Hei Kansanparantaja!
Uskottomuus- ja aviokriisin keskellä elävänä tahtoisin kysyä sinulta, mikä on se salaisuus että olet 30 vuotta parisuhteessasi elänyt ja tunnut siihen uskovan?
Olen juuri kohta 35 täyttävä ja aviokriisinikin kautta paremmin kommunikoimaan oppinut tyttö, joka kovasti haluaisi uskoa että mieheni pitkän rinnakkaissuhteenkin jälkeen meillä voisi olla vielä mahdollisuuksia rakentaa jotain yhdessä, vaikka kaikki onkin tällä hetkellä rikki revittynä. Voisiko sitä sen saman tutun ihmisen kanssa todella molemmat osapuolet olla onnellisia vuosikymmenet...varsinkaan sen jälkeen kun molemmat ovat kokeneet tulleensa syvästi loukatuiksi; toinen vähättelyn ja kontrolloinnin vuoksi sekä arvostuksen puutteesta ja toinen petetyksi tulemisen vuoksi?
Kerro siis kansanparantaja onko meillä onnettomilla tämän keskustelun surffaajilla toivoa...?
Uskottomuus- ja aviokriisin keskellä elävänä tahtoisin kysyä sinulta, mikä on se salaisuus että olet 30 vuotta parisuhteessasi elänyt ja tunnut siihen uskovan?
Olen juuri kohta 35 täyttävä ja aviokriisinikin kautta paremmin kommunikoimaan oppinut tyttö, joka kovasti haluaisi uskoa että mieheni pitkän rinnakkaissuhteenkin jälkeen meillä voisi olla vielä mahdollisuuksia rakentaa jotain yhdessä, vaikka kaikki onkin tällä hetkellä rikki revittynä. Voisiko sitä sen saman tutun ihmisen kanssa todella molemmat osapuolet olla onnellisia vuosikymmenet...varsinkaan sen jälkeen kun molemmat ovat kokeneet tulleensa syvästi loukatuiksi; toinen vähättelyn ja kontrolloinnin vuoksi sekä arvostuksen puutteesta ja toinen petetyksi tulemisen vuoksi?
Kerro siis kansanparantaja onko meillä onnettomilla tämän keskustelun surffaajilla toivoa...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heps.
Vastaan vaikka ei ollut kysymys minulle esitetty. Siis kyllä voi vielä petetyksi ja loukatuksikin tulemisen jälkeen olla loistava yhteinen tulevaisuus. Itselläni oli jonkun aikaa sitten syvä aviokriisi ja yksi ystäväni antoi minulle (minulle ja vaimolleni) luettavaksi todella kasvattavan kirjan "Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu" Kirjan on kirjoittanut eräs amerikkalainen perheterapeutti ja se käsittelee parisuhteen kriisejä ja mistä kaikesta ne perimmiltään johtuvat sekä mitä me voimme tehdä parantaaksemme parisuhteen haavat ja oppia olemaan parempia puolisoita. En väitä että se olisi mikään ihmeitä tekevä opus, mutta meitä se auttoi. Nykyään ymmärrämme toisiamme paremmin ja tuntuu jopa että olisimme saaneet takaisin sen alkuaikojen rakkauden tunteen joka ajan myötä yleensä hiipuu. Eli jos ei parempaakaan keksi niin koittakaa tätä.
Toivoa siis on..
Olen tosiaan elänyt parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli 30 vuotta ja edelleenkin jatkan tätä taistelua. Matkalle mahtuu pieniä ja suuriakin seikkailuja, mutta niistäkin huolimatta systeemi on edelleen pystyssä. En minä nyt tiedä sitäkään, miten paljon onnelliseen parisuhteeseen uskon, mutta ainakin minun kohdallani jatkaminen oli mielekästä, sillä kaikki muut vaihtoehdot olisivat olleet paljon huonompia nykyisessä elämäntilanteessani.
