Miten voisin oppia ymmärtämään miehiä. Nyt tuntuu kurjalta, kun on kohta fiilis että kaikki miehet ovat ihan ällöjä ja kun minä niin olen aina pitänyt monista tapaamistani miehistä. Nyt kun olen eronnut, niin kaikki on toisin. Tapaan miehen, hän ei laske minua käsistään koko iltana, tanssittaa vaan, saattelee kotiin on tosi huomaavainen, ei kuitenkaan pyydä numeroa...viereen olisi toki ottanut. Kuukauden päästä sama ravintola ja sitten näytti olevan toinen nainen kierroksessa, ei ollut näkevinäänkään, ei edes tervehtinyt, itse olin seota ihastuksesta.. no, sitten uudet miehet hakee, kehuvat jne...mutta ovat naimisissa, ei kiitos- en halua sotkeutua. Miten te miehet voitte muka olla olevinaan niin ihastuneita, mutta sitten antaa vaan olla....onko kaikki siis feikkausta ja seksin toivossa lurittelette juttujanne. En taida uskoa enää ketään...minä en sano miestä komeaksi, sympaattiseksi, miellyttäväksi seuraksi jne jos en sitä tarkoita, enkä tanssi tuntitolkulla putkeen, jos lähellä ei ole hyvä olla.. Nyt kohta jos joku mies sanoo minusta jotakin kivaa, niin vetäsen kaulimella päähän ( täytyy vaan muistaa ottaa se mukaan ens kerralla). Minulla taitaa olla ongelma, otan kaiken niin vakavasti - ehkä alan suhtautumaan kaikkeen ihan vaan kevyesti ja juttelen mitä sattuu ja sitten vaan hus hus ei kiinnosta yhtä iltaa pidempään. Auttakaa miehet , miten minun pitää teihin suhtautua noin 40 v ikäisiin ?
Unohtuneet taidot jos niitä olikaa
tarua vai totta
8118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tällainen mietelause tuli mieleen:
Don't make someone a priority when they only make you an option.
Varsinkin jos se optio on lähinnä vaan seksioptio. :)
Tsemppiä!
Todella osuva mietelause! - no ei sitten enää baareja..mutta eipä nuo miehet tule juttusille metsälenkilläkään, ei teatterin väliajalla, ei leffa-aulassa, eivät meloessakaan kuin nostavat handua korkeintaan, ei kahvilassa, ei salilla - no salilla joku sanoo jotain, joku vähän juttelee, mutta kukaan ei pyydä mihinkään...parempi kai tyytyä olemaan vaan ja nauttimaan elämästä. Minä kuitenkin arvosta livetapaamista, nettideittailu ei ole mun juttu.
"Miten te miehet voitte muka olla olevinaan niin ihastuneita, mutta sitten antaa vaan olla....onko kaikki siis feikkausta ja seksin toivossa lurittelette juttujanne."
siis miksi kaikki dokaa, ei se ole pakko. Jotain toki on hyvä juoda, mutta vois keskittyä tanssiin ja jutusteluun..itse olen joskus ihan tee/vesi linjalla ja hauskaa riittää. Viini kyllä maistuu ja jotkut erikoisherkut, mutta mieluusti pikkunapostelun kera.
Täällä on välillä ihan fiksuja kivoja vastauksia yms. missäs ne miehet liikkuu??
Suoraan sanottuna kuulostat ihan äidiltäni, joka täyttää kohta 70 vuotta.
Jos tuo unohdetaan, niin se, mikä puri 80-luvulla, ei pure enää. Ei kummankaan sukupuolen osalta.
Kuka niitä kaikkia kertapanojaan muistaisi?
Sama, kun muistaisi ulkoa kaikki sanomalehdet, jotka on lukenut
eihän tässä lähetymistavassa ole mitään järkeä. Eikö kannattaisi ensin miettiä, onko kohteessa ylipäätään olemassa mitään sellaista mitä voi ymmärtää. Toisekseen, onko se jokin (mitä nyt sitten pitäisi ymmärtää) jotain sellaista, mikä on yhteistä kaikille miehille?
Tässä vaiheessa analyysiä on ilmeistä, että kulutat nättiä päätäsi ihan turhaan liian vaikeiden asioiden miettimiseen. Meikkaa ja laita jotain nättiä päälle, ja ennen kaikkea lopeta ajatteleminen.
Tää on ollut tosi opettavaista, enpä enää turhaan odottele elämältä mitään ihmeempää, harmi kun on noi tunteet, mutta kyllä ne tällä menolla kuolee pikku hiljaa, sitten vaan pelkkä kuori kauniina heilumaan ja eikun menoks.....liikunnan kannalta vaan...