Juoksin, tai tarkemmin sanottuna osallistuin, tänä vuonna ensimmäiselle maratonilleni. Päätin osallistua maratonmatkalle ja juosta maratonini ulkomailla. Kyseessä olikin useamman kymmenen tuhannen osallistujan massatapahtuma.
Kun osallistujia oli lähes tulkoon maailman joka kolkasta ja katsojiakin huomattavasti koko matkan mitalla, oli juoksufiilis mitä mainioin siitäkin huolimatta että valmistautuminen oli mennyt pieleen ja kisakunto keskeneräinen. Viimeisiä valmistautumisviikkoja häirinnyt pitkäkestoinen flunssa ja tankkauksen katastrofaalinen epäonnistuminen oli nimittäin vienyt parhaimman terän sillä seurauksella, että puolimatkan jälkeen jouduin tyhjentämään vatsalaukun sisällön reitin varrelle, ja mikä pahinta - ottamaan kävelyaskelia. Onhan jo ensikertalaiselle maratoonarillekin itsestäänselvyys, että maratoniin osallistuminen on eri asia kuin sen juokseminen.
Joka tapauksessa katsojien ja kanssajuoksijoiden raivokas kannustaminen teki jokaisen kävelymetrin ottamisen kynnyksen korkeaksi. Voi sanoa, että tällä maratonilla se sai minut jatkamaan ja juoksemaan reitin loppuun vaikeuksista ja käveltyjen metrien aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta. Vaikka loppusuoralla Obelix hiidenkivi selässään taisi kuitata jossain 35:n kohdalla tekemäni ohituksen, ei sekään lannistanut fiilistä vaan pikemminkin päinvastoin.
Olin aiemmin pohtinut kotimaisen HCM:n reitin varrella juoksua seuratessani sitä, miksi ko tapahtuma ei ole koskaan tällaista itseään vastaan kilpailevaa peruskuntoilijaa jaksanut innostaa. Massamaratoniin osallistuttuani tiesin vastauksen tähän kysymykseen.
Hieman kärjistäen sanottuna HCM:ssä suomalaiset juoksevat kilpaa keskenään hampaat irvessä. Kaikkia Mattimeikäläisiä ei välttämättä moinen liikunta kiinnosta vaan sitä kaipaa rinnalleen muitakin mattimeikäläisiä ja enemmän katsojia. No, Suomessahan yleensä ollaan aina poikkiteloin jokaiseen isomman tapahtuman järjestämisen suhteen, mutta toisaalta maraton on sellainen yleismaailmallinen tapahtuma, jolla myös Suomessa voitaisiin tehdä paljon rahaa. Nyt pitäisi vaan järjestäjien lähteä ihan järjen kanssa miettimään, mihin suuntaan ko tapahtumaa kannattaisi lähteä viemään. Markkinarakoa varmasti riittäisi.
Itse ainakin aion seuraavallakin kerralla osallistua massatapahtumaan ja parantaa aiempaa tulostani. Sillä tosiasialla, että parhaimman tuloksen todennököisimmin tekisi kotimaan kamaralla matkustelematta, ei ole itse elämyksen kannalta mitään merkitystä.
Kun osallistujia oli lähes tulkoon maailman joka kolkasta ja katsojiakin huomattavasti koko matkan mitalla, oli juoksufiilis mitä mainioin siitäkin huolimatta että valmistautuminen oli mennyt pieleen ja kisakunto keskeneräinen. Viimeisiä valmistautumisviikkoja häirinnyt pitkäkestoinen flunssa ja tankkauksen katastrofaalinen epäonnistuminen oli nimittäin vienyt parhaimman terän sillä seurauksella, että puolimatkan jälkeen jouduin tyhjentämään vatsalaukun sisällön reitin varrelle, ja mikä pahinta - ottamaan kävelyaskelia. Onhan jo ensikertalaiselle maratoonarillekin itsestäänselvyys, että maratoniin osallistuminen on eri asia kuin sen juokseminen.
