"Näin sinkkuus tuhosi elämäni"

Uskon että harmittaa! Voimia sinulle.
Jos haluat kirjoitella, laita osoitteesi...

Jätkässä asuu valtava hyvyys ja voima.

Eikö tuo Downin syndrooma johdu nimenomaan vanhan miehen siittiöistä? Riskit saada vammainen lapsi on yli 40-vuotiaalla miehellä moninkertainen verrattuna nuorempaan versioon. Siis syy ei ole vain vanhenevassa naisssa, kuten jotkut vieläkin luulevat. Jos haluaa lykätä lapsentekoa, niin kannattaa miettiä sperman/munasolujen pakastamista.

VAI NIN KÄVI

"Lopulta liian itsekkääksi oppinut vaimo otti ja lähti. Hän ei enää jaksanut. Omaisuus kahtia ja hirveät elarit päälle."

Saa ainakin vaimos maksella niitä " hirveitä elareita".

"Elämästämme tuli vuosi vuodelta raskaampaa lapsen kasvaessa. Talous oli kuralla, koska emme saaneet enää riittävää asuntolainaa ja olimme tuhlanneet rahamme vuokriin 20 vuoden ajan. Auto myytiin pois.
"
Aatteles, että joillakin suomalaisilla on jopa 8 tervettä lasta, että siihen verratuna tilanteesi on lasten leikkiä. Ei tarvitse pitää huolta kuin yhdestä lapsesta ja yhteiskunnalta saa vammaiset kaikenlaisia tukia.

Downin syndroomahan selviää normaalisti jo raskauden aikaisesta lapsivesitutkimuksesta, joten ilmeisesti tietoisesti halusitte tällaisen erityislapsen?

Omaisuuden jako, miksi ihmeessä ette tehneet avioehtoa??

Tarinan tärkein opetus: vuokralla asuminen ei todellakaan kannata!

Tsemppiä kuitenkin!!

Joo. Minä en sentään onneksi ole tuollaiseen juttuun ajautunut, muta se että ei ole aikanaan lasta tullut hankittua on kyllä minulle ongelma. Tiedän kyllä että monikin mies on sortunut mainitsemasi kaltaisiin naisiin, joskin harvemmin siinä sentään ihan noin huonosti käy.
Minulla oli ihan hyvä nainen 20 vuotiaana joka olisi nimenomaan halunnut lapsen kanssani jo tuolloin. Minulla kun oli tuolloin pahasti kaikki työurajutut vielä auki, niin pidin siksikin sellaista siihen paikkaan täysin sopimattomana. Jotenkin pidin itsestään selvänä että niitä ihan kelponaisia myöhemminkin tulee saamaan. Toisin on käynyt, enkä enää aikoihin ole edes yrittänyt hakea mitään kun ei näillä liian vanhoilla naisilla enää ainakaan siinä mielessä tee mitään, parempi vaan kun ei tarvitse sellaisia katsella ja riesanaan pitää.

Karua tekstiä:

Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on 1:2000
35-vuotiaan riski on 1:300
40-vuotiaan 1:100
45-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on jo yksi 25:sta.

Suomessa vuosittain syntyvistä down-vauvoista puolet havaitaan raskauden aikana. Tällöin vanhemmat joskus pyytävät raskauden keskeytystä. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosina, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt. Perimän vaikutus on vähäinen, alle kaksi prosenttia."

KUKA USKALTAA EDES YRITTÄÄ 45-VUOTIAAN KANSSA!!! :O

Hyvin raskas tunteellinen teksti Ap:llä, vaikka sympatiaa häntä ja lasta kohtaan tässä voin sanoa tuntevani, ilmaisun muoto on kuin edesmenneen Göstä S:n lyriikoista. Sinulla on ollut seurustelua, parisuhde naisen kanssa ja lapsen saamisen ihme ja jopa mahdollisuus naimisiin menoon alle kaksvitosena.

Se on niin helvetin paljon enemmän mitä tämän palstan useilla miehillä tulee ikinä elämässään olemaan nykyisellä menolla. Mutta on sulla siinä hintakin- ei mulla, palstalaisella, tai ytm:llä ole käsikirjaa jolla tehdään kerrasta täydellinen elämä. Elämä on tehty elämistä varten, ja se on ihanasti sanottu sanoi Göstäkin, mutta joskus vain hyväkin ihana juttu muuttuu ajan kanssa pahaksi. Sekin on osa elämää. Siitä karaistuu ja elämä muuttuu mutta jatkuu.

