yhteisiä vuosia avomieheni kanssa on jo kertynyt 11 vuotta. Heti suhteen ensimmäisen vuoden jälkeen tulin vahingossa raskaaksi mutta mieheni halusi pitää lapsen. tästä parin vuoden kuluttua saimme toisen lapsen. Nyt asumme omakotitalossa ja elämä menee suht hyvin. Paitsi että sydämmeni on riekaleina.
Olen epäillyt mieheni uskottomuutta jo ensimmäisestä vuodesta lähtien mutta mieheni ei koskaan konkreettisesti jäänyt kiinni. Hälyttäviä merkkejä oli paljon jotka mieheni aina osasi selittää ja jos ei muuten keksinyt pätevää selitystä kaatoi hän kaiken minun syyksi, että kuvittelen kaiken ja olen luulosairas. Podin pahaa oloa kaikki nuo vuodet kun epäilin, mutta en halunnut lähteä pelkkien epäilysten vuoksi koska tiedän että ehjä perhe on parasta lapsilleni.
Kuitenkin nyt vuosien jälkeen mieheni jäi kiinni pettämisestä ja vieläpä niin sanotun ystävättäreni kanssa. Tästä aukeni vyyhti jossa selvisi että miehelläni on ollut useita omien sanojensa mukaan yhden illan juttuja kaikkien yhteisten vuosien aikana. Eli kaikki se josta hän on syyttänyt minua mielenvikaiseksi ja jota olen epäillyt ja voinut pahoin, onkin totta. Nyt hän katuu kaikkea tekemäänsä, mutta ei osaa selittää miksi on kaiken tehnyt. Hän haluaisi jatkaa ja vannoo ettei enää petä. Hän väittää että on tajunnut mitä menettää jos lähden ja sanoo rakastavansa.
Itse olen maahanpoljettu, sydän murskattu, mielenterveys vaakalaudalla, tulevaisuus riistetty. Kaikki 11 yhteistä vuottamme ovat olleet valheiden ja toisten naisten verhoamat. Rakastan kuitenkin lapsiani mielettömästi, ja mietin pystyisinkö pysymään parisuhteessa kunnes lapseni olisivat isompia ja kestäisivät eron paremmin.
Nyt kysynkin onko olemassa parisuhteita jossa ollaan aidosti uskollisia vai onko se vain meidän yksittäisten harhautuneiden haaveilua. Pitäisikö jatkaa tässä suhteessa, koska onko parempaa kuitenkaan löydettävissä. Onko uskollisuus enemmän vain tabu ja miksi ihmiset pettävät ja eikö heidän omatuntonsa herää kun he palaavat kotiin? Kuinka toista voi satuttaa niin mielettömän paljon?
Olen epäillyt mieheni uskottomuutta jo ensimmäisestä vuodesta lähtien mutta mieheni ei koskaan konkreettisesti jäänyt kiinni. Hälyttäviä merkkejä oli paljon jotka mieheni aina osasi selittää ja jos ei muuten keksinyt pätevää selitystä kaatoi hän kaiken minun syyksi, että kuvittelen kaiken ja olen luulosairas. Podin pahaa oloa kaikki nuo vuodet kun epäilin, mutta en halunnut lähteä pelkkien epäilysten vuoksi koska tiedän että ehjä perhe on parasta lapsilleni.
Kuitenkin nyt vuosien jälkeen mieheni jäi kiinni pettämisestä ja vieläpä niin sanotun ystävättäreni kanssa. Tästä aukeni vyyhti jossa selvisi että miehelläni on ollut useita omien sanojensa mukaan yhden illan juttuja kaikkien yhteisten vuosien aikana. Eli kaikki se josta hän on syyttänyt minua mielenvikaiseksi ja jota olen epäillyt ja voinut pahoin, onkin totta. Nyt hän katuu kaikkea tekemäänsä, mutta ei osaa selittää miksi on kaiken tehnyt. Hän haluaisi jatkaa ja vannoo ettei enää petä. Hän väittää että on tajunnut mitä menettää jos lähden ja sanoo rakastavansa.
Itse olen maahanpoljettu, sydän murskattu, mielenterveys vaakalaudalla, tulevaisuus riistetty. Kaikki 11 yhteistä vuottamme ovat olleet valheiden ja toisten naisten verhoamat. Rakastan kuitenkin lapsiani mielettömästi, ja mietin pystyisinkö pysymään parisuhteessa kunnes lapseni olisivat isompia ja kestäisivät eron paremmin.
Nyt kysynkin onko olemassa parisuhteita jossa ollaan aidosti uskollisia vai onko se vain meidän yksittäisten harhautuneiden haaveilua. Pitäisikö jatkaa tässä suhteessa, koska onko parempaa kuitenkaan löydettävissä. Onko uskollisuus enemmän vain tabu ja miksi ihmiset pettävät ja eikö heidän omatuntonsa herää kun he palaavat kotiin? Kuinka toista voi satuttaa niin mielettömän paljon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toiset voinevat unohtaa ja antaa anteeksi, toiset eivät.. Itse olen ehdoton pettämisen suhteen, romahtaisin itsekin jos mieheni pettäisi minua.. Luulen, että jos päättäisimmekin jatkaa tuollaisen tapahtuneen jälkeen, ei mikään olisi enää ennallaan ja olisin aika varma, että kostaisin kaiken kokemani (vaikkei se oikein olisikaan)..
Tuttavani kuitenkin kertoi, että he jäivät yhteen miehen petettyä 5vuotta sitten.. Nainen kosti miehelle asian ja kertoi avoimesti teoistaan miehelleen.. He kävivät perheneuvolassa juttelemassa asiasta ja päättivät jatkaa.. mutta näin vuosienkin jälkeen nainen ei ole pystynyt unohtamaan omaa tekoaan ja katuu sitä joka päivä.. mies on asiat jo käsitellyt ja jatkanut eteenpäin.. Nainen kertoo edelleenkin miettivän miltä mies näytti toisen naisen kanssa..
Sinun tulisi miettiä, kuinka saatte parisuhteen karsittua kasaan? jatkatteko yhdessä siihen asti, että lapset ovat riittävän isoja päättääkseen kumman vanhemman luokse jäisivät? ennen kaikkea, pystytkö sinä itse unohtamaan ja antamaan anteeksi? voitko elää loppu elämän miehen kanssa, joka noin rajulla tavalla petti luottamuksesi?
Ei ole sinun häpeä jäädä petturi-miehen luokse, vaan silloin osoitat olevasi ylempänä kuin miehesi.. ja miehesi tulee ymmärtää, ettei hän voi jatkaa samoin ja hänen tulee ansaita luottamus takaisin..
ja ystävättären olet varmasti jo potkinut kuvioista..
Ei taida olla reilua tässä kohtaa kertoa, mutta todennäköisesti sulle on kerrottu vain jäävuoren huippu.
On niitäkin miehiä, jotka arvostavat oikeasti vaimoaan. Harvassa niitä vain on, kokemukseni mukaan.
Katsele nyt kuitenkin rauhassa, ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos sun paha olosi ei ajan kanssa hellitä, sitten täytyy tehdä jotain.
"Lasten vuoksi" ei kannata parisuhdetta jatkaa. Ei ole reilua antaa lapsille sellaista mallia, jossa vanhemmat voivat huonosti. Vai haluaisiko oikeasti lapsillesi samanlaisen parisuhteen?
Tuo mielenvikaiseksi haukkuminen on ihan tyypillistä pettäjälle. Yhdenillan suhteet kuulostavat kevyemmältä kuin pidempi aikaiset sivusuhteet. Hyvin usein noilla pettäjillä on kuitenkin ollut juurikin noita pidempiä suhteita, joita sitten piilottelevat.
Sinuna valjastaisin nyt miehesi sinun hyvinvointisi ja paranemisesi vastuuhenkilöksi. Hänen on jaksettava pahaa oloasi ja kyettävä keskustelemaan niistä asioista uudelleen ja uudelleen. Siitä huomaat, onko hänellä todellakin halua olla sinun kanssasi. Että hän todella haluaa tehdä kaikkensa että asia korjaantuisi. Jos hän ei halua, älä jää katselemaan sellaista.
Mitä valhe saa aikaan. Kun eilen sain tietää, että minulle suurinpiirtein kaikki asiat valahdeltu jo 25 vuotta. Ihminen johon olen uskonut ja luottanut, jonka eteen olen koko elämänu elänyt, se tuska joka täyttää sieluani on kuitenkin en koskaan tule häntä jättämään ja aina voi tulla luokseni, Kuinka hän tuon taakan saisi pois, vieläkään ei ole valmis terapiaan. Tuon valhetaakan alla näyttää kaikki asiat vääristyneen, on luuloja, jotka eivät ole totta.
Mukaan on kuulunut kuulemma suuri alkoholin käyttö, jonka senkin sain eilen tietää. Näyttää aiheuttaneen sitä, että ajatusmaailmassa syyttää minua teoista, joita en ikinä ole tehnyt. Tämän kaiken seassa on ollut kaksi pientä lasta, nyt hän myrkyttää lasten mieliä minua kohtaan. Olen kuulemma paha ja ilkeä, saattaisin satuttaa lapsia, ei pidä paikkaansa. Sitä hän ei todellakaan näe, mitä nuo hänen harhansa ja juopumuksensa ovat saattaneet lapsiin vaikuttaa.
Nyt kun lapset ovat tilanteessa että kertovat minulle toista ja hänelle muka toista, tiedän toki itse mitä olen tehnyt ja ihan selväpäisenä elämää nähneenä ihmisesä olen yrittänyt kaikin tavoin saada lapsille lapsen elämää ja heidän ikätasonsa mukaan, ilman minkäänlaista manipulointia.
Näen lasten nyt yrittävän tuossa välissä yrittävän valheen turvin pitää molempiin suuntiin yhteydet kunnossa.
Mutta nyt sitten tulikin kissa nostetuksi pöydälle, totuutta on ehkä nyt pöyhäisty vain osin, Uskon vielä kauhemapaa olevan salassa, mutta lasten manipulointi jatkuu.
Näiltä lapsilta tämä valahtelu on vienyt normaalin elämän ja siihen liittyvät läheiset, sillä heidän ei anneta olla läheistensä kanssa. Lapsista kuultaa jonkinlainen pelko ja eivät voi kertoa asioita vapaasti.
Nyt on vaihe se, että päiväkodissa on käyty sanomassa, että lasta ei saa mukaan tälle toiselle, Tämä toinen ei luvatta olisi milloinkaan hakenut lasta tai muutoinkaan häirinnyt päiväkodin toimintaa eli valhe jatkuu.
Eikä nämä lapset todella haavoitu lopuksi elämää näistä valheista, miten saada noin sairaalla tavalla oleva ihminen johonkin terapiaan.
"Nyt hän katuu kaikkea tekemäänsä, mutta ei osaa selittää miksi on kaiken tehnyt. Hän haluaisi jatkaa ja vannoo ettei enää petä. Hän väittää että on tajunnut mitä menettää jos lähden ja sanoo rakastavansa." Kaikkea tuota sanoi ex-miehenikin, ja kaiken tuon uskoin. Vasta myöhemmin kun hän jäi toistamiseen kiinni, aloin todella miettiä millaisen ihmisen kanssa olin suhteessa. Tajusin esimerkiksi sen että miehen unettomat yöt johtuivat siitä että hänellä oli niin sanotusti pelko persiissä. Hän suunnitteli etukäteen valheensa ja selityksensä. Ja aivan tasan varmasti oli moneen kertaan käynyt mielessään läpi mitä sanoo jos/kun jää kiinni.
Mutta asiaan. Pettävän ex-miehen jälkeen löysin uskollisen nykyisen. Exän kanssa minulla oli mainitsemasi paha olo ja epäilys kokoajan. Nykyisen kanssa sellaisesta ei ole tietoakaan. Hän on suorapuheista tyyppiä ja muutenkin suhteestamme on helppo keskustella. Exän kanssa oli hankalaa edes aloittaa keskustelua, ja siitä ei saanut mitään irti. Lopulta minä olin aina syypää.
Jos sinä pystyt olemaan aidosti uskollinen ja tiedät ettet pystyisi/haluaisi pettää tärkeintä ihmistä, tiedät että maailmassa on varmasti muitakin jotka ajattelevat samalla tavalla.
Rehellisyys maan perii.loppujen lopuksi.
Kuinka aloittajan kävi lopuksi ?
Kiinnostaa koska elän samaa vaihetta,vaimon pitkä suhde paljastui ja jatkoa mietin.
Sitä antaa toiselle kaiken itsestänsä ja luulee että toinenkin antaa. Mikään ei voi olla sen pahempaa kuin tulla petetyksi. Tiedän tuon tunteen sillä itsekin sain sen tuntea ja kokea. Kun kysyin ja halusin puhua asiasta niin sain vain kuulla ettei ole tehnyt mitään sellaista ja että kuvittelen sekä uskon toisten puheita.
Itse en koskaan voisi pettää sitä ihmistä jonka kanssa olen sillä minulla on tietty moraali ja kunnioitan periaatteitani.
Miten voin täysin enää luottaa ja uskoa sillä tunnen ja pelkään että onko sitä ollut aina ja tuleeko sitä olemaan jatkossakin.