miten todistan.....

Järkevä keskustleu on ainoa tapa,jos toimii...jotenkin viestisi sävystä saa sen kuvan että ei. Silloin ei olekeinoja. Mustasukkaisuus jatoisen elämän liika valvominen on sairauksiajotka ei parane vakuuttelulla. Jos lähdet siihen peliin mukaan et muuta teekään kuin vakuuttelet. Ja säännöt muuttuu toisen mielen mukaan. Mikä riitti eilen ei tule riittämään huomenna.

Toimiva suhde pitää olla molempien juttu. Kummakin on saatava olla oma itsensä. Alistaminen ei kuulu tähän, ei jatkuva epäilykään. Jos ei liittoa saa toimimaan järkipohjalla kannattaa miettiä kahdesti löytyisikö parempi elämä ilman kyseistä ihmistä.

paha neuvoa ilman sen kummempia yksityiskohtia... tää on yleinen mielipiteeni...

Sano suoraan, ettet ole pettänyt ja jos kumppanisi ei sitä usko, se on ohi. Siihen kun väännät vielä muutaman kyyneleen, ihme jos ei onnistu.

Jos toinen on saanut päähänsä epäillä sinua jostain, mitä et ole tehnyt ja olet sen toiselle suoraan sanonut, niin ei siinä sen jälkeen mitkään vakuuttelut ja todistelut auta. Ongelma kun on sen toisen korvien välissä.

eroa... Tylyn kuuloinen, mutta ainoa. Jos mies on kerran saanut päähänsä, että sä petät et sä sen päätä saa kääntymään. Ja useinhan juuri ne pitävät eniten mielipiteistään kiinni jotka sitä itse tekeät.
Pitemmän päälle mukaan voi tulla väkivalta, eikä se ole enää hyväksi kenellekkään. Ja muutenkin, kosa sanot alistuneesi, se jo kertoo ettei suhteenne ole hyvällä pohjalla, vaan miehesi on todella omistushaluinen.
Itse elin sellaisessa suhteessa 5 vuotta ja kun lopulta sain tarpeekseni, jouduin karkaamaan että olisin päässyt irti. Meni 5 vuotta aikaa ns. rakentaa itsensä taas ehjäksi ja opetella hyväksymään itsensä uudelleen.
Ero ei ole helppoa koskaan, mutta suosittelen sitä lämpimästi. Ihan oman itsesi vuoksi...

Lähde pois rakantamaan omaa elämää, paisi jos uskot, että rakkaus on sitä, että kaiken se kestää, kaiken se kärsii, sitten jäät. Mutta jos sinun mielestä rakkaus on hyvää oloa, luottamista, ystävyyttä, parisuhteen kehittämistä, lähdet heti.

Minulla on samankaltainen ongelma. Seurustelin nykyiseni kanssa ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana ja silloin petin häntä pussailemalla muita. Hän oli pikkurikollinen. Silloin seurustelimme reilun vuoden ja nyt olemme seurustelleet kymmenen vuoden tauon jälkeen taas pari kuukautta.

Minä en enää petä millään tasolla. Hän ei enää varastele. Hän on mustasukkainen jopa ystävieni poikaystävistä ja näyttää hapanta naamaa, mikäli puhun jonkun ystäväni kanssa puhelimessa vaikka vaan viisi minuuttia (epäilee kai sen olevan joku mies).

Mielestäni hänellä ei ole oikeutta rankaista minua siitä, mitä joskus LAPSENA tein. En minäkään kysele jokaisesta hänen tavarastaan, että onko se varastettu.

mielipiteitä ja ajatuksia?