En tiedä, mille palstalle tämäkin kuuluu.
Tapasin syksyllä miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Tunne oli molemmin puolista ja meillä meni niin kauan hyvin, kunnes päädyimme harrastamaan seksiä. Seksi ei mitään ihmeellistä ollut ja kävi ilmi, että miehellä on todella pieni, siis reilusti alle 10 cm.
Ajattelin, etten anna asian vaikuttaa tunteisiini, mutta mies puolestaan muuttui seksin jälkeen melko kylmäksi ja etäiseksi. Miehellä oli jo ennen seksiä jonkinlaisia itsetunto-ongelmia eli hän häpesi vartaloaan, tahtoi sammuttaa valot, pukea yöasun päälle, eikä vahingossakaan halunnut olla minun edessä alasti. Seksin jälkeen tämä paheni entisestään eli nyt hän varmaan kuolisi, jos joutuisi olemaan päivän valossa ilman vaatteita edessäni.
Huom! En sanonut hänen koostaan yhtään mitään eli todennäköisesti joku hänen ex on siitä sanonut ja miehen itsetunto on mennyt seksin suhteen ihan nollaan.
Mies on muuten tosi kiva ja haluaisin kyllä olla hänen kanssaan. Tottakai pienelle vehkeelle ei mitään voi, mutta ei se minua loppupeleissä haittaa ja kyllä se seksikin siitä paranisi, kun mies vaan uskaltaisi olla oma itsensä. Ihan perusjutut, kuten saunassa käyntikään ei nyt onnistu, kun toinen häpeää niin paljon itseään ja aina on sata tekosyytä, miksei voida mennä saunaan.
Mitä mieltä olette, onko mies menetetty tapaus? Vai auttaisiko aika hänen kanssaan eli loppuisiko tuo itseinho jossain kohtaa, kun hän huomaisi, etten minä minnekään ole lähdössä?
Tapasin syksyllä miehen, johon ihastuin päätä pahkaa. Tunne oli molemmin puolista ja meillä meni niin kauan hyvin, kunnes päädyimme harrastamaan seksiä. Seksi ei mitään ihmeellistä ollut ja kävi ilmi, että miehellä on todella pieni, siis reilusti alle 10 cm.
Ajattelin, etten anna asian vaikuttaa tunteisiini, mutta mies puolestaan muuttui seksin jälkeen melko kylmäksi ja etäiseksi. Miehellä oli jo ennen seksiä jonkinlaisia itsetunto-ongelmia eli hän häpesi vartaloaan, tahtoi sammuttaa valot, pukea yöasun päälle, eikä vahingossakaan halunnut olla minun edessä alasti. Seksin jälkeen tämä paheni entisestään eli nyt hän varmaan kuolisi, jos joutuisi olemaan päivän valossa ilman vaatteita edessäni.
Huom! En sanonut hänen koostaan yhtään mitään eli todennäköisesti joku hänen ex on siitä sanonut ja miehen itsetunto on mennyt seksin suhteen ihan nollaan.
Mies on muuten tosi kiva ja haluaisin kyllä olla hänen kanssaan. Tottakai pienelle vehkeelle ei mitään voi, mutta ei se minua loppupeleissä haittaa ja kyllä se seksikin siitä paranisi, kun mies vaan uskaltaisi olla oma itsensä. Ihan perusjutut, kuten saunassa käyntikään ei nyt onnistu, kun toinen häpeää niin paljon itseään ja aina on sata tekosyytä, miksei voida mennä saunaan.
Mitä mieltä olette, onko mies menetetty tapaus? Vai auttaisiko aika hänen kanssaan eli loppuisiko tuo itseinho jossain kohtaa, kun hän huomaisi, etten minä minnekään ole lähdössä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
sekä kannustava, rakastava läsnäolo & kärsivällisyys!! kokemuksesta tiedän, se todella auttaa ja hän kokee olonsa turvalliseksi ajan myötä eikä enää häpeile yhtään alastomuutta edessäsi.
Ei kai sentààn menetty tapaus, lienee kiinni sinusta ja mità OIKEASTI ajattelet peniksen pienuudesta, joka ilmenee suhtautumisessasi. Ei orgasmin saaminen ainakaan ole peniksen koosta kiinni, minusta ainakin miehen tapa olle yhdynnàssà ja se miten hàn minua muuten koskettelee (siis muualtakin kuin alapààstà) vaatteet pààllà ollessa on ratkaisevaa sille miltà tuntuu olla yhdessà. Kyllàhàn nainenkin vaistoaa ja joskus enemmànkin, jos kumppani ei ole tyytyvàinen rintoihin ym muotoihin...Se on todella kamalaa tuntea olevansa fyysisesti kelpaamaton...! Tunnen naisen, joka luuli vuosia ettei hàn koskaan saa poikaystàvàà, koska oli kokenut huomautuksia rintojensa pienuuden takia joiltain miehiltà...Tsemppià erityisesti sille miehelle, toivon, ettà hàn lòytàà omana itsenààn tosi rakkauden joka ei kaadu senttimetreihin!
Varsinainen ongelma ei ole nyt peniksen pienuus, vaan yleisesti ottaen huono itsetunto alastomuuden suhteen.
Exän ei välttämättä ole tarvinnut sanoa mitään..
Se nyt vaan on meidän miesten pään sisässä oleva juttu että melkein kaikki ajattelee olevansa riittämätön sieltä jossain vaiheessa. Jo pikkupoikasena saunassa sitä vertaa omaa vekotintaan isän vastaavaan joka tietenkin näyttää valtavalta. Myöhemmin vertailu jatkuu kuolussa ja armeijassa.