Jos olet kokenut aviokriisin ja sen seurauksena olet oppinut paremmin kommunikoimaan, niin Sinulle tästä kriisistä on ollut silloin paljon hyötyä. Nyt pystyt entistä paremmin selvittelemään asioita entisen kumppanisi kanssa, joten voit alkaa korjata suhdettasi entiseen kumppaniisi täysin uudelta ja avoimelta pohjalta.
Ehkä ongelmanne on aiemmin ollutkin juuri siinä, että ette ole kyenneet keskustelemaan avoimesti ongelmistanne, ja siinä olikin syy miehesi pettämiseen. Tämä kriisi kasvatti Sinua henkisesti, joten nyt osaisit rakentaa pitävämmän pohjan parisuhteellesi. Jos korjausrakentamisesta entisen miehesi kanssa ei tule mitään, niin henkisesti kypsempänä ihmisenä Sinä pystyt nyt rakentamaan uuden paremman suhteen jonkun toisen miehen kanssa. Kiirettä ei kuitenkaan kannata pitää.
Sinulla ja miehelläsi olisi jo avioliittonne aikana ollut mahdollisuus syventää keskustelujanne ja opetella kommunikoimaan paremmin, mutta tasaisessa arkielämässä näin ei yleensä menetellä. Tämä oppiminen tapahtuu yleensä vain kriisitilanteissa, koska silloin on pakko ylittää itsensä. Kriisitilanteet eivät siis ole yksistään pahasta, vaan ne tarjoavat ihmisille hyvän mahdollisuuden henkiseen kasvuun. Näin on Sinunkin kohdallasi käynyt.
On oikein hyvä asia, että olette nyt repineet rikki kaikki asiat. Nyt teillä on edessänne kasa rakennusaineita, joista teidän pitäisi saada jotain uutta ja pysyvää tilalle. Tämä edellyttää molemmilta täysin yhteistä näkemystä päämärästä ja lujaa tahtoa pyrkiä sitä kohti yhdessä ponnistellen. Jos tätä tahtoa ei molemmilla ole, niin silloin tuleva yhteiselämä saattaa muuttua liian rasittavaksi, ja uusi kriisi on odottamassa. Jos toinen osapuoli lähteen leikkiin mukaan luovuttajan asenteella, niin silloinkin ennuste on huono. Tällöin kannattaa harkita uutta suhdetta.
Pahankin kriisin jälkeen elämä voidaan saada ihan kelvolliseen kuntoon, mutta täydelliseen loistoon sitä ei koskaan saada. Vaikka petetty osapuoli näennäisesti antaisikin anteeksi pettäjän törttöilyt, niin todellisuudessa täyttä anteeksiantamusta ei koskaan tapahdu, vaan monissa tulevissa riitatilanteissa nämä vanhat haamut tulevat aina esiin. Pettäjä saa toistuvasti tukkapöllyä törmäilyjensä vuoksi, ja tämä saattaa aiheuttaa hänessä kyllästymistä ja turhautumista. Jos nämä kurinpalautukset tapahtuvat liian usein, niin silloin pettänyt osapuoli painuu omiin ajatuksiinsa ja todellisuudessa lakkaa kokonaan elämästä. Parisuhteessa ei ole enää tällöin paljoa henkeä jäljellä, eikä suhde enää tuota hyvää energiaa. Jos parin taloudellinen asema on hyvä ja kaikkea on riittävästi, niin kyllähän sitä tällaisissakin asetelmissa kuolemaa odottelee.
Kirjoituksestasi sain sen käsityksen, että miehesi oli syyttänyt Sinua itsensä vähättelystä, kontrolloimisesta ja arvostamisen puutteesta. Nämä kaikki ovat hyvin tavallisia syytöksiä miesten taholta, sillä mies on "luotu liikkuvaksi". Parisuhteessa elettäessä miehet eivät yleensä pidä näitä kotitöitä niin suuressa arvossa kuin naiset, ja tästä syystä kaikki kodin ulkopuolella olevat aktiviteetit ( lätkämatsit, rallikilpailut, baarissa istuminen yms.) kiehtovat miehiä enemmän kuin pyykin ripustaminen narulle, joten riitojahan siitä seuraa.
