Tämä topic voi liipata läheltä jo muitakin, mutta aloitan kuitenkin oman.
Avioero 1.vaiheen paperit jätetty ja vaimo muuttaa viikon kuluttua 9-kuukautisen tytön kanssa omaan asuntoon. Olemme sopineet yhteishuoltajuudesta ja teen kaikkeni lapsen hyvinvoinnin eteen, näen häntä vaikka päivittäin niin halutessani, ei siitä sen enempää.
Elimme rakkaudettomassa suhteessa 6 vuotta, joista 3 naimisissa. Vaimoni sanoi tänään, että on rakastanut minua paljonkin, mutta tunteet ovat pikku hiljaa kuolleet. Suurimpana syynä siihen on ollut uskottomuuteni, jossa minulla oli lyhyt muutaman viikon kestänyt suhde. Nainen oli itse täysin merkityksetön. Vaimoni on yrittänyt lähestyä minua seksuaalisesti jo kauan, mutta on tullut torjutuksi, tiedostamattani kuinka se loukkaa häntä. Olen huomionkipeä ja nautin vieraiden naisten huomiosta.
Välitän vaimostani, tunnen sympatiaa, huolta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Kun hän sulkee oven perässään kohta muuttolaatikoiden kanssa koenko kaipuutta? Se ei tule varmaankaan olemaan sellaista kaipuuta, jota vaimoaan tulisesti rakastava mies tuntee , vaan sellaista kaverillista, hoivaviettisen miehen vaimoaan kohtaan tuntemaa . Vaimoni ei ole holhouksen alainen, mainittakoon se, jos vaikka joku saa sellaisen väärinkäsityksen :)
Mihin instanssiiin minun kannattaisi ottaa yhteyttä, selvittääkseni voinko vielä rakastaa vaimoani muutenkin kuin kaverina. Onko ajatus siitä täyttä illuusiota, vai kannattaako minun mennä eteenpäin elämässäni.
En halua häntä takaisin KAVERINA.
Avioero 1.vaiheen paperit jätetty ja vaimo muuttaa viikon kuluttua 9-kuukautisen tytön kanssa omaan asuntoon. Olemme sopineet yhteishuoltajuudesta ja teen kaikkeni lapsen hyvinvoinnin eteen, näen häntä vaikka päivittäin niin halutessani, ei siitä sen enempää.
Elimme rakkaudettomassa suhteessa 6 vuotta, joista 3 naimisissa. Vaimoni sanoi tänään, että on rakastanut minua paljonkin, mutta tunteet ovat pikku hiljaa kuolleet. Suurimpana syynä siihen on ollut uskottomuuteni, jossa minulla oli lyhyt muutaman viikon kestänyt suhde. Nainen oli itse täysin merkityksetön. Vaimoni on yrittänyt lähestyä minua seksuaalisesti jo kauan, mutta on tullut torjutuksi, tiedostamattani kuinka se loukkaa häntä. Olen huomionkipeä ja nautin vieraiden naisten huomiosta.
Välitän vaimostani, tunnen sympatiaa, huolta ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Kun hän sulkee oven perässään kohta muuttolaatikoiden kanssa koenko kaipuutta? Se ei tule varmaankaan olemaan sellaista kaipuuta, jota vaimoaan tulisesti rakastava mies tuntee , vaan sellaista kaverillista, hoivaviettisen miehen vaimoaan kohtaan tuntemaa . Vaimoni ei ole holhouksen alainen, mainittakoon se, jos vaikka joku saa sellaisen väärinkäsityksen :)
Mihin instanssiiin minun kannattaisi ottaa yhteyttä, selvittääkseni voinko vielä rakastaa vaimoani muutenkin kuin kaverina. Onko ajatus siitä täyttä illuusiota, vai kannattaako minun mennä eteenpäin elämässäni.
En halua häntä takaisin KAVERINA.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene terapiaan. Huomionkipeys ja toisten naisten huomion tarve juontaa juurensa sinussa itsessäsi olevaan tyydyttämättömään tarpeeseen, jota oikeasti kukaan ei pysty täyttämään. Olet vajaa, mutta korjattavissa. Kognitiivinen terapia voisi auttaa.
Ihmistä on vaikeaa "parantaa", sitä on mitä on, muu on teeskentelyä.
kohdallasi ei toivoa enää olekaan, huomioinet,
että jonkun toisen"sairaus" voi olla helpostikin parannettavissa.
Kiitoksia vastauksista, juuri tuota konkreettista avun muotoa etsiskelinkin. Äkkisilmäyksellä vaikuttaisi oikein hyvältä vaihtoehdolta.
Katsotaan auttaako minua, motivaatiota ainakin riittää.
Kaksi vaihtoehtoa:
Pidän vaimooni kaverilliset suhteet ja hoidan lapseni. Haen "huomiota", saan sitä ja kierre on valmis jatkumaan.En tule koskaan saamaan eheätä parisuhdetta, jossa kaikki osa-alueet toimisivat
TAI
haen apua.
Aika simppeliä eikö vaan?? Ja tämän tajuamiseen meni 2-3 päivää
Itselläni on juuri kaltaisesi mies, joka myös hakee aina huomiota muilta naisilta ja se on tappanut kaiken rakkauden väliltämme.
Pettämistäkin on ollut miehen puolelta työkaverinsa kanssa ja myös mieheni korostaa sitä, ettei tunteista ole ollut lainkaan kysymys, pelkästä toisen antamasta huomista vain, joka on imarrellut miestäni.
On ollut itselleni suuri helpotus huomata, etten enää välitä, enkä halua koskaan enää välittääkkään noin itsekeskeisestä miehestä.
Olen nyt muuttamassa lapsen kanssa toiseen kaupunkiin ja olen itse ihastunut siellä mieheen, joka on kaltaisesi vastakohta, aikuinen mies, jolla löytyy niin hyvä itsetunto, ettei hänen onneksi tarvitse itseään pönkittää joka hameenhelman kikatuksen avulla.
Voit toki hakea apua ongelmaasi, mutta enpä usko vaimosikaan enää sinua rakastavan, se on katos niin, että se toisenkin osapuolen rakkaus vaan kuolee, kun ei saa vastakaikua tarpeeksi
Ei se niin mene, että se vaimosi vaan jaksaisi sinua palvoa kaiken jälkeen, höpsistä!
Mutta mene vain hoitoon, jospa seuraavassa suhteessasi pentumaiset elkeesi olisivat jo taakse jäänyttä elämääsi, muuten tosiaankin joudut vanhenemaan yksinäsi.
Naisten naurattajat eivät jaksa kauaa kiinnostaa yhtä naista.