Pornon katselu ei juurikaan kohenna miehen itsetuntoa jos varustus on pieni tai keskikokoinen. Pornoalalle kun valitaan miehiä mittanauha kädessä..jo ihan kuvausteknisistä syistä.
Ongelma ei ole ihan mitätön, sillä miehisen mitan arvostelun muistaa pitkään, jopa loppuiän. Pahimmoillaan toisen vehkeen arvostelu on erittäin julmaa, henkistä väkivaltaa.
Sun kannattaisi olla alotteellinen seksin suhteen jolloin miehen itsetunto voi vaikka kohota. Kerro että rakastat sen penistä ja sen jatkeena olevaa miestä.
"Ongelma ei ole ihan mitätön, sillä miehisen mitan arvostelun muistaa pitkään, jopa loppuiän. Pahimmoillaan toisen vehkeen arvostelu on erittäin julmaa, henkistä väkivaltaa."
Tämä antaa teille kokemuksen, millaista on olla nainen maailmassa. Naisessahan ei ole mitään muuta kuin ulkonäkö, jota aivan kuka hyvänsä saa arvostella (sarkasmi). Harvalla on varaa olla niin epäempaattinen kuin ihmiset usein ihan pokkana ovat.
Olen yrittänyt olla aloitteelinen seksin suhteen, sillä jos en tekisi aloitetta, todennäköisesti ei tapahtuisi mitään. Tätä mietin myös, voiko olla, ettei miestä seksi niin paljoa yleensäkään kiinnosta vai voiko se johtua vaan siitä, että hän jännittää sänkyhommia?
En näin alkuvaiheessa oikein uskalla kommentoida mitenkään hänen penistä, ettei tule vaan vahingossa sanottua mitään sellaista, jonka hän ymmärtää väärin.
Olen kyllä hänen kokoaan (siis kroppaa) kehunut ja sanonut, että tykkään juuri hänen kokoisista miehistä eli sillä tavalla olen yrittänyt saada sitä itsetuntoa tsempattua ylemmäs, mutta ei se vielä ainakaan ole tehonnut.
Olisitpa huomannut sanoa "tekipä hyvää pitkästä aikaa!" ensimmäisen kertanne jälkeen. No ei se tietenkään tule mieleen kerran se ei sellaista ollut mutta nyt hänellä lienee jo epäilyksen alku..
Nimimerkki normimeisseli neuvoi kehumaan vehjettä. Minä en ole varma kannattaako ainakaan hyvin varomattomin sanakääntein, voi ajatella että kunhan sanot kun et muutakaan voi.
Joo, ensimmäinen kerta ei mennyt ihan nappiin ja en silloin älynnyt sanoa mitään kohteliaisuutta. Olisi varmasti kyllä auttanut ja tilanne olisi eri, mitä se nyt on.
Tunnistan tietyssä määrin itseni kuvauksestasi. Minuakaan ei ole siunattu millään jättikangella enkä ole koskaan ollut muutenkaan tyytyväinen ulkoisiin ominaisuuksiini. Miehelläsi ongelmat ovat tosin vielä pidemmälle meneviä kuin minulla.
Kannattaa varmaan yrittää antaa miehelle aikaa, jos pidät hänestä muuten. Puhuminenkin voisi auttaa. Asian voi ottaa esille esimerkiksi siltä kannalta, että kysy miksi hän verhoutuu tai haluaa olla pimeässä.
Valitettavasti itsetunnon kehittäminen ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole ihan helppoa. Olen kuitenkin päässyt jo pitkälle, sillä vielä vuosi sitten pidin itseäni täytenä nollana, mutta nyt pystyn jo jotenkin hyväksymään ulkonäköni.
Pelkään, että hän menee enemmän vain lukkoon, jos yritän ottaa asian puheeksi eli ehkä pitäisi vain antaa sitä aikaa. Tuntuu vaan niin turhalta, kun toinen stressaa ihan turhasta ja tekee sillä tavalla asioista vaikeita, kun ne muuten eivät sellaisia ole.
Mitä jos keskustelisitte vehkeen kasvattamisesta. Eihän asia tänäpäivänä ole enää mitään kummaa, eikä Virossa edes kallista. Tuuma pituuteen nyt on ainakin helppo saada lisää, samoin paksuutta voi kasvattaa.
Mitä jos itse heittäytyisit alasti tuon tuostakin? Tekisit alastomuudesta luonnollisen ja kivan asian? Tuskin mieskään loputtomiin voi piilotella ;) Mies tulee koskettelemaan alastonta vartaloasi ja siinä samalla voit koskea häneen. Älä nyt suoraan käy käsiksi vehkeeseen, vaan kaikkea muuta ensin, siten ettei miehelle tule paniikkia.
Mulla on ollu myös itsetunto-ongelmia kroppani vuoksi. Penis on keskimittainen mutta olen karvainen kuin perkele ja kädet kooltaan pienet, monella naisella on isommat hanskat.Olen nostellut puntteja kompensoidakseni. Mutta ei tähän auttanut muu kuin vanheminen ja elämänkokemus. Nykyään en vain enää nakkaa paskaakaan. Niillä korteilla jotka on jaettu on pakko pelata. Jos on kovin huonot kortit niin tuskin niillä voittaa mutta kunhan ei nyt ihan kaikkea häviäsi.
Lopulta kuolema korjaa kaikki viat.