Joka tapauksessa katsojien ja kanssajuoksijoiden raivokas kannustaminen teki jokaisen kävelymetrin ottamisen kynnyksen korkeaksi. Voi sanoa, että tällä maratonilla se sai minut jatkamaan ja juoksemaan reitin loppuun vaikeuksista ja käveltyjen metrien aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta. Vaikka loppusuoralla Obelix hiidenkivi selässään taisi kuitata jossain 35:n kohdalla tekemäni ohituksen, ei sekään lannistanut fiilistä vaan pikemminkin päinvastoin.
Olin aiemmin pohtinut kotimaisen HCM:n reitin varrella juoksua seuratessani sitä, miksi ko tapahtuma ei ole koskaan tällaista itseään vastaan kilpailevaa peruskuntoilijaa jaksanut innostaa. Massamaratoniin osallistuttuani tiesin vastauksen tähän kysymykseen.
Hieman kärjistäen sanottuna HCM:ssä suomalaiset juoksevat kilpaa keskenään hampaat irvessä. Kaikkia Mattimeikäläisiä ei välttämättä moinen liikunta kiinnosta vaan sitä kaipaa rinnalleen muitakin mattimeikäläisiä ja enemmän katsojia. No, Suomessahan yleensä ollaan aina poikkiteloin jokaiseen isomman tapahtuman järjestämisen suhteen, mutta toisaalta maraton on sellainen yleismaailmallinen tapahtuma, jolla myös Suomessa voitaisiin tehdä paljon rahaa. Nyt pitäisi vaan järjestäjien lähteä ihan järjen kanssa miettimään, mihin suuntaan ko tapahtumaa kannattaisi lähteä viemään. Markkinarakoa varmasti riittäisi.
Itse ainakin aion seuraavallakin kerralla osallistua massatapahtumaan ja parantaa aiempaa tulostani. Sillä tosiasialla, että parhaimman tuloksen todennököisimmin tekisi kotimaan kamaralla matkustelematta, ei ole itse elämyksen kannalta mitään merkitystä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Massatapahtumien aika alkaa olla ohitse. Nykyään on hip osallistua johonkin paikalliseen pieneen idylliseen juoksutapahtumaan.
Ajatteles, kuinka typerää on, että Suomestakin lentää satapäin hölkkämaratoonareita johonkin Nykiin tai Bostoniin. Aivan turhat juoksijat kokevat tarpeelliseksi poltattaa kerosiinia, jotta pääsevät jyräämään sen nelituntisensa maapallon toiselle puolelle.
Aito juoksija on ekologisesti valveutunut. Hän ajattelee kestävää kehitystä, eikä ehdoin tahdoin aiheuta hiilijalanjälkeä. Tuollaiset massatapahtumat ovat aivan /ceestä.
Siispä, mieti sinäkin kaksi kertaa, ennen kuin päätät "ihan vaan hyvän fiiliksen" vuoksi mennä massatapahtumaan.
”..Aito juoksija on ekologisesti valveutunut…”. Kieltämättä hyvä kommentti viherpiipertäjän näpyttelemänä. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että ihmiset tekevät paljon turhempiakin lentomatkoja kuin maratonmatkoja massatapahtumiin. Lähtisin itse liikkeelle siitä ajatusmallista, että maratonmatkan ja lomamatkan yhdistäminen on pikemminkin viisaampi vaihtoehto kuin tehdä molemmat erikseen.
Kestävän kehityksen sekä oman kukkaron kannalta viisain vaihtoehto lienee lähteä lenkille kotioveltaan päätyen samaan paikkaan reilun 42 km:n kuluttua. Maratonien rahakeskustelu käydään kuitenkin toisaalla tässä foorumissa. Juoksun mielekkyyden vuoksi osallistuminen ko tapahtumaan onkin se juttu, mistä alun perin kirjoitin.
Ja juuri juoksun mielekkyyden vuoksi aion kaikesta huolimatta matkustaa jatkossakin ulkomaille maratonini vuoksi. Jätetään sitten niitä muita lentomatkoja vaikka vähemmälle. Kiitos kommentistasi.