Jos tässä vaiheessa puolisoiden kommunikointikyky on rajoitettu eivätkä he uskalla tai osaa tuoda toisilleen selvästi esiin todellisia tuntemuksiaan, niin kriisiin ja pettämiseenhän siinä lopulta ajaudutaan. Mies löytää helposti toisen naisen, jonka kanssa jutellessa nämä arkiset asiat eivät häiritse ollenkaan tunnelmaa. Tämä miehen loukatun itsetunnon pelastava ymmärtävä toinen nainen saattaa tuntua siinä vaiheessa erittäin älykkäältä ja viisaalta, vaikka oma arkiaskareiden kanssa työskentelevä vaimo olisi todellisuudessa kauniimpi, viisaampi ja älykkäämpikin. Tässä vaiheessa mies elää täydellisessä hypnoosissa uuden ihastuksensa innoittamana.
Kun miehen taivaallinen sivusuhde tulee julki, niin silloin vaimo tietenkin tuntee itsensä hyvin syvästi loukatuksi ja syyttää miestään siitä, että pettämällä tämä on tahallaan halunnut tehdä hänelle pahaa. Mies ei tietenkään tätä syytöstä ymmärrä, koska ei hän pettämisellään ole halunnut tehdä vaimolleen pahaa, vaan hän on hakenut toisen naisen seuraa ihan oman itsensä vuoksi. Todellisuudessa hän on arvostanut vaimoaan suurestikin, mutta häntä nämä vaimon hellimät arkiasiat ovat saattaneet niin suuresti kyllästyttää, että hän on salaa halunnut mennä istumaan pilven reunalle jonkun toisen naisen kanssa. Usein kunnollisen ja vastuuntuntoisen miehen syy mennä vieraisiin on siten halu edes hetki saada olla ihan omana itsenään jonkun naisen seurassa. Hyvin harvoin kunnollisen miehen pettämiseen on tämän vakavampia syitä.
Jos syy miehen pettämiseen on ollut tällainen, niin kannattaako heti käryn jälkeen pistää ero vireille ja lähteä eri teille? Eikö todella kannata rauhoittaa tilanne hetkeksi ja vasta sitten alkaa yhdessä miettiä sitä, mitä todella on tapahtunut. Juuri tässä vaiheessa puolisoiden kannattaa opetella puhumaan toisilleen avoimesti ja tuoda selkeästi esiin tuntemuksensa. Kaikkia suuria asumiseen ja talouteen liittyviä ratkaisuja pitää silloin välttää, sillä muutoin saatetaan tehdä kiihdyksissä täysin typeriä ja kalliita ratkaisuja. Käryn jälkeen puolisoiden tärkein tehtävä onkin lisävahinkojen välttäminen.
Miehen uskottomuustapauksen jälkihoidossa on tärkeää ottaa huomioon se, että millään pikaisella ratkaisulla tai lupauksella ei tilannetta saada normalisoitua nopeasti, vaan se on aina usean vuoden prosessi. Petetyn vaimon olisi ymmärrettävä, että ei mies pettänyt siitä syystä, että olisi tahallaan halunnut olla paha vaimolleen, vaan hän saattoi pettää siksi, että halusi vain hetken olla mies ja ihan oma itsensä. Pettäminen ei siis ollut epäluottamuslause vaimoa kohtaan, vaan se oli osoitus järjestelmän mädännäisyydestä. Yhteiskunnassamme liian suuren jalansijan saanut yltiöfeminismi on saanut useassa avioliitossa aikaan sen tilanteen, että kunnolliset miehetkin todella ajetaan toisen naisen syliin.