Tuosta paistaa se päämäärättömyys jolla koetetaan selitellä itselleen kuin mitä tämä AT-skene huokuu: kunhan elämä lipuu vaan ohi ja on se seesteinen hyvä fiilis josta se ihme eli nainen pelastaisi pahalta. Mutta kun se päätös oman elämän suunnasta on niin puskassa, niin mitä siitä tulee? Ei mitään, ja vuodet vierivät ja mitään ei jää miehellä käteen. Se on paska kohtalo se ja se on ihan miehen omista valinnoista kiinni.

Eli kun nuorena ei "natsaa" niin kai nyt järkikin sanoo että opiskelemaan ja itseään kiinnostavaan työhön jossa voi edetä kartuttaa varallisuuttaan. Sinänsä olen samaa mieltä Älyn kanssa että paska duunilla ei rikastu nyky-yhteiskunnassamme- siten että juuri päälle nelikymppisenä miehenä alkaisi olla talous hyvällä tolalla että on oma maksettu asunto yms. reaaliteetit elämässä jo sillä saralla kunnossa: on sitten helppo ottaa osaa ps-markkinoille naisen etsinnässä. Miettikää onko sama tilanne päihderiippuvaisella pitkä aikaistyöttömällä at-miehellä?

"Vietin - kuten monet muutkin teistä - huolettomia poikamiesvuosia aina 40:n ikävuoden paikkeille"

Kai sinä edes tunnustat että se poikamies elämä onkin syvältä kun myös hintoja ajattelee siis kun maksat asunnon (vuokraluukku toki), työssäkäynti kulut, verot, laskut ihan kaiken omasta tilistäsi KUN EI ole sitä Asumiskulujen puolittajaa, niin todellisuudessa jo yhteiskunta ulos mittaa koko ajan perustuloiset poikamiehet.

Se että sinkku naiset ovat jotain hiton trooppereita ja tekevät jopa nykyään lapsensa yksin kun yhteiskunta antaa a:stä ööhön tuet jotka ei riitä siltikään, on epäkohta johon tulisi puuttua enemmän kuin esim samaa sukupuolta koskeviin körttiläisiin ajatelmiin. Siihen napataan kilttimies sitten aikanaan yh-naisen "turvaksi" ja rakastamaan loppuikä kun on hummailtu paras nuoruus muunkinlaisten miesten kanssa mieluummin?

Eli otetaan miehet Amerikan malli nyt jokainen hei käyttöön nuorena siemenet koetuubiin ja se syväjäähän siinähän sitä on säilyke kun vaimoke löytyy eikä tarvii ikä-toleranssia pelätä? Hyvät viikonloput.

Et voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos jos jos. Olisi voinut käydä niinkin, että olisit siittänyt down-lapsen tuon kaiholla muistamasi naisen kanssa iästä huolimatta tai ehkä et olisi saanut lapsia ollenkaan. "Ihana ja rauhallinen" nainenkin voi muuttua ilkeäksi tai vaikkapa lähteä kyllästyttyään lätkimään. Jompikumpi teistä olisi voinut joutua onnettomuuteen tai sairastua vakavasti loppuiäkseen.

Et voi tietää, olisiko elämäsi ollut parempaa vai ei. Älä siis tuhlaa aikaasi suremiseen tai varsinkaan valittamiseen.

Luettuani tekstisi tuli tunne että on pakko vastata. Monesti olen itsekin ajatellut pitkään ja hartaasti itsemurhaa (eikä viime kerrasta ole kauan erään palstalaisen vuoksi) tosin eri syistä ja aina tullut siihen tulokseen että ei se ainakaan huonoin vaihtoehto ole. Jos elämässä on ongelmia jotka jatkuvat koko ajan määräämättömästi tai toistuvat koko elämän ajan niin kyllä itsemurha monesti on jopa se paras vaihtoehto.

Itse olen 38v sinkkumies ja olen toistuvasti yrittänyt korjata asian mutta ihmissuhteet ovat kuten työsuhteetkin eli määräaikaisia tai väliaikaisia tai ei ollenkaan. Kun pysyvyyttä ei elämässä synny niin jotain ratkaisuja on ihmisen tehtävä.

Itse jaksan ainakin vielä yrittää ja siksi toivon että sinullakin voimia riittää. Haluan vain sanoa että ymmärrän ajatuksiasi.

"olimme tuhlanneet rahamme vuokriin"
"Omaisuus kahtia ja hirveät elarit päälle. Nyt olen kuin vankilassa down-lapsen kanssa ja toivon, että ex-vaimo maksaa elarit ajallaan."


- Mikä omaisuus - autokin kun oli jo myyty?
- Mitäs ap elareiden suuruudesta, jos kerran on saamapuolella?