Joo hei
Mielestäni se on vain kivaa kun voi matkustella ja juosta maran samaan aikaan.
Miksi sitä pitäis tyytyä perämetsän tapahtumiin?
Kokemuksesta massatapahtumaan osallistumisella on oma hauskuutensa, kuten myos naapurikylän maraan.
Kummatkin erilaisia, mutta omalla tavallaan hauskoja
Hittoako sun pitää matkustaa/saastuttaa. Tollanen idioottimainen turisti ei paljon kostu menemällä henk.koht. paikalle. Katsele televisiosta Nykkiä tai Pariisia. Mee vaikka elokuviin kattoon toi Woody Allenin Midnight in Paris. Kyllä siinä on turismia sunkin tarpeisiin. Tai kato joku Manhattan, jos tekee mieles Nykiin.
Joteski jengi on vaan niin pihalla kaikesta. Ihan perusjutut on löydettävissä nokan alta. Ei tarvii lähteä merta edemmäs. Tuskin bonjaat?
voi jumalauta millaisia idiootteja tämä palsta täynnä,kaverihan puhui aivan asiaa minäkin käyn pelkästään ulkomailla juoksemassa kokomatkoja ovat aivan fantastisia tapahtumia,toisaaltaan nämä piipertäjät eivät jaksa juosta heinähattu päässä kuin lähikauppaan ostaan sätkiä ja kaljaa.ja kyllä autolla menen joka tapahtumaan ja minne autolla ei pääse niin ilmaa saastuttavalla lentokoneella loput)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
No tässä edellä jälleen elävä esimerkki. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Tajua tämä. Sun maramatkasi ovat hyödyttömiä. Eivät hyödytä kuin kenties sinua - jos sitäkään.
Koeta ymmärtää, että maailma ei ole pelkästään MINÄ MINÄ MINÄ.
olet vain persaukinen jolla ei ole varaa autoon eikä lentolippuihin,ensi vuonna taas bisnes luokassa skaboihin..
En ole itse vielä tohtinut kokonaiselle lähteä, mutta olen varmaan joku luonnon varojen tuhlaaja, kun kuitenkin ajattelisin tehdä sen sitten aikanaan itselleni näyttävästi ja ulkomailla. Suomi on hieno maa ja paljon upeita lenkkimaastoja. Sitten kun uskaltaudun kokonaiselle, haluaisin sen olevan elämys loppuun asti, siksi ulkomaille halajaisin minäkin, matkustelu on ihanaa.
Fiilis ja tunnelma ovat tärkeitä, sitten vielä näkisi maisemiakin, jos niitä jaksaa katella,mut jospa ainakin vähemmän pohtis itseään ja kurjaa oloaan juostessa. Roomassakin kuulemma yli 500 nähtävyyttä reitillä...
Suomea olen vaan jo niin paljon nähnyt ettei kovasti kyllä yllätä. Mutta pienempiin juoksuihin mielelläni kylätapahtumiin osallistun jatkossakin. Itseähän varten ja omia elämyksiä varten tässä juostaan, ei kenenkään juoksut maailmaa muuta, vaikka sinne juoksuun MINÄMINÄMINÄ fiiliksellä lähtiskin... Eikä se ole muilta pois jos 10000 ihmistä tykkää massatapahtumasta, ei siinä verorahoja tuhlailla vaan osallistujien omia...
Todellinen elämäntapajuoksija ei todellakaan tarvitse mitään rekvisiitta ympärilleen juostessaan. Enemmänkin ne on noi muodin mukana maratoonauksen ja juoksun pariin tulleet, jotka sitä massaa ympärilleen kaipaavat.
Onhan tämä ihan naurettavaa, kun treenaamatta mennään johonkin massamaratonille, ja sitten ollaan niin sankaria ja onnistujaa kun hölkätään neljään puoleen tuntiin PPPP:tä.
Voiko tuota osuvammin sanoa!