Koska pettäminen on oikeastaan tapahtunut järjestelmän vuoksi, niin tämän vuoksi ei petetyn vaimon tulisi jatkossa liian usein syyllistää miestään tapahtuneesta, sillä silloin miehen paraneminen pysähtyy ja suhde alkaa taas tuntua kurjalta. Miehen motivaatio sitoutua uudelleen suhteeseen heikkenee, ja tämä tietää paranemisprosessin hidastumista. Tätä itsehillintää naiset eivät yleensä ymmärrä, ja siitä syystä monet hyvätkin korjausyritykset epäonnistuvat ja päättyvät lopulta eroon, vaikka mahdollisuudet uuteen parempaan elämään olisivat loistavat.
Tälläkin palstalla usein vaaditaan sitä, että käryn jälkeen miehen on välittömästi pyydettävä anteeksi ja kaduttava nöyränä tekosiaan. Tätä ei kuitenkaan pitkän sivusuhteen jälkeen voi nopeasti tehdä, koska miehellä on saattanut olla hyvinkin syvä tunnesuhde tuohon toiseen naiseen. Vaikka mies käryn jälkeen tunnustaakin tosiasiat ja katkaisee suhteensa tähän toiseen naiseen, niin paraneminen tästä tunnekuohusta ei kuitenkaan käy hetkessä. Petetyn vaimonkin olisi ymmärrettävä se, että tämä toinen nainen on saattanut olla hänen miehelleen hyvin rakas, ja siitä syystä miehenkin täytyy saada tehdä surutyönsä tämän suhteen päättymisen jälkeen. Miehen surutyön aikana petetyn vaimon ei kannattaisi liian usein muistuttaa miestään tästä toisesta naisesta, sillä silloin surutyön tekeminen hidastuu. Tähän maltillisuuteen äärimmäisen harva nainen pystyy, vaan useimmiten petturimies kuulee päivittäin kunniansa. Se on varma tie lopulliseen eroon.
En minä voi Sinulle mitään kultaisia ohjeita antaa siitä, miten saat elämäsi järjestykseen ja miten ja kenen kanssa voit saavuttaa onnellisuuden. Olen vain laittanut esiin muutamia huomioita siitä, mitä vaikeuksia pettämistapaukset tuovat parisuhteeseen, ja mitä seikkoja pitää muistaa parisuhteen korjausrakentamisessa. Kaikki tapaukset ovat myöskin niin erilaisia, että yhteistä toimintamallia ei ole olemassa.
Yksi tärkeä sääntö kuitenkin pätee jokaisessa selvittelytapauksessa: Ottakaa tilanne rauhallisesti ja välttäkää lisävahinkoja! Selvittäkään ennen tärkeitä päätöksiä se, mitä todella tapahtui!
Kiitos viisaista sanoista. Noinhan se on, ja juuri noin olen yrittänyt kovasti suhdetta saada uudelleen toimimaan, mutta kun mies ei pysty toisesta naisesta irti päästämään eikä toisaalta ole valmis eroonkaan (ja tilanne jatkunut jo pari vuotta), niin kyllä väkisinkin se toinen nainen on tässä avainkysymykseksi muodostunut... Nyt olemme ratkaisujen edessä, olen hänelle kirjoittanut kirjeen ajatuksistani ja olen valmis liiton lopettamiseen jos häneltä ei tahtoa yrittämiseen löydy. Pitää vaan uskoa että joku jossain vielä joskus saa minulta sen kaiken rakkauden, voiman ja viisauden jonka tämän prosessin myötä olen toivottavasti itselleni saanut.
Myös naisen, joka rimpuilee irti pitkästä, jo tunnepohjaiseksi muuttuneesta sivusuhteesta, on saatava toipua ihan yhtä rauhassa kuin miehenkin. Mutta kuinka se petetty osapuoli (yleensä niitä on kaksi, sillä ei se toinenkaan osapuoli välttämättä sinkku ole)sitten sen toipumisrauhan antaa: ei varmasti mitenkään. Joka hetki se haamu seuraa siellä taustalla.
