet, mutta ei nekään vie sitä tyhjää oloa pois!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ton kirjotuksen perusteella ittellä tuli ainaki semmonen olo et oot hyvä ihminen sydämeltäs vaikka vaikeuksia on ollu joten mikää ei oo vielä liian myöhästä. Sulla on käyny uskomattoman huono säkä noissa seurustelusuhteissa. Toivottavasti löydät viel jonku miehen joka ei petä. Ja sit opit luottamaan ja ehkä et itekkään enää petä?
Ps: Älä itsemurhaa ajattele. Kaikilla meil on ongelmii vaik sitä ei ulospäin näykkään. Hyvää kesänjatkoa sulle. MOIIIIIIII.
Ihan itse olit sen huomannut, että parasta olisi olla yksin ja kerätä itsesi. Tee se ja pian. Muuta yksin, hae ensin tukea sieltä, mistä sitä ennenkin sait Juominen ja huumeet pois kokonaan, kunnes pystyt ns. seurustelujuomiseen. Et kai ole ollut koskaan yksin, sekin on sellainen asia elämässä, joka kannattaa kokea, ei kaikinajoin helppoa, mutta joskus todella ihanaa. Ajattele itseäsi muutaman vuoden kuluttua, jos jatkat noin tai jos uskallat tehdä itseäsi kohtaan oikean ratkaisun.
Elikkä aina kun tekee mieli käyttää päihteitä niin menet urheilemaan. Siis todella urheilemaan, että hiki lentää ja joka paikkaa kolottaa. Tämä laukaisee aivoissa vahvan endorfiini tuotannon, vahvemman mitä huumausaineilla saadaan. Tämän lisäksi kun tuntuu hyvältä niin kuntokin kohenee. Kunnon koheneminen ja fyysiset ponnistelut nostavat myös psyykkistä kuntoa. Ei mene pitkään kun olet jo hyvästi jaloillaan. Voit alkaa keskittymään elämän uusiin haasteisiin vahvana ja määrätietoisena. Loppuu se itsesäälissä pyöriskelu ja itsensä vähättely.
No vähemmästäkin sitä taatusti ahdistuu, kun elää jatkuvasti sekavien ihmissuhteiden keskellä. Lisäksi tuo lopuillaan oleva teini-ikäkin sulla varmasti painaa päälle ja hormonit hyrrää, muistan oikein hyvin millainen fiilis silloin oli itsellä...olin itsekin monesti lähellä itsemurhaa niihin aikoihin. Onneksi en sitä koskaan tehnyt, olisi jäänyt moni ihana asia näkemättä ja kokematta.
Ei täällä kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista, mutta paljon voit sinä itse vaikuttaa siihen, miten elät elämäsi ja annat muiden itseäsi kohdella. Siksi ei kannata jatkaa missään sellaisessa suhteessa jossa tuntee itsensä alempiarvoiseksi. Saattaa kuulostaa kylmältä, mutta sellaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jotka aiheuttavat sinulle pahaa oloa. Voit aivan kylmästi heittää heidät elämästäsi pois, se ei ole itsekästä vaan itsesuojeluvaistoa.
Oikeastaan ainoa keino päästä tuosta oravanpyörästä on muuttaa muualle, aivan omilleen ja unohtaa kaikki entinen. Jos hakemalla hakee ongelmia elämäänsä ja ajautuu kaikenmaailman epämääräisiin porukoihin, niitä ongelmia myös saa.
Sitä kummasti huomaa silloin oman arvonsa, kun ei koko ajan ole joku toitottamassa vieressä miten "huono" ihminen olet. Sekin on vain kyseisen mollaajan itsetunnon heikkoutta, oma paha olo pitää purkaa muihin, niin itsestä tuntuu paremmalta.
Mutta mutta, sinulla on ollut vasta 2 miestä elämässäsi, ja vielä koko elämä edessäsi, miksi ihmeessä haluaisit lopettaa sen? Maailmassa on miljoonia miehiä jotka eivät lyö, potki, hakkaa, hauku tai petä. Sellainen ajautuu luoksesi ennemmin tai myöhemmin, jos ITSE annat siihen mahdollisuuden.
Mieti mikä sinulle oikeasti on tärkeää ja satsaa siihen koko tarmosi. Varmasti on jotain sellaista, mitä sinäkin tykkäät tehdä, vaikkei nyt välttämättä siltä tunnukaan.
Unohda päihteet kertaheitolla, sekä mahdolliset kaverisi jotka moisia käyttävät. Vaihda elinpiiriäsi, vaikka alussa voi pelottaa yksinoleminen voin saman kokeneena sanoa että se on taatusti sen arvoista!
Ota oma elämä hallintaasi, pystyt siihen jos oikeasti sitä tahdot! Jos et sinä sitä tahdo, niin kukaan muukaan ei voi asialle mitään.
Voimia!