Erosta tulee ensi kuussa kuluneeksi vuosi. Eron alkuvaiheessa olin olevinani vahva, kunnes parin kuukauden kuluttua romahdin ja ajatukseni menivät aivan sekaisin. Sitä kesti kevääseen asti, jonka jälkeen helpotti. Nyt aivan viime aikoina olen havahtunut, kuinka nopeasti aika onkaan kulunut. Tämä vuosi on mennyt kuin siivillä ja olen huomannut, etten ole tehnyt juurikaan mitään. Tarkoitan siis sitä, että ikään kuin olisin elänyt vuoden piilossa kaikelta, vaikken kirjaimellisesti olekaan ollut paikallani neljän seinän sisällä. En ole siis edennyt elämässäni eteenpäin, minulla ei ole uutta kumppania. Mitä tämä on? Miksi havahduin vasta nyt tähän tilaan?
Kuin ajantajunta olisi kadonnut
vuosi yksin
2149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käypäs lainaamassa kirjastosta Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Antaa varmasti ajattelemisen aihetta... itsellä kohta lähes vuosi erosta ja vielä ei tosiaankaan ole uuden suhteen aika. Haluan seistä varmasti omilla jaloilla ennen uutta suhdetta, jotta ei tosiaankaan tule tehtyä uudessa suhteessa samoja vanhoja virheitä, kuten ihmiset yleensä ne toistavat.
Itselläni puolestaan on tunne uuden suhteen aloittamisesta vaan voimistunut tämän "pimeän kauden" päätyttyä. Joskus hiljaisina hetkinä olen uppoutunut ajatuksiin uudesta suhteesta ja sen tuomasta lämmöstä ja läheisyydestä. Tippahan siinä tahtoo tulla linssiin. Ilmeisesti alan jo kaivata vierelleni sitä jotain.