Kirjoittelin tuonne yhden pitkän ketjun loppuun, mutta kopsaan sen omaksi aiheekseen, kun tekee mieli kirjoitella ehkä päiväkirjamaisesti. Saa toki kommentoida! Tämä siis eilen:
Minulla lähtöpaino on 92 kg ja siinä se tuntuu pysyvän. Vuoden alussa tuon lähtöpainon merkkasin ylös, ja sitä ennen paino oli vain noussut. Muutama vuosi sitten sairastuin, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes ovat vaivoina. Paino nousi kahdessa vuodessa 20 kg, eli aika hurjaa vauhtia. Se hyvä asia on ollut, että eipä ole paino ainakaan enää noussut, kun tuon saman tasan 2 kg tänä aamuna taas punnitsin. Keväällä sain painon laskemaan alle 89 kilon, mutta siitä se taas hiljaa hipui tähän samaan, 93 kilon rajakin käväisi rikki. Kilpirauhaslääkitys taitaa olla suurin piirtein kohdallaan, kun olo ei enää kovin raskas ole, mutta se lösähdys on jotenkin jäänyt päälle ja kunto rapistunut niin että väsähdän edelleen nopeasti.
Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan jo tuon diabeteksenkin vuoksi, se tasaisi verensokereita, kohottaisi tietysti myös kuntoa. Liikunta vain on ollut ihan nollassa. En edes joka viikko liiku, ei vain saa lähdettyä ulos tai jumpattua kotona. Tiedän että liikunta vapauttaa endorfiineja ja kun liikun säännöllisesti, en myöskään syö niin ahkerasti, koska tuppaan syömään myös mukamas piristääkseni itseäni. Nyt on vielä flunssa pukkaamassa, mutta eipä se pientä kävelylenkkiä estäisi, joten tänä iltana aloitan.
Kiloklubi on auttanut jonkin verran ruokavalion tarkistamisessa, mutta se on mukamas niin vaivalloista se täytteleminen. Ja jos syö jotain vähän oudompaa, niin se etsiminen ja vertaileminen... eihän sitä toki niin valtavan tarkasti tarvitsisi täytellä.
En syö mitään makeita, ehkä kerran viikossa jotain, jossa on lisättyä sokeria. Sitäkin hyvin vähän kerrallaan, ei mitään isoja mättämisiä. Tässä tietysti diabetes auttaa, tiedän että tulee huono olo, jos vetää jotain tosi sokerista tai missä on paljon hiilareita. Keinomakeitakin vältän, niistä tulee myös huono olo. Ongelma on ruokamäärissä, syön vain ihan liikaa ja syön ateria-aikojen ulkopuolella. Teen usein sen virheen, että syön aterialla liian vähän ja sitten tuleekin nälkä jo tunnin päästä. Tai sitten tekee vain mieli syödä ja välipalakahvi jatkuu ja jatkuu aina uuden ruisleipäpalan kanssa. Kiloklubiin kun merkkaan, niin näen paremmin kuinka paljon olen syönyt, ja silloin saa hillittyä syömistä paremmin.
Minun konstini on opetella syömään tavalla, jolla tulen syömään loppuelämäni. Samoin sen liikunnan kanssa, jos ei nyt aina samalla tavalla, niin ne määrät ainakin. En usko ihmedieetteihin, enkä niillä halua enempää sekoittaa elimistöäni. Jollakin muulla ne voivat toimia piristävänä sysäyksenä, joten en ihan täysin tuomitse. Mulle ne eivät vain sovi. Eikä mitkään hurjan alhaiset kalorimäärät. Minun ei tarvitse laihtua nopeasti, haluan pudottaa painoani mieluummin hitaasti ja pysyvästi. Vielä se ei ole onnistunut, mutta tästä se lähtee. Hyvin ja sopivasti syömällä ja liikkumalla olokin pysyy hyvänä.
Tämä ylipaino on nyt tullut tutuksi, mutta normaalipainoisena olen elänyt suurimman osan elämääni, joten ei sen saavuttaminen luulisi ihan mahdotonta olevan, vaikkakin näitä terveydellisiä ongelmiakin on.
Minulla lähtöpaino on 92 kg ja siinä se tuntuu pysyvän. Vuoden alussa tuon lähtöpainon merkkasin ylös, ja sitä ennen paino oli vain noussut. Muutama vuosi sitten sairastuin, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes ovat vaivoina. Paino nousi kahdessa vuodessa 20 kg, eli aika hurjaa vauhtia. Se hyvä asia on ollut, että eipä ole paino ainakaan enää noussut, kun tuon saman tasan 2 kg tänä aamuna taas punnitsin. Keväällä sain painon laskemaan alle 89 kilon, mutta siitä se taas hiljaa hipui tähän samaan, 93 kilon rajakin käväisi rikki. Kilpirauhaslääkitys taitaa olla suurin piirtein kohdallaan, kun olo ei enää kovin raskas ole, mutta se lösähdys on jotenkin jäänyt päälle ja kunto rapistunut niin että väsähdän edelleen nopeasti.
Liikuntaa pitäisi harrastaa ihan jo tuon diabeteksenkin vuoksi, se tasaisi verensokereita, kohottaisi tietysti myös kuntoa. Liikunta vain on ollut ihan nollassa. En edes joka viikko liiku, ei vain saa lähdettyä ulos tai jumpattua kotona. Tiedän että liikunta vapauttaa endorfiineja ja kun liikun säännöllisesti, en myöskään syö niin ahkerasti, koska tuppaan syömään myös mukamas piristääkseni itseäni. Nyt on vielä flunssa pukkaamassa, mutta eipä se pientä kävelylenkkiä estäisi, joten tänä iltana aloitan.