Hulluinta on, että omalla kohdallani ns. käryä ei ole käynyt - vielä. Mutta koska jonkinlainen järkiintyminen on tullut ja takana on jo kolmen kuukauden irtiotto kaikkine tunneskaaloineen, ihan yhtä vaikeata on selvittää omaa elämää kuntoon, vaikka puoliso ei tiedäkään pettämisestä.
Mitä jos odotat vielä vaikkapa vuoden etkä TEE MITÄÄN suhteenne "hyväksi"? Annat miehesi seurustella rauhassa ja keksit itsellesi tyydytystä tuovia harrastuksia. Yritä loitontaa itsesi miehestäsi ja seuraat mitä tapahtuu. Yleensä salaperäiseksi heittäytyminen, toisen seurasta "pois valuminen" saa toisen miettimään asioita tehokkaammin kuin niistä muistuttaminen, ehtojen sanelu, keskustelu jne.
Voi helevetti mitä sössötystä.
Älä siis vahingossakaan odota että ukkos olis aikuinen vieraissa käydessään, vaan ymmärrä kuten ymmärtäisit omaa pientä poikaasi. Paapo ja hoivaa, rakenna.
Johan tässä täytyy tuolla logiikalla ruveta hyppään vieraissa saadakseen olla hetkisen oma itsensä - tai mielummin joku muu.
Näissä pettämistapauksissa on aivan yleistä, että käryn jälkeenkään mies ei halua lopettaa suhdettaan toiseen naiseen, mutta ei halua erotakaan vanhasta kumppanistaan. Miehesikin on vielä niin paljon hypnoosissa, että hän ei ole vielä tajunnut tilannetta totuudenmukaisesti. Hän uskoo edelleen, että tällainen kaksoiselämä voisi jatkua loputtomiin, ja ratkaisua voisi edelleen viivyttää. Tämä on harhaa.
Jos olet ollut tässä tilanteessa jo kaksi vuotta, niin se kertoo vain siitä, että miehelläsi on erittäin vakava tunnesuhde tähän toiseen naiseen, koska hän ei vieläkään pysty lopettamaan. Vaikka miestäsi tämä toinen nainen kiinnostaakin, niin ilmeisesti lopullinen välirikko kanssasi huonontaisi miehesi taloudellista asemaa siinä määrin (yhteinen omaisuus puolittuu), että hänen kannattaa edelleen roikkua myös vanhassa suhteessa. Vanha suhde turvaa talouden, ja muut nautinnot saadaan uudesta suhteesta. Tämä on tietysti miehesi kannalta ( monet miehet ja naiset toimivat näin) oivallinen tilanne, mutta ei Sinun tarvitse sitä enää sietää. Ratkaisu on tehtävä.
Sinun täytyy ensitilassa sanoa miehellesi, että hänen on nyt heti pakko ratkaista, kumman naisen hän haluaa elämänkumppanikseen. Jos miehesi vielä viivyttelee eikä osaa tehdä valintaansa, niin Sinun kannattaa silloin ottaa yhteyttä tähän toiseen naiseen ja aloittaa neuvottelut suoraan hänen kanssaan. Sovitte tämän toisen naisen kanssa siitä, että Sinä otat puolet miehesi ja Sinun yhteisestä omaisuudesta ( jos ei ole avioehtoa), ja passitat miehesi pysyvästi tämän toisen naisen hoteisiin pesettämään likaiset kalsarinsa. Sanot vielä, että palautusoikeutta ei sitten enää ole. Juridisen prosessin loputtua alat sitten katsella uutta kumppania itsellesi. Ei se homma tämän vaikeampi ole.
Taisin hieman epäselvästi laatia tekstini, koska epäilet minun olevan nainen?? Minun on pakko tuottaa Sinulle pettymys, sillä satun olemaan jo vanha mies. Sekin minun on Sinulle tunnustettava, että feministivaimoni ei koskaan yli 30 vuotta kestäneen avioliittomme aikana ole syyllistynyt liikaan paapomiseen.