Työttömään rakastuminen

Ei koulutetutkaan saa töitä. Mullakin on kolme ammattia mut ei töitä löydy kovin helposti. Varmaan jossain hesassa olis töitä kun siel asuu paljon ihmisiä mut jossain pienellä paikkakunnalla töitä ei niin helposti löydy vaikka kuinka olis hyvä työntekijä. Tuskin se sen miehen vika on jos ei töitä ole tarjolla ja voi työtönkin olla hyvä mies. Naisilla on aina hirveesti ennakkoluuloja ja sit ne valittaa kun ei löydy ketään kun ei viitsi edes tutustua.

riippuu ihan omista arvoistasi. Jos taloudellinen turva menee rakkauden edelle niin ei kannata jäädä tuohon suhteeseen. Mutta jos rakkaus merkitsee niin eiköhän tuo tämän hetkinen työttämyys ole sivuseikka. Puntaroi.

naisille raha on tärkeintä. Ei naiset varattomaan rakastu

Aloittaja: eikös tunteet ole sinulla tärkeimmässä asemassa?

Jospa olisit reilu nainen ja tarjoaisit sitä taloudellista turvaa miehelle? Onhan tuhansia naisiakin, jotka elävät miehen siivellä. Tasa-arvo ja kaikkee...

"Ja kai joku piilevä vikä miehessä on koska ei töitä ole saanut?"

Sinä varmaan olet ihmisenä itse täydellisyys?

Aloittaja: ..."Mitenkähän kannattaa aloittaa pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa suhdetta. Vaikka ei kyllä vaikuta juopolta, mutta silti..."

Ole kuitenkin varovainen ja tarkasti kuulolla!!!
"Ei v a i k u t a juopolta", työtön... tjaa-a...!
Siinä jo kaksi vahvaa epäröinnin aihetta, voi olla että mies vaikuttaa täydelliselle, menet sitoutumaan ja heräät kohta hullun viereltä! Niin kävi mulle. Ei pelkästään juoppo, pilleristi myös ja vahvemmat huumeet kuvassa mukana kun vain jostain sai haalittua! Työtön, totta kai, selvisi että oli saanut potkut elämäntapojensa takia VR:ltä. Ja sitten alkoi väkivalta... Suhde tosin loppui ekaan ensiavussa käyntiin ja syytteen nostoon...
Nyt kuulemma lusimassa. Että varovaisuutta!!!!
Kyllä ne osaa näytellä ja esittää, oikea nahka paljastuu kun on saanut sinut koukkuun!!!
En väitä että aina on näin, mutta vahingosta t o d e l l a viisastuneena neuvon olemaan hyvin varovainen!

Mites se meneekään, "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä" . Jaa että vain myötäkäymisissä? Jos on työpaikka niin ei voi olla mitään vikaa? Onhan näitä parisuhdekohtaloita pilvin pimein, että kun menee työpaikka, menee perhe ja kaikki muukin. Kaikki on rakennettu sille oletukselle, että työpaikka on ikuinen.

Voihan toki olla, että mies on juoppo ja heittiö, rikollinen jopa. Mistä näitä tietää mutta miksi miettiä suhdetta miehen kanssa josta ei tiedä muuta kuin työllisyystilanteen? Kovin on heikonlainen alkuasetelma.

Se on silläkin tavalla, että ei työmarkkinoillakaan kelpaa mihinkään ellei ole jo työpaikkaa. Sama kuin parisuhdemarkkinoilla ei kokematon mies saa naista.

Tutustu ensin, siis eihän työttömyys mitään sano! Mihin hittoon sä sen miehen taloudellista turvaa tarvit, oletko sä maksullinen vai? Kuule, kyllä sä voit itsekin hankkia sitten korkeemman elintason, ei sun tartte miehes elätiksi ruveta.

Kahden ihmisen työkkärikorvauksilla saa jo ihan ok elämän, jos opettelee vähän. Jos on vaatimaton, voi olla pienelläkin onnellinen ja suuria aitoja asioita elämässä ei montaa ole. Ainakaan mitä rahalla saa. Ja siis: elämä voi olla hyvää, onnellista ja kaikkee mitä tarvitsee, kunhan kattoo mihin ne rahansa laittaa. Kivan kokosen asunnon saa jo kaksilla työkkärikorvauksilla, siihen asumistuet päälle ja vot, kun on kivaa, että vaikka olisitte molemmat työttömiä, tulisitte toimeen. Ei ehkä rikkaasti, mutta tulisi jotenkin.
No, jos sä olet töissä, ei kyllä kannata heti muuttaa yhteen, tai ehkä kiireellä muutenkaan. Onhan teillä aikaa.