Kiloklubi on auttanut jonkin verran ruokavalion tarkistamisessa, mutta se on mukamas niin vaivalloista se täytteleminen. Ja jos syö jotain vähän oudompaa, niin se etsiminen ja vertaileminen... eihän sitä toki niin valtavan tarkasti tarvitsisi täytellä.
En syö mitään makeita, ehkä kerran viikossa jotain, jossa on lisättyä sokeria. Sitäkin hyvin vähän kerrallaan, ei mitään isoja mättämisiä. Tässä tietysti diabetes auttaa, tiedän että tulee huono olo, jos vetää jotain tosi sokerista tai missä on paljon hiilareita. Keinomakeitakin vältän, niistä tulee myös huono olo. Ongelma on ruokamäärissä, syön vain ihan liikaa ja syön ateria-aikojen ulkopuolella. Teen usein sen virheen, että syön aterialla liian vähän ja sitten tuleekin nälkä jo tunnin päästä. Tai sitten tekee vain mieli syödä ja välipalakahvi jatkuu ja jatkuu aina uuden ruisleipäpalan kanssa. Kiloklubiin kun merkkaan, niin näen paremmin kuinka paljon olen syönyt, ja silloin saa hillittyä syömistä paremmin.
Minun konstini on opetella syömään tavalla, jolla tulen syömään loppuelämäni. Samoin sen liikunnan kanssa, jos ei nyt aina samalla tavalla, niin ne määrät ainakin. En usko ihmedieetteihin, enkä niillä halua enempää sekoittaa elimistöäni. Jollakin muulla ne voivat toimia piristävänä sysäyksenä, joten en ihan täysin tuomitse. Mulle ne eivät vain sovi. Eikä mitkään hurjan alhaiset kalorimäärät. Minun ei tarvitse laihtua nopeasti, haluan pudottaa painoani mieluummin hitaasti ja pysyvästi. Vielä se ei ole onnistunut, mutta tästä se lähtee. Hyvin ja sopivasti syömällä ja liikkumalla olokin pysyy hyvänä.
Tämä ylipaino on nyt tullut tutuksi, mutta normaalipainoisena olen elänyt suurimman osan elämääni, joten ei sen saavuttaminen luulisi ihan mahdotonta olevan, vaikkakin näitä terveydellisiä ongelmiakin on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eilen tuli illalla käytyä tunnin lenkillä. Kävelyä, ei mitenkään hurjaa vauhtia, muttei kuitenkaan ihan maleksintaakaan. Jaloissa tuntuu tänään että jotain on eilen tehty. Ellei sitten ole flunssaan liittyvää lihassärkyä, sellainen nimittäin paukahti kunnolla yön aikana päälle. Liikunta on siis pois laskuista kunnes tervehdyn (näin käy tosi usein kun just innostun aloittamaan runsaamman liikunnan). Aamulla paino oli eilisestä hieman noussut, 92,3 kg. Uskoisin että huomiseksi laskee, koska nyt ei ole juuri ruokahalua. Käytän sen hyväkseni. :D Eihän se yleensä pysyvää ole, jos ei sitten tervehdyttyään tsemppaa.
Vihreää teetä on termospullollinen, sitä olen siemaillut flunssalääkkeeksi. C-vitamiiniporetabletin voisi vetäistä, D-tä syön myös kalaöljykapseleiden muodossa 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, silloin tällöin sen sijaan 25 mikron pelkän D:n. Näitä voisi vähän tasata, 10 kun on liian vähän kuitenkin. Sehän on nykysuositus vissiin, mutta runsaampi annostus saa oloni paremmaksi ja näitä flunssia harvenemaan, jos ei muuten niin lumevaikutuksella...
Millaiset ne kilppariarvot nyt ovat ja paljonko otat lääkettä vuorokaudessa vajikseen?
Kirjoitat että se lääkitys taitaa olla suurinpiirtein kohdallaan....
Otan Thyroxinia 3/4 tablettia, 0,1 mikrogramman eli onkos se sitten 0,075 mikrogrammaa. Keväällä on viimeksi mitattu, ja just nyt en muista tarkkoja arvoja, mutta enemmänkin olostani tiedän, että lääkitys on melko kohdallaan. Ei ole sellaista järkyttävää uupumusta kuin joskus ennen kuin annos oli kohdallaan. Aika vähänhän tuo kai on, mutta nämähän on hirveän yksilöllisiä, mikä annos kenellekin on sopiva.
Nyt on siis podettu pari vuorokautta kunnon flunssaa tai influenssaa, kumpaa sitten lieneekään. Olo on ihan kohtalainen päivisin, yöllä ja illalla tuppaa kuumetta. Ruokahalua on, mutta selkeästi se on vähäisempää kuin normaalisti. Yleensä himoamani ruisleipä maistuu vähemmän kuin normaalisti. Paino onkin laskenut 91,6:een kiloon.
Reilu viikko kulunut, ihan terve en ole vieläkään, mutta tervehtymään päin. Sitkeän tuntuista. Paino oli tänä aamuna 91,5 kg, hieman nousi kun eilen oli 91,2. Ruokahalu siis hieman palannut, muttei jaksaminen oikein muuten. Viikon sotkuja siivotessa kalorit kuluisivat, mutta jaksan vain pieniä pätkiä. Kahvin kanssa kului turhan monta leipää...
Odotan kyllä kunnollista toipumista, että pääsisin aloittamaan liikunnan.