Minun tarinani on, että melkein 8 v meillä oli yhteistä polkua. Meillä oli paljon ihania hetkiä, ikuinen kipina lemmessä ja paljon yhteistä. Meillä on myös yhteinen lapsi. Me opiskelimme useamman vuoden, koitimme samalla hoitaa kotia, lasta ja käydä töissä. Koin silloin, että tarvitsen aikaa selvittää omia ajatuksiani. Päätimme pitää pienen tauon. Tuon tauon aikana kumpikin kaipasi toistaan, oltiin paljon tekemisissä ja minulle valkeni miten kaipaan miestäni ja rakastan häntä, sain ajatukseni kaikesta jäästä kirkkaaksi. Palasimme, meni hyvin mutta emme tajunneet käydä eron aikaisia asioita läpi. Yritimme lasta, joka oli haaveemme. Minulle tuli keskenmeno,m toistamiseen.Se vei minulta voimia, olin jopa masentunut.Purin kaiken mieheeni. Hän koki kovaa painostusta työasioissa ja meidän tilanne kiristyi. Aloimme pariterapia, joka oli aivan fiasko. Tappelimme enemmän kuin ikinä. Äitini oli myös sotkenut lusikkansa koko tämän pahimman kriisin ajan suhteeseemme, teki todella ilkeitä asioita. Taas tultiin risteykseen. Oli pakko pistää hetkeksi paussille, meidän jokaisen takia. Nyt ollaan oltu erossa, kumpikin on tapaillut muita ja ollaan juteltu exän kanssa tosi paljon. Nyt tuntuu, että molemmat on saaneet kasvukohtiaan käytyä läpi. Meillä on hyvä tunne yhdessä, rauhallinen. Kumpikin kaipaa toista, on kiinnostunut toisesta aidosti, kipinää on edelleen. Haluaisimme katsoa nyt jonkin aikaa, pystymmekö hoitamaan itsemme kuntoon, koska taakkaa elämässä on ollut paljon. Molemmat ovat käyneet puhumassa, koska jnk masennusta kummallakin on ollut. Nyt toivomme, että voisimme palata ja olisimme saaneet omat kasvukipumme käytyä läpi. Toisen vieressä on ihanaa. Meillä on samanlainen huumori, ihana yhteinen lapsi, lemmen kipinä aina ollut kuin alkuaikana, koskaan ei ole tullut tunnetta että olisimme vain ns kämppiksiä.. Mitä mieltä olette? En välitä siitä mitä suku tms ajattelee, koska jotakin meidän välillä on , jotain suurta. Voisin jopa kutsua sitä aidoksi rakkaudeksi..Paljon on työtä, ,mutta miksi luovuttaa jos kuitenkin toinen on se jota rakastaa? Onko kellään kokemuksia näistä?
Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa kommentoida..
Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa kommentoida..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina rakkaus ei ole suurin asia joka pitää parisuhteen koossa. Joskus pitää myös katsoa kylmästi järjellä mitä parisuhde antaa itselle...eli se toinen henkilö. Jos on riitoja vaan niin ei se terveeltä parisuhteelta vaikuta. Jotkut ihmiset ei sovi vaan yhteen vaikka kuinka kipinät lentäisi. Silloin pitäisi kunnioittaa itseään ja toista ja luopua siitä rakkaudesta. Pitkällä aikavälillä se tasaisuus, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen parisuhteessa on tärkeintä ja silloin aito välittäminen ja rakkaus saa tilaa parisuhteessa...terveellä pohjalla.
Intohimo, lahjonta, uhkailu ja kiristys, yhteiset rikokset ja nolot salaisuudet. Pitävät parisuhteet koossa. Toisaalta parisuhde on aina tietoturva, kulinaarinen, ja terveysriski. Mistä syystä monet haaveilevat yksin kotona pitäen onnen omissa käsissään. Rakkaus on maailman vaarallisin tunne ja sen kokevat joutuvat suoraan mielisairaalan, jos jäävät kiinni.