Miestä kannustaa nainen. Miehen motivaatioksi riittää nainen. Jos se on vähääkään elossa, niin se voi pienellä rakkauden motivaatiolla ja kannustuksella innostua, kurssittaa, hakea töitä ja yrittää enemmän: mies usein tarvitsee siihen syyn, mikä on a) nainen ja b) perhe.
Jos se mies ei ole juoppo niin tutustu. Kysele mitä se aikoo, mitä suunnittelee, onko se elämäntapalaiska vai vaan huono onninen. Onko se jättänyt kaikki koulut kesken vai onko se yrittänyt? Onko se millainen sua kohtaan ja miten se osaa sitä pientä talouttaa hoitaa? Missä kunnossa on koti? Juoppoude tietää kun kuuntelee, miten se puhuu viinasta, reissuista, onko harrastuksia yhtään jne...Työttömällä voi olla kuule elämä, tavoitteita, koti ja ihan siinä missä muillakin. Viime lamasta saakka, tähän uuteen ja kohta tulevaan, on ollut työttömiä ja niitä kuule vaan on, eikä suurin osa ole yhtään ihmistä kummempia. Pitkä työttömyys kyllä nostaa kynnystä lähteä, mutta rohkeutta tulee rakkauden myötä aina lisää: ottakaa yhdessä selvää palkkatuista, oppisopimusksesta jne.

Ja muista: SINUN taloudellinen turvasi olet SINÄ itse. Sinä vastaat perheessä sitten joskus myös siitä omasta puoliskostasi. Et voi odottaa miehen vaan tuovan kaikkea. Valitse hyvä mies, mutta muista valita myös muuten hyvä kun taloudellisesti, joskus köyhästä voi tulla rikas, mutta ilkeästä harvoin tulee kiltti. Elämässä voi myös sattua kaikenlaista ja sinun turvasi olet sinä, kaikkein eniten aina kuitenkin.

Miten kannattaa aloittaa? Tutustua ennakkoluulottomasti ihmiseen ihmisenä. Kuunnella ja edetä hitaasti, katsoa sovitteko te muutenkaan toisillenne. Sieltä se sitten selviää. Jos alkaa jotain epäilyttävää paljastua, niin sittenhän se paljastuu, ei pidä hötkyillä muutenkaan. Usein se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, myös on! Että katso, älä kadu.

No en kyllä itse tapailisi työtöntä naista. Jotain vikaahan siinä on PAKKO olla. Ellei sitten päihteet/antisosiaalisuus niin vaihtoehtoina muu persoonallisuushäiriö tai lieväasteinen älyllinen kehitysvammaisuus. Tietenkin jos sillä olisi valtavasti rahaa...

Mä olen työtön ja silti työssäkäyvät pyytää multa vippiä, koska olen säästäväinen.

Arvotatko yleensäkin ihmisiä työn/rahan perusteella?

naisillehan raha on aina ykkönen

kyllä mä ainakin suhtautuisin epäillen pitkäaikaistyöttömään. Ite opiskelen yliopistossa mutta oon pääasiassa töissä (en nosta opintotukia). Koskaan en ole ollu työtön paria kuukautta pidempään ja mullahan ei tosiaan ole vielä edes muuta ku lukiopaperit. Vuosia oon siis työelämässä ollu ja mun kokemuksen mukaan pitkäaikaistyöttömillä on vittu asenneongelma, sama se mitä sanotaan. TÖITÄ ON. On sitte eri asia kuinka nirso sitä on. Mä olen siivonnu, tarjoillu ja myyny puhelimessa - siis paskaduunia, mutta ainaki oon ite rahani aina ansainnu enkä ole koskaan ees saanu työttömyyskorvausta.
Nytki opiskelen alaa, josta suoraan sanottuna valmistun tytöttömäksi, mutta tulenko olemaan työtön? En. Teen sitten JOTAIN MUUTA, oman alan töitä ei aina vain ole! Pakko joustaa tai lopettaa kitiseminen.
Toki ymmärrän jos paikkakunta on hyvin pieni (ja pienihän ei tässä tarkota kaikkea Helsingin ulkopuolella, jopa siellä rovaniemellä on töitä ku vaan viittii tehä) niin työtarjonta on surkea.

Yhden naisen kommentti tässä vaan. :D Eikä nainen hae miehestä elättäjää tai ainakaan itse en hae. haen miestä jolla on TAVOITTEITA, KUNNIANHIMOA ja muitakin intressejä kuin sohvalla makaaminen. Ei kukaan tykkää vässyköistä, oli ne mitä sukupuolta hyvänsä.

Jos nainen sanoo haluavansa kunnianhimoisen miehen, hän ei todellakaan tarkoita mitään persaukista taiteilijaa ja taivaanrannanmaalaria.