Oikeastaan kyse on siitä että ikäero tuntuu haittaavan ulkopuolisia... tosin en ole uskaltanut vielä tehdä mitään aloitteita muutenkaan, itse kun olen 23 ja tyttö 17... Liekö tuo kuinka hyväksyttävää tai epähyväksyttävää?
Muilla kokemuksia että toinen vielä vähän aikaa alaikäinen?
Mä en halua jättää tätä tähän, odottelen vaikka sen vajaan vuoden ja katselen jaksaako toinen saman.
Muilla kokemuksia että toinen vielä vähän aikaa alaikäinen?
Mä en halua jättää tätä tähän, odottelen vaikka sen vajaan vuoden ja katselen jaksaako toinen saman.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, alaikäisyyteen en ota kantaa, mutta sen verran voin kertoa, että itse aloin seurustelemaan 22-vuotiaana 3-kymppisen miehen kans, jonka kans ollaan yhdessä edelleen. Eli ikäeroo on vähän yli 8 vuotta.
Lisäksi tiedän useamman samankaltaisen tarinan, jossa ikäeroa on 8-10 vuotta ja hyvin toimii! Mutta nämä asiathan riippuvat pitkälti ihmisten persoonallisuuksista. Itse ainakin tykkään, että mies voi olla minua reilusti vanhempi. Sitä paitsi ikäerot tasoittuvat ajan kuluessa. Tuollainen kuusi vuotta on aika marginaalinen ikäero silloin, kun molemmat on jo yli kahdenkymmenen. Eli muutaman vuoden päästä asiaa ei kukaan ajattelekaan!
Mä oon nyt 19-vuotias ja poikaystäväni suht pian 27-vuotias. Tavattiin 2 vuotta sitten, joten olin silloin myös tuon 17-vuotta. Teidän 6 vuoden ikäero on pienempi kuin meidän (7,5), joten ihan hyväksyttävää toi on. Vanhemmatkaan (lukuunottamatta äitini) eivät ole sanoneet mitään. Ensireaktio äitini puolesta oli, että EI (=liian vanha mulle), mutta hetken mietittyään sekin päätyi hyväksyntään. :)
Turhaa odotatte vuotta, kokeilkaa miltä yhdessäolo tuntuu ja miettikää siitä sitten eteenpäin. Jos olette läheskään henkisesti samalla tasolla ja kummallakin on samansuuntaiset tulevaisuunsuunnitelmat, niin luulisin, että suhde toimii. Muista kuitenkin, että tytöllä on opiskelut vielä edessä (vai onko?), joten hän voi hyvinkin muuttaa täysin toiselle paikkakunnalle. Se raastaa suhdetta, jollette ole siihen valmiita. Keskustelkaa ja katsokaa paljon teillä oikeasti on yhteistä. Toivottavasti onnistuu :)
Opiskelut hoituu ihan täällä samalla paikkakunnalla molemmilla. Ja se henkisten asioiden ja kemioiden toimivuus tässä jutussa mua juuri kiinni pitääkin. En ole aiemmin tutustunut keneenkään itseäni noin paljon nuorempaan, ja häneenkin nyt sattumalta...
Mut elämä kuljettelee, päätin juuri etten anna minkään häiritä, mulla kun ei itselläni minkään sorttisia vanhempiakaan ole esteenä.
Musta on vähän huvittavaa,että ihmiset selittelee asioita hyväksyttäviksi tähän tyyliin: "meillä on vielä enemmän ikäeroa,joten ihan hyväksyttävää toi on". Tekeekö asiasta hyväksyttävää se,että jollain muulla on ollut ikäeroa enemmän? Vai voisiko olla niin,ettei hänenkään suhteensa ole ollut hyväksyttävä?
Ihme johtopäätöksiä.
Kyllä itse vähän miettisin tuota juttua jo senkin takia,että tuossa alaikäisenä ihminen harvemmin tietää,mitä oikeasti haluaa,vaikka niin väittäisikin...Moni täysi-ikäinenkään ei tiedä.Monesti tollaiset suhteet päättyy juuri siihen,että nuorempi osapuoli vuoden-parin päästä huomaakin haluavansa jotain ihan muuta. Näin kävi ainakin minulle.
Tavallaan olen samaa mieltä sun kanssa ja en ole. Siitä olen samaa mieltä, että jos vielä on se oma nuoruus elämättä, nin silloin voi käydä juurikin niin, että lähteekin etsimään muita seikkailuita, kun arkipäivä suhteessa alkaa koittamaan. Tästä asiasta en oikein itse tiedä, koska itsellä oli jo takana muutama vuosi menemistäkin ennen nykyistä suhdetta.
Mutta silti koskaan ei voi tietää, jos ei katso ja kokeile! Ihmiset on niin erilaisia. Mutta nuoremman osapuolen kyllä pitää olla siinä realistinen, että vaikka minkälainen kaveri kävelisi vastaan joskus vuosien päästä ja olisi nuorempi ja kiinnostava, niin silti pitää muistaa se oma rakas ihminen ja jättää seikkailut seikkailematta. Elämä ei ole samanlaista sellaisen ihmisen kanssa, joka on jo käynyt läpi ne karikot, jotka itsellä on vielä edessä. Mutta ehkäpä siitä voi oppia.
Mulla ei ole ennakkoasenteita ikäeroja kohtaan, eli rohkaisen yrittämään! Mutta haasteellista se on, molemmille osapuolille.
Mulla ja miehelläni ikäeroa on 9 vuotta, ylikin. Että ei tuo teidän ikäero tunnu missään, jos ei meidänkään! Siihen pitää vain osata suhtautua!
Eihän tuollainen tule kuuloonkaan. Mitä ihmettä sinä näet tuon ikäisessä pikkutytössä? Kasva aikuiseksi ja etsi itsellesi vanhempaa, kypsempää naisseuraa. Olen itse 23 vuotias mies ja alle 30 vuotiasta naista en ota vaikka maksettaisiin. Vaimoni on 35 vuotias ja meillä menee hyvin, koska nainen on kypsä, aikuinen nainen. Ei mikään lässyttävä teinipimu. Ota järki käteen ja jätä se pikkulikka rauhaan. Vanhemmassa vara parempi.
Ikäerolla ei omassa suhteessani ole ollut mitään merkitystä. Itse olin 17 ja mies 27 kun aloimme seurustella. Äitini hyväksyi tämän alusta asti, mutta jotkut vieraammat ihmiset ovat kyllä hieman "kauhistuneet" kun kerron, minkäikäinen mies mulla on. Ne riidat mitä meillä on ollut eivät ole mitenkään liittyneet ikäeroon.. no, ehkä mua on joskus vaivannut se, että miehellä on enemmän menneisyyttä (exiä...). Jos miehellä olisi ollut lapsia, niin en olisi alkanut olla hänen kanssaan. Se olisi pelottanut pois pikkuteinin! :o)
Elikkäs nyt ollaan 20 ja 30, asuttu yhdessä ja oltu kihloissa noin puoli vuotta. Teillä ikäero pienempi, joten en usko sen olevan mikään ylitsepääsemätön este, jos teitä itseänne ei tuo haittaa. Onnea!
Anna mennä vaan, jos tosissaan välität siitä tytöstä! Mä olin 15vuotias kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kaa, ja hän oli silloin 20. Nyt olaan 17 ja 22.
Toi alaikäsyys haittaa vaan lähinnä silloin, kun ollaan lähössä juhlimaan..Mies lähtee baariin, mutta minä en pääse. =)
Mun muijat ovat järjestään sen 7-9 v nuorempia. Tosin kyllä näytänkin 4-5v itseäni nuoremmalta.
Hohhoijaa, kukaan ei voi tulla sinulle sanomaan onnistuuko suhteenne vai ei. Muiden pariskuntien ikäeroilla ei ole minkäänlaista merkitystä. Joku voi tehdä näin toinen noin, toisella onnistuu toisella ei. Sinä pidät ja toivottavasti myös rakastat tätä tyttöä, ei millään muulla ole väliä. Jos joku ihmettelee, miten voit olla onnellinen "niin" nuoren kanssa, hän ei yksinkertaisesti ole tavannut sellaista nuorta ihmistä joka kävisi ajatuksiltaan yksiin. Se on sitä iänikuista ihmisten lokeroimista eri kasteihin. Niin me ihmiset haluamme polkea allemme mielestämme huonot ihmiset, näyttääksemme itse paremmilta.
Ota järki käteen ja rakasta tässä ja nyt, huolia tulee varmaan myöhemminkin aivan tarpeeksi eteen. Äläkä välitä muiden puheista, ettet ala elämään muiden ihmisten tahdon alla. Siitä ei hyvä heilu.
Onnea teille!
Itse olen 23-vuotias nainen. Seurustelen saman ikäisen miehen kanssa. Mies ei ole ollut kenenkään muun naisen kuin minun kanssani. Itse olin 17-vuotiaana seurustellut muutaman kerran ja seksisuhteita oli ollut kolme. Ei ikä sinänsä kerro ihmisestä vielä yhtään mitään...itse olisin näet 17-vuotiaana ollut kokeneempi kuin nykyinen poikaystäväni 21-vuotiaana...
Mulla ja rakkaallani molemmilla kokemusta elämän kolhuista lapsesta lähtien. Myös parisuhteista, tosin mulla vähän enemmän, vaikkakin mun kappalemääriä kumppaneissa rajoittaa se että olen jo aiemmin seurustellut useamman vuoden saman kanssa... hän ei aivan vuottakaan. Musta tää suhde vaan tuntuu pirun hyvälle, mitään kiirettä ei olla pidetty minkään asian suhteen, nykyään vaan nähdään lähes päivittäin.
Mitä sitä miettimään. Kuusi vuotta ei ole ikäero eikä mikään! Itse olin lähes 10 vuotta suhteessa itseäni 15 vuotta vanhempaan mieheen. Ja ikäeroon se ei todellakaan kaatunut.
Eipä taida teidän rakkaus olla tarpeeksi voimakasta, jos kerran on vuodesta